Turpo http://hannutapiotanskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/143255/all Thu, 20 Jun 2019 00:26:16 +0300 fi Työllistämisen avaimia tarjotaan Rinteelle Berliinistä ja Pariisista http://kailuotonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277528-tyollistamisen-avaimia-tarjotaan-rinteelle-berliinista-ja-pariisista <p>Ilmailu-ja avaruusteollisuuden yhteistyö olisi avain Rinteen hallituksen määrällisen työllistämistavoitteen saavuttamiselle. Yksistään Suomen valtio ja Finnair ostavat tämän toimialan tuotteita runsaasti yli miljardin dollarin edestä vuosittain lähinnä Yhdysvalloista.</p><p>Ilmailu- ja avaruusteollisuus on Euroopan työllistäjänä ja huipputeknologioiden kehittäjänä keskeisessä asemassa. Ranskan ja Saksan valtioiden yli vuosikymmenien jatkuneen määrätietoisen teollisuuspolitiikan seurauksena Eurooppa muodostaa näillä toimialoilla varteenotettavan kilpailijan Yhdysvalloille. Samalla Euroopan riippuvuus Yhdysvaltalaisesta teknologiasta on näillä toimialoilla ratkaisevasti vähentynyt.</p><p>Toimialan Eurooppalainen ydin on Amsterdamiin EU yhtiönä rekisteröity Airbus konserni. Ranskan, Saksan ja Espanjan valtiot kontrolloivat tätä julkista pörssiyhtiötä strategisen määräysvalta osakkuuden ( n. 26 %) kautta. Yhdistyneet kuningaskunnat erosi tästä konsortiosta 2012, kun BEA liittyi Yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin keskeiseksi kumppaniksi. Ruotsalaisen Saab konsernin elinkelpoisuuden takaa sen keskeinen alihankkijarooli Airbusille.</p><p>Saksan ja Ranskan johto on jo vuosia pyrkinyt saamaan uusia valtiopartnereita tähän konsortioon. Kansleri Merkel ja Presidentti Macron ovat viimeisen viiden vuoden aikana tiheään esittäneet sekä yleisiä että yksittäisiä kutsuja tämän valtiollisen teollisuusyhteistyön laajentamiseksi( kuten Macron viime elokuussa konkreettisesti myös Suomelle). Tuorein esimerkki tulee Ranskan Ilmailu-ja avaruusteollisuus toimialayhdistyksen puheenjohtaja ja Dassault konsernin ( jossa Airbus merkittävä vähemmistöomistaja) Éric Trappeurin avoimessa kirjeessä ( Le Figaro 23.5 2019, s.19):</p><p>&quot; Euroopan Unionin on sitouduttava kunnianhimoiseen strategiaan, jolla pyritään säilyttämään ( Euroopan) ilmailu- ja avaruusalan kilpailukyky, erityisesti Yhdysvaltoja ja Kiinaa vastaan, jotka investoivat voimakkaasti ja soveltavat tässä usein aggressiivistakin politiikkaa.&quot;</p><p>Airbus konsernin emoyhtiö Airbus SE on siis tämän erittäin menestykselliseksi osoittautuneen poliittisen yhteistyön käytännön ilmentymä. Sen valtio-omistajien politiikkana on allokoida yhtiön investoinnit ja keskeinen tuotantokapasiteetti omistajamaihin niiden omistusten suhteessa. Tällä haavaa konserni työllistää Ranskassa ja Saksassa kummssakin vajaat 50 tuhatta työntekijää suoraan ja alihankintaketjujensa kautta epäsuorasti useita satoja tuhansia. Runsaat 4% yhtiöstä omistavassa Espanjassa yhtiö työllistää suoraan n. 12000 työntekijää.</p><p>Yhdistyneiden kuningaskuntien omistuksen jäänteenä ( &quot; the UK is one of the founding nation of the airbus consortium and one of the company&#39;s four home markets&quot; , ks. airbus in the united kingdom , www airbus.com) yhtiö työllistää siellä erityisesti lentokoneiden siipirakenteita valmistavissa 25 tuotantolaitoksissan noin 14000 työntekijää. Airbus SE tiedotti vuosi sitten kesäkuulla Brexitistä johtuen lopettavansa kaikki investointinsa Yhdistyneissä kuningaskunnissa sijaitsevaan noin 100.000 ihmistä työllistävään alihankintaketjuunsa ja valmistelevansa 12000 henkeä työllistävien kahden keskeisimmän tuotantolaitoksensa siirtoa EUn alueelle.</p><p>Yksistään Suomen valtio ja Finnair ovat 90 luvulta lähtien ostaneet tämän toimialan tuotteita voittopuolisesti Yhdysvalloista vuosittain yli miljardin dollarin edestä. Suomen pienellä mutta osaavalla avaruus- ja ilmailuteollisuus toimialalla toimii noin 160 yritystä, ja se työllistää noin 1600 henkilöä, generoiden n. 1,4 Mrd euron liikevaihdon, josta vientiä noin 50%. ( ks. PIA ja Space Finland). Toimialan keskittymiä on Pirkanmaalla ja Oulussa.</p><p>Airbusin omistajavaltioiden yhteistyökutsuun osallistumisella voitaisiin Rinteen hallituksen määrällinen työllistämistavoite saavuttaa: Ostamalla Espanjan omistusta vastaava noin 4%n omistusosuus yhtiöstä Suomi voisi yhtiön uutena neljäntenä &quot; kotimarkkinavaltiona&quot; kolmen nykyisen omistajavaltion konsortiosopimuksen mukaisesti edellyttää noin 12000 suoran ja kymmenien tuhansien epäsuorien työpaikkojen kehkeyttämistä arviolta noin viiden vuoden horisontissa. Tämä olisi saavutettavissa esimerkiksi yksistään Englannissa olevien kahden siipitehtaan siirtämisellä Suomeen. Konsernin valtava toimintavolyymi, tuotekirjo ja vuosittainen investointivolyymi huomioiden, tämä tavoite olisi täysin realistinen.</p><p>Suomi tarjoaa teknistaloudellisesti kaikki edellytykset tällaisen investointistrategian toteuttamiselle. Parhaimpana referenssinä tästä on Nokia yhtiön kyky 90 luvun alussa alle viidessä vuodessa kehkeyttää Saloon, Tampereelle ja Ouluun useita kymmeniä tuhansia elektroniikan työpaikkoja. Airbus konserni omaa tunnetusti ainutlaatuiset teollis/taloudellis/logistiset kuin myös kulttuuriset kyvyt synnyttää ja menestyksellisesti koordinoida ja verkottaa tuotantonsa kotimarkkina-maissaan omistajavaltioiden intressien mukaisesti.</p><p>Suomen valtion investointi olisi toteutettavissa valtiontalouden kannalta neutraalisti. Strategisesti vähämerkityksellisemmät pörssiosakeomistukset vaihdettaisiin osinkotuotoltaan ja riskiltään huomattavasti vakaampaan sijoitukseen Airbus SEssä. Todennäköisesti helpoimmin toteutettavissa oleva investointi menettely tämän strategisen työllistämistavoitteen saavuttamiseksi olisi ostaa Ranskan ja Saksan valtioilta kummaltakin n. 2 % Airbus konsernin ei julkisen kaupankäynnin kohteena olevia, konsortiosopimuksen oikeudet takaavia määräysvaltaosakkeita. Markkinahintaisesti hinnoitellen tämän kokoisen osakeomistuksen hinta olisi noin 4 miljardia euroa. Mahdollisesti vaadittava ylihinta eli preemio osakkeisiin sitoutuvasta määräysvallasta on yksi neuvottelukysymys konsortiosopimuksesta Ranskan, Saksan ja Espanjan kanssa neuvoteltaessa.</p><p>Ehdotuksen kansantaloudellisia, valtiontaloudellisia ja teollistaloudellisia tavoitteita ei ole asiantuntijoiden toimesta kiistetty tai pidetty epärealistisina. Päinvastoin, ne on sinällään nähty hyvinkin realistisina, mutta Suomen nykyisen -90 luvun alusta faktisesti Yhdysvaltoihin kiinnittyneen ulko-, ja turvallisuuspolitiikan kannalta erittäin vaikeasti toteutettavissa olevana. Yhdysvaltojen geopoliittisesta näkökulmasta kyseessä olisi sille selkeä strateginen menetys Euroopassa Saksan ja Ranskan eduksi.&nbsp;Tästä strategisesta jännitteestä juontuu mm. Yhdysvaltojen koventunut retoriikka Saksaa ja Ranskaa kohtaan, jotka omassa retoriikassaan ( vrt. esim tuoreeltaan yllämainittu Trappier Figarossa) myös ovat jatkuvasti koventaneet sanavalintojaan.&nbsp;</p><p>Suomelle kysymys on siis äärimmäisen vaikea: Kansan- ja valtiontaloutemme kannalta valuuttapohjainen miljarditasolla oleva kauppatasevaje tällä toimi-alalla venyttää valtion kestokykyä kaikilla mittareilla kohtuuttomasti. Toisaalta tämä taloudellinen uhraus nähdään turvallisuuspolitiikkamme konservatiivisiivessä ainoana hyväksyttävänä ratkaisuna: -90 luvun alun poikkeustilanteessa Suomen poliittinen johto sitoi Suomen hahmotettavissa olevan tulevaisuushorisontin ajaksi ( 30 vuotta) osaksi Pentagonin pohjois euroopan sotilasdoktriinia. Tämä sitoutuminen oli luonteeltaan ja vaikuttavuudeltaan huomattavasti strategisempi, kuin mitä silloinen tai nykyinenkään pelkkä liittyminen puolustusliitto Natoon olisi ollut.</p><p>Kohtalon kysymys nykyiselle Antti Rinteen hallitukselle onkin: haluaako se turvata todella haastavien kansantaloudellisten tavoitteidensa toteutumista avaamalla neljän valtion ( Ranska, Saksa, Espanja, Suomi) keskeiset neuvottelut Airbus konsernin omistuksen kautta toteutettavalle ilmailu-ja avaruusteollisuuden tuotantoyhteistyölle. Tämän vastapainona hallitukselle syntyisi toinen &quot; kohtalonkysymys&quot;. Miten hallita tästä syntyvä uusi turvallisuuspoliittinen jännite- ulko- ja turvallisuuspoliittisen asiantuntijan sanoin &quot; pyllistys Washingtonille ja Pentagonille Berliinin ja Pariisin eduksi&quot;.</p><p>Suurpoliittisen jännitystilan oheisvaikutusten hallitsemiseksi Suomen ulkopoliittinen johto ( TP-Utva) luonnollisesti muotoilisi julkiset perusteet tällaiselle neuvottelu-mandaatille hyvin laveasti: Kansantaloutensa kestävyyden lisäämiseksi Suomi avaa yhtä-aikaiset rinnakkaiset tunnustelut Yhdysvaltojen, Yhdistyneiden Kuningaskuntien, Ranskan, Saksan ja Ruotsin kanssa sen selvittämiseksi, millä strategisilla tuotantoyhteistyöllisillä keinoilla nykyään Suomelle kestämätön kauppa-vaje ilmailu- ja avaruusteollisuudessa näiden valtioiden kanssa tavoiteltavien sopimusten kautta olisi tasapainoitettavissa. Todettakoon lopuksi, että koska kyseessä on k.o. vajeen pääosin puolustustus- ja huoltotaloudellisen epätasapainon poistamisesta, eivät WTOn ja EUn kaupan avoimuus ja kilpailurajoitussäännökset tällaisia neuvotteluja tai järjestelyjä rajoittaisi tai sääntele.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ilmailu-ja avaruusteollisuuden yhteistyö olisi avain Rinteen hallituksen määrällisen työllistämistavoitteen saavuttamiselle. Yksistään Suomen valtio ja Finnair ostavat tämän toimialan tuotteita runsaasti yli miljardin dollarin edestä vuosittain lähinnä Yhdysvalloista.

Ilmailu- ja avaruusteollisuus on Euroopan työllistäjänä ja huipputeknologioiden kehittäjänä keskeisessä asemassa. Ranskan ja Saksan valtioiden yli vuosikymmenien jatkuneen määrätietoisen teollisuuspolitiikan seurauksena Eurooppa muodostaa näillä toimialoilla varteenotettavan kilpailijan Yhdysvalloille. Samalla Euroopan riippuvuus Yhdysvaltalaisesta teknologiasta on näillä toimialoilla ratkaisevasti vähentynyt.

Toimialan Eurooppalainen ydin on Amsterdamiin EU yhtiönä rekisteröity Airbus konserni. Ranskan, Saksan ja Espanjan valtiot kontrolloivat tätä julkista pörssiyhtiötä strategisen määräysvalta osakkuuden ( n. 26 %) kautta. Yhdistyneet kuningaskunnat erosi tästä konsortiosta 2012, kun BEA liittyi Yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin keskeiseksi kumppaniksi. Ruotsalaisen Saab konsernin elinkelpoisuuden takaa sen keskeinen alihankkijarooli Airbusille.

Saksan ja Ranskan johto on jo vuosia pyrkinyt saamaan uusia valtiopartnereita tähän konsortioon. Kansleri Merkel ja Presidentti Macron ovat viimeisen viiden vuoden aikana tiheään esittäneet sekä yleisiä että yksittäisiä kutsuja tämän valtiollisen teollisuusyhteistyön laajentamiseksi( kuten Macron viime elokuussa konkreettisesti myös Suomelle). Tuorein esimerkki tulee Ranskan Ilmailu-ja avaruusteollisuus toimialayhdistyksen puheenjohtaja ja Dassault konsernin ( jossa Airbus merkittävä vähemmistöomistaja) Éric Trappeurin avoimessa kirjeessä ( Le Figaro 23.5 2019, s.19):

" Euroopan Unionin on sitouduttava kunnianhimoiseen strategiaan, jolla pyritään säilyttämään ( Euroopan) ilmailu- ja avaruusalan kilpailukyky, erityisesti Yhdysvaltoja ja Kiinaa vastaan, jotka investoivat voimakkaasti ja soveltavat tässä usein aggressiivistakin politiikkaa."

Airbus konsernin emoyhtiö Airbus SE on siis tämän erittäin menestykselliseksi osoittautuneen poliittisen yhteistyön käytännön ilmentymä. Sen valtio-omistajien politiikkana on allokoida yhtiön investoinnit ja keskeinen tuotantokapasiteetti omistajamaihin niiden omistusten suhteessa. Tällä haavaa konserni työllistää Ranskassa ja Saksassa kummssakin vajaat 50 tuhatta työntekijää suoraan ja alihankintaketjujensa kautta epäsuorasti useita satoja tuhansia. Runsaat 4% yhtiöstä omistavassa Espanjassa yhtiö työllistää suoraan n. 12000 työntekijää.

Yhdistyneiden kuningaskuntien omistuksen jäänteenä ( " the UK is one of the founding nation of the airbus consortium and one of the company's four home markets" , ks. airbus in the united kingdom , www airbus.com) yhtiö työllistää siellä erityisesti lentokoneiden siipirakenteita valmistavissa 25 tuotantolaitoksissan noin 14000 työntekijää. Airbus SE tiedotti vuosi sitten kesäkuulla Brexitistä johtuen lopettavansa kaikki investointinsa Yhdistyneissä kuningaskunnissa sijaitsevaan noin 100.000 ihmistä työllistävään alihankintaketjuunsa ja valmistelevansa 12000 henkeä työllistävien kahden keskeisimmän tuotantolaitoksensa siirtoa EUn alueelle.

Yksistään Suomen valtio ja Finnair ovat 90 luvulta lähtien ostaneet tämän toimialan tuotteita voittopuolisesti Yhdysvalloista vuosittain yli miljardin dollarin edestä. Suomen pienellä mutta osaavalla avaruus- ja ilmailuteollisuus toimialalla toimii noin 160 yritystä, ja se työllistää noin 1600 henkilöä, generoiden n. 1,4 Mrd euron liikevaihdon, josta vientiä noin 50%. ( ks. PIA ja Space Finland). Toimialan keskittymiä on Pirkanmaalla ja Oulussa.

Airbusin omistajavaltioiden yhteistyökutsuun osallistumisella voitaisiin Rinteen hallituksen määrällinen työllistämistavoite saavuttaa: Ostamalla Espanjan omistusta vastaava noin 4%n omistusosuus yhtiöstä Suomi voisi yhtiön uutena neljäntenä " kotimarkkinavaltiona" kolmen nykyisen omistajavaltion konsortiosopimuksen mukaisesti edellyttää noin 12000 suoran ja kymmenien tuhansien epäsuorien työpaikkojen kehkeyttämistä arviolta noin viiden vuoden horisontissa. Tämä olisi saavutettavissa esimerkiksi yksistään Englannissa olevien kahden siipitehtaan siirtämisellä Suomeen. Konsernin valtava toimintavolyymi, tuotekirjo ja vuosittainen investointivolyymi huomioiden, tämä tavoite olisi täysin realistinen.

Suomi tarjoaa teknistaloudellisesti kaikki edellytykset tällaisen investointistrategian toteuttamiselle. Parhaimpana referenssinä tästä on Nokia yhtiön kyky 90 luvun alussa alle viidessä vuodessa kehkeyttää Saloon, Tampereelle ja Ouluun useita kymmeniä tuhansia elektroniikan työpaikkoja. Airbus konserni omaa tunnetusti ainutlaatuiset teollis/taloudellis/logistiset kuin myös kulttuuriset kyvyt synnyttää ja menestyksellisesti koordinoida ja verkottaa tuotantonsa kotimarkkina-maissaan omistajavaltioiden intressien mukaisesti.

Suomen valtion investointi olisi toteutettavissa valtiontalouden kannalta neutraalisti. Strategisesti vähämerkityksellisemmät pörssiosakeomistukset vaihdettaisiin osinkotuotoltaan ja riskiltään huomattavasti vakaampaan sijoitukseen Airbus SEssä. Todennäköisesti helpoimmin toteutettavissa oleva investointi menettely tämän strategisen työllistämistavoitteen saavuttamiseksi olisi ostaa Ranskan ja Saksan valtioilta kummaltakin n. 2 % Airbus konsernin ei julkisen kaupankäynnin kohteena olevia, konsortiosopimuksen oikeudet takaavia määräysvaltaosakkeita. Markkinahintaisesti hinnoitellen tämän kokoisen osakeomistuksen hinta olisi noin 4 miljardia euroa. Mahdollisesti vaadittava ylihinta eli preemio osakkeisiin sitoutuvasta määräysvallasta on yksi neuvottelukysymys konsortiosopimuksesta Ranskan, Saksan ja Espanjan kanssa neuvoteltaessa.

Ehdotuksen kansantaloudellisia, valtiontaloudellisia ja teollistaloudellisia tavoitteita ei ole asiantuntijoiden toimesta kiistetty tai pidetty epärealistisina. Päinvastoin, ne on sinällään nähty hyvinkin realistisina, mutta Suomen nykyisen -90 luvun alusta faktisesti Yhdysvaltoihin kiinnittyneen ulko-, ja turvallisuuspolitiikan kannalta erittäin vaikeasti toteutettavissa olevana. Yhdysvaltojen geopoliittisesta näkökulmasta kyseessä olisi sille selkeä strateginen menetys Euroopassa Saksan ja Ranskan eduksi. Tästä strategisesta jännitteestä juontuu mm. Yhdysvaltojen koventunut retoriikka Saksaa ja Ranskaa kohtaan, jotka omassa retoriikassaan ( vrt. esim tuoreeltaan yllämainittu Trappier Figarossa) myös ovat jatkuvasti koventaneet sanavalintojaan. 

Suomelle kysymys on siis äärimmäisen vaikea: Kansan- ja valtiontaloutemme kannalta valuuttapohjainen miljarditasolla oleva kauppatasevaje tällä toimi-alalla venyttää valtion kestokykyä kaikilla mittareilla kohtuuttomasti. Toisaalta tämä taloudellinen uhraus nähdään turvallisuuspolitiikkamme konservatiivisiivessä ainoana hyväksyttävänä ratkaisuna: -90 luvun alun poikkeustilanteessa Suomen poliittinen johto sitoi Suomen hahmotettavissa olevan tulevaisuushorisontin ajaksi ( 30 vuotta) osaksi Pentagonin pohjois euroopan sotilasdoktriinia. Tämä sitoutuminen oli luonteeltaan ja vaikuttavuudeltaan huomattavasti strategisempi, kuin mitä silloinen tai nykyinenkään pelkkä liittyminen puolustusliitto Natoon olisi ollut.

Kohtalon kysymys nykyiselle Antti Rinteen hallitukselle onkin: haluaako se turvata todella haastavien kansantaloudellisten tavoitteidensa toteutumista avaamalla neljän valtion ( Ranska, Saksa, Espanja, Suomi) keskeiset neuvottelut Airbus konsernin omistuksen kautta toteutettavalle ilmailu-ja avaruusteollisuuden tuotantoyhteistyölle. Tämän vastapainona hallitukselle syntyisi toinen " kohtalonkysymys". Miten hallita tästä syntyvä uusi turvallisuuspoliittinen jännite- ulko- ja turvallisuuspoliittisen asiantuntijan sanoin " pyllistys Washingtonille ja Pentagonille Berliinin ja Pariisin eduksi".

Suurpoliittisen jännitystilan oheisvaikutusten hallitsemiseksi Suomen ulkopoliittinen johto ( TP-Utva) luonnollisesti muotoilisi julkiset perusteet tällaiselle neuvottelu-mandaatille hyvin laveasti: Kansantaloutensa kestävyyden lisäämiseksi Suomi avaa yhtä-aikaiset rinnakkaiset tunnustelut Yhdysvaltojen, Yhdistyneiden Kuningaskuntien, Ranskan, Saksan ja Ruotsin kanssa sen selvittämiseksi, millä strategisilla tuotantoyhteistyöllisillä keinoilla nykyään Suomelle kestämätön kauppa-vaje ilmailu- ja avaruusteollisuudessa näiden valtioiden kanssa tavoiteltavien sopimusten kautta olisi tasapainoitettavissa. Todettakoon lopuksi, että koska kyseessä on k.o. vajeen pääosin puolustustus- ja huoltotaloudellisen epätasapainon poistamisesta, eivät WTOn ja EUn kaupan avoimuus ja kilpailurajoitussäännökset tällaisia neuvotteluja tai järjestelyjä rajoittaisi tai sääntele.

]]>
0 http://kailuotonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277528-tyollistamisen-avaimia-tarjotaan-rinteelle-berliinista-ja-pariisista#comments Hallitusohjelma 2019 HX-hanke Turpo Työllisyys Wed, 19 Jun 2019 21:26:16 +0000 Kai Luotonen http://kailuotonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277528-tyollistamisen-avaimia-tarjotaan-rinteelle-berliinista-ja-pariisista
Presidentin viesti: hävittäjäkauppafinalistien puollettava turvatakuita Suomelle http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277468-presidentin-viesti-havittajafinalistien-puollettava-turvatakuita-suomelle <p><br />Odotettuakin suuremmaksi valtiomieheksi osoittautunut Sauli <strong>Niinistö </strong>sai <a href="https://areena.yle.fi/1-4584856?autoplay=true" target="_blank">Saksan liittopresidentin kiemurtelemaan Naantalissa</a> jopa astetta paria vaivaantuneemmin kuin USA:n, Ranskan, Britannian ja Ruotsin johtajat aiemmissa viimeaikaisissa tilanteissa. Presidenttimme&nbsp;yllätti heidätkin niin ikään tilannetajullaan ja pelisilmällään. Viimekäden tietojen mukaan Niinistö on asettanut hävittäjäkilpailutuksen 1.1.2020 alkavalle finaalikierrokselle hyväksyttäville ehdokkaille salaisen kynnysehdon:&nbsp;</p><p>&quot;<em>HX-tarjoajamaat sitoutuvat EU:n ja Naton jäsenmaina puoltamaan ja vaatimaan Suomelle myönnettäviä turvatakuita. Sitovan turvatakuumaininnan tulee sisältyä EU:n 42.7-turvatakuulausekkeeseen ja Naton peruskirjan artikla 5:een tehtäviin lisäyksiin (FinEU42.7+FinNATOart5/2020<strong>*</strong>), ja ne oikeuttavat Suomen tarvittaessa täysimääräiseen sotilaalliseen apuun sen tullessa vieraan vallan taholta uhatuksi ja apua pyytäessään kumppanimailta. Virallista Nato-jäsenyyttä ei vaadita Suomen poikkeavan kv-aseman johdosta geopoliittisen vastakkainasettelunhallinnan strategian mukaisesti.</em>&quot;&nbsp;</p><p>Kerrankin Suomi-neidolla on neuvotteluvaltti, joka hämmentää vastapuolen... Turvatakuistahan on yleensä ottaen turhanpuoleista vihjailla silloin, kun ei ole valmis sitoutumaan täysjäsenyyteen eikä kainalossa ole mitään, millä tehdä kauppaa. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/HX-h%C3%A4vitt%C3%A4j%C3%A4hanke" target="_blank">Kymmenen miljardin euron taistelukonehankinta</a> ei ole merkityksetön asia edes suurimmille ja mahtavimmille valtioille maailmassa, eikä myöskään EU:lle tai Natolle. Ei taloudellisena eikä&nbsp; sotilaspoliittisena tai geopoliittisena valintana. Finaalikierroksen kynnysehto toimii myös tosipaikan kriteerinä tyyliin &#39;mistä tunnet sä ystävän&#39;. Vaikka yli puolet tarjoajamaista karsiutuisi eikä enää lähtisi tuolle viimeiselle kilpailutuskierrokselle, olisi asia saanut sekä EU:ssa että Natossa että brexit-Britanniassa ja länsinaapurissammekin rutkalti ansaitsemaansa huomiota. Menetettävää on vähemmän kuin potentiaalia saavuttaa jotain haluttua. Hävittäjiähän ovat tarjonneet merkittävät EU-maat ja Nato-maat, eikä Ruotsikaan ole meille pikkunaapuri.</p><p>Presidentti Niinistö on onneksemme ymmärtänyt, että hävittäjäkauppa ei ole koskaan ollut Suomelle eikä tarjoajillekaan pelkkä ostajan ja myyjäyritysten välinen taloudellinen oikeustoimi tarjouspyyntöineen ja kilpailutuksineen. Valtiot intresseineen ja geopolitiikka ovat aina keskeiset toimijat tämän tason päätöksenteossa (vrt. 1. atomivoimala ja VR:n sähköjunat). Useinkaan ei kaikkia sopimusehtoja ja epävirallisia poliittisia ym. klausuuleja kirjata kattavasti auki selkokielellä virallisiin tarjouspyyntöihin ja tarjousasiakirjoihin, mutta valtiotasolla ne silti ovat faktillisesti tosia ja sitovia korkeiden osapuolten tunnustaessa yhteisymmärryksessä niiden tarkoituksen ja merkityksen.&nbsp;</p><p>Lisäksi Niinistö on ymmärtänyt tämänkertaisen tarjouskierroksen erityisluonteen. Vastakaupat ja teollisen yhteistyön näkymät työllisyyskuvioineen ja huoltovarmuusnäkökulmineen ovat olleet toki aiemminkin mukana tarkastelussa hinnan ja teknisten ominaisuuksien ohella. Sellainen johti jo Hornet-kaupoissa selkeän geopoliittiseen turvallisuuspoliittiseen kokonaisratkaisuun. Yhdysvaltalainen kone oli tuolloin paras ratkaisu myös ja nimenomaan USA-sidoksen ja Nato-suhteen korostumisen kannalta. Nyt kuviot ovat monella tapaa myös toiset. Enää emme voi vilauttaa neuvotteluvalttina&nbsp; vaihtoehtomörköä potentiaalisesta mutta jo vuosia sitten poissulkemastamme Venäjä-valinnasta. Suhoi ei päässyt kilpailutukseen, mutta Länsikään ei enää ole niin yhtenäinen ja selkeä käsite kuin aiemmin.</p><p>Vaikka kaikki <strong>HX</strong>-kilpailutuksen tähän vaiheeseen selvinneet hävittäjäntarjoajat ovat valtiotasolla keskenään jonkinasteisia liittolaisia ja/tai yhteistyökumppaneita, ne myös aidosti kilpailevat keskenään kaupasta. Lisäksi Nato ja sen merkittävimmät jäsenmaat ovat ilmaisseet diplomaattisen varovaisesti toivovansa Suomen jossain itselleen sopivassa vaiheessa hakevan täysjäsenyyttä, mikä puolestaan meillä koettaisiin konkreettisemmaksi turvallisuustekijäksi kuin nykyinen epämääräinen ja jäsentymätön EU:n 24.7-klausuuli. Kaikki myös ymmärtävät, että Suomi-neidolla on kuitenkin tietty peruskainous uskaltaa osoittaa valitsevansa sitoutumiskumppaninsa enemmän oman sydämensä kuin esimerkiksi geopoliittisen pakkonaapuruuden velvoittamana.&nbsp;</p><p>Kansallinen turvallisuus ja itsenäisyytemme säilyminen on toki arvokkainta, mitä Suomi-neito tietää ja omistaa. Sitä suojellakseen neito on paljolti pidättäytynyt sydämenasioidensa julkisesta repostelusta ja saavuttanutkin sinkkuna jo kunnioitetun yli sadan vuoden iän. Sitä voitaneen pitää jo riittävänä itsenäisen päätöksenteon kannalta, tulipa niitä kilpakosijoita enää faktisesti ottaen eri ilmansuunnilta tai ei. YYA-vuosien kokemusten viisastuttamana ei hävittäjäkilpailutukseen enää päästetty mukaan lainkaan käytökseltään vastenmielisimpiä ehdokkaita. Se osoittaa, ettei kyse ole mistään vanhan piian syndroomasta, vaan meillä on jo aidosti varaa valita. Suomi-neitohan on usein tullut ahdistelluksi ja jopa pakkoamputoiduksi itäisen kilpakosijan toimesta, ja onpa itsenäisyysaikamme alkuperäisiä alueita yhä vieläkin turhan omistushaluisen itänaapurimme hallussa. Suhteiden kriisiytyminen on aina tapahtunut naapurin aloitteesta, eikä pelkkä lähestystymiskielto riittäne &nbsp;jatkossakaan turvaamaan Suomi-neidon koskemattomuutta.</p><p>Itsenäisyyden ja Suomi-neidon koskemattomuuden puolustamiselle keskeisen tärkeä HX-hanke on kalliihko millä mittarilla tahansa laskettuna. Veronmaksajan onkin vaadittava uhraukselleen vastinetta, mahdollisimman täysimääräisesti koko valtavalle rahasummalle. Lentokonehankinnan hinnaksi arvioidaan 7&ndash;10 miljardia euroa, millä voisi hoitaa esimerkiksi taannoisen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8487839" target="_blank">turvapaikkakriisin aiheuttamat menot kokonaisen vuosikymmenen ajan</a>.&nbsp;</p><p>Kuinka tuo HX-hankinnasta saatava vastine sitten maksimoidaan? Sauli Niinistö näyttää oivaltaneen jujun. Hän on saamiemme tietojen mukaan tehnyt suurten johtajien tilannekohtaisista vaivaantuneisuuspuuskista nämä huomiot:</p><p>- Kuten <strong>Saksan </strong>liittopresidentin neljännespaniikkihäiriöisestä eli lähes suomalaistyylisestä tuppisuisuuspuuskastakin voimme päätellä, valtaosalla EU-jäsenmaista ei ole kovinkaan suurta intoa kertoa esimerkiksi Venäjälle, että ne aikoisivat tosipaikan tullen puolustaa sen jossain vaiheessa uhriksi valitsemaa Suomi-neitoa. Siis kun tämä ei kerran ole katsonut tarpeelliseksi liittyä Natoon. Ei, vaikka Suomi ilmoitti etujoukoissa auttavansa Ranskaa sen pyytäessä 42.7-konsultaatioita EU-jäsenmailta. Kuitenkin EU järjestönä ja jäsenmaittensa tasolla ja varsinkin tarjouskilpailussa mukana olevien valtiotasolla kovastikin toivoo saavansa kaupat kotiin mahdollisine yhteistyökuvioineen. Turvatakuista puhuminen tässä yhteydessä olisi vähän kuin styylattaisiin liian julkeasti ilman molemminpuolisia valtuuksia.&nbsp;</p><p>- Kuten huomasimme aiemmin, myös presidentti <strong>Macronin </strong>kivenpehmeä diplomaatinpokka oli koetuksella Suomen tarjoaman EU42.7-avun vertautuessa mahdollisiin Suomi-neidon turvatakuisiin Venäjän pieniä vihreitä miehittäjiä ja uusia hävittäjiä vastaan. <strong>Britannia </strong>jättää EU:n, mutta sotilaallisen <strong>JEF</strong>-yhteistyömme luonteesta puhuminen HX-hankkeen yhteydessä muistuttaa sen mukanaolosta yhden tarjoajan valtiotaustana.&nbsp;</p><p>- Kuten olemme huomanneet, <strong>Ruotsissa </strong>ei lause <em>Finlands sak är vår</em> tarkoita välttämättä edelleenkään enempää kuin se tarkoitti vuosina 1939-44, jos ihan sitäkään kun kerran syitä ei ole näkyvissä. Nykyinen pääministeri samoin kuin edeltäjänsäkin toivoo kuitenkin kovastikin saavansa hävittäjäkaupat kotiin mahdollisine yhteistyökuvioineen - samalla muistuttaen toivovansa, että Suomi pitää hävittäjäkaupat ja liittoutumisasiat turvatakuineen erillään. Niistä puhuminen tässä yhteydessä olisi vähän kuin styylattaisiin liian julkeasti ilman molemminpuolisia valtuuksia. Ruotsi on kuitenkin myös EU:n jäsenmaa ja samalla meidän 42.7-liittolaisemme. Koplaaminen on alunperin ruotsinkielinen lainasana.&nbsp;</p><p>- Kuten huomasimme, presidentti <strong>Trump </strong>yritti taannoin ohittaa Niinistön turvatakuuvihjauksen kertomalla oman maansa medialle hienon ennakkouutisen, että Suomi olisi muka jo tehnyt päätöksen yhdysvaltalaisen hävittäjän valinnasta. Vaikka päätös olisikin ollut jo melkein valmis, oli tuo viimeinen hetki Sauli Niinistön huomata, että sitä ei todellakaan pidä kertoa. Presidenttimme tarttui Trumpin lipsahdukseen heti ja korjasi sen muistuttaen koko maailmaa, että jotain kaupanteossa on vielä kesken. Kun siitä sovitaan, it&#39;s a Deal. - Kiitos, Sauli! Emme äänestäneet Sinua turhaan toiselle kaudelle - ks. tarkemmin <a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250162-enta-nyt-sauli-vainamo-niinisto" target="_blank">Entä nyt, Sauli Väinämö Niinistö?</a>&nbsp;</p><p>Oli todellakin paikallaan muistuttaa asiasta juuri tuolloin, kun Trumpia oli muistutettu metsänhoitomallimme lisäksi jälleen kerran myös muiden amerikkalaisten tietämistä Suomi-faktoista. Monien Nato-maiden jäsenmaksupinnaruutta useasti tuskailleen Trumpin oli hyvä palauttaa mieleen, että Suomi tunnetaan historiallisesti saunan ja sisun lisäksi myös maailman luotettavimpana velanmaksajana. Puolustusbudjetin Nato-tasokriteeritkin olemme täyttäneet monia merkittäviä jäsenmaita paremmin. Ja se, että emme ole suostuneet vielä hakemaan amerikkalaistenkin usein suosittelemaa Nato-jäsenyyttä, saattaa tulla ihan hyvin ymmärretyksi Trumpin hallinnossa, joka on moneenkin otteeseen sanonut, että olisi hyvä voida tulla toimeen Venäjän kanssa.</p><p><br />* <strong>SIIS</strong>: HX-kilpailutuksessa viimeiselle kierrokselle hyväksyttävien on sitouduttava 1.1.2020 mennessä puoltamaan ja vaatimaan kaikissa asiaa käsittelevissä elimissä erityisesti EU:ssa ja Natossa Suomelle myönnettäviä turvatakuita tarkoittavien kv-oikeudellisesti sitovien julkisten/ei-julkisten sopimusasiakirjojen FinEU42.7 ja FinNATOart5/2020 hyväksymistä ja hyväksyttävä ja sisäistettävä ne itse täysimääräisesti niin nykyistä kuin tulevia valtionhallintojaan sitovasti. Tämä sopimus ei raukea, eikä sen merkitys muutu sen mukaan, mikä tarjoaja lopulta tulee valituksi HX-hankinnan toimittajaksi. Viimeinen mahdollisuus parantaa hävittäjäkauppaa tukevaa turvatakuutarjoustaan ajoittuu lokakuun 14. päivään vuonna 2020, jolloin vietetään <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Tarton_rauha" target="_blank">itsenäisen Suomi-neidon alkuperäisten rajojen kansainvälisen rauhanomaisen sopimisen eli Tarton rauhan</a>&nbsp;100-vuotisjuhlavuoden huipennusjuhlallisuuksia.&nbsp;<br />&nbsp;</p><p>Lue myös: <a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250162-enta-nyt-sauli-vainamo-niinisto" target="_blank">Entä nyt, Sauli Väinämö Niinistö?</a>&nbsp;<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Odotettuakin suuremmaksi valtiomieheksi osoittautunut Sauli Niinistö sai Saksan liittopresidentin kiemurtelemaan Naantalissa jopa astetta paria vaivaantuneemmin kuin USA:n, Ranskan, Britannian ja Ruotsin johtajat aiemmissa viimeaikaisissa tilanteissa. Presidenttimme yllätti heidätkin niin ikään tilannetajullaan ja pelisilmällään. Viimekäden tietojen mukaan Niinistö on asettanut hävittäjäkilpailutuksen 1.1.2020 alkavalle finaalikierrokselle hyväksyttäville ehdokkaille salaisen kynnysehdon: 

"HX-tarjoajamaat sitoutuvat EU:n ja Naton jäsenmaina puoltamaan ja vaatimaan Suomelle myönnettäviä turvatakuita. Sitovan turvatakuumaininnan tulee sisältyä EU:n 42.7-turvatakuulausekkeeseen ja Naton peruskirjan artikla 5:een tehtäviin lisäyksiin (FinEU42.7+FinNATOart5/2020*), ja ne oikeuttavat Suomen tarvittaessa täysimääräiseen sotilaalliseen apuun sen tullessa vieraan vallan taholta uhatuksi ja apua pyytäessään kumppanimailta. Virallista Nato-jäsenyyttä ei vaadita Suomen poikkeavan kv-aseman johdosta geopoliittisen vastakkainasettelunhallinnan strategian mukaisesti.

Kerrankin Suomi-neidolla on neuvotteluvaltti, joka hämmentää vastapuolen... Turvatakuistahan on yleensä ottaen turhanpuoleista vihjailla silloin, kun ei ole valmis sitoutumaan täysjäsenyyteen eikä kainalossa ole mitään, millä tehdä kauppaa. Kymmenen miljardin euron taistelukonehankinta ei ole merkityksetön asia edes suurimmille ja mahtavimmille valtioille maailmassa, eikä myöskään EU:lle tai Natolle. Ei taloudellisena eikä  sotilaspoliittisena tai geopoliittisena valintana. Finaalikierroksen kynnysehto toimii myös tosipaikan kriteerinä tyyliin 'mistä tunnet sä ystävän'. Vaikka yli puolet tarjoajamaista karsiutuisi eikä enää lähtisi tuolle viimeiselle kilpailutuskierrokselle, olisi asia saanut sekä EU:ssa että Natossa että brexit-Britanniassa ja länsinaapurissammekin rutkalti ansaitsemaansa huomiota. Menetettävää on vähemmän kuin potentiaalia saavuttaa jotain haluttua. Hävittäjiähän ovat tarjonneet merkittävät EU-maat ja Nato-maat, eikä Ruotsikaan ole meille pikkunaapuri.

Presidentti Niinistö on onneksemme ymmärtänyt, että hävittäjäkauppa ei ole koskaan ollut Suomelle eikä tarjoajillekaan pelkkä ostajan ja myyjäyritysten välinen taloudellinen oikeustoimi tarjouspyyntöineen ja kilpailutuksineen. Valtiot intresseineen ja geopolitiikka ovat aina keskeiset toimijat tämän tason päätöksenteossa (vrt. 1. atomivoimala ja VR:n sähköjunat). Useinkaan ei kaikkia sopimusehtoja ja epävirallisia poliittisia ym. klausuuleja kirjata kattavasti auki selkokielellä virallisiin tarjouspyyntöihin ja tarjousasiakirjoihin, mutta valtiotasolla ne silti ovat faktillisesti tosia ja sitovia korkeiden osapuolten tunnustaessa yhteisymmärryksessä niiden tarkoituksen ja merkityksen. 

Lisäksi Niinistö on ymmärtänyt tämänkertaisen tarjouskierroksen erityisluonteen. Vastakaupat ja teollisen yhteistyön näkymät työllisyyskuvioineen ja huoltovarmuusnäkökulmineen ovat olleet toki aiemminkin mukana tarkastelussa hinnan ja teknisten ominaisuuksien ohella. Sellainen johti jo Hornet-kaupoissa selkeän geopoliittiseen turvallisuuspoliittiseen kokonaisratkaisuun. Yhdysvaltalainen kone oli tuolloin paras ratkaisu myös ja nimenomaan USA-sidoksen ja Nato-suhteen korostumisen kannalta. Nyt kuviot ovat monella tapaa myös toiset. Enää emme voi vilauttaa neuvotteluvalttina  vaihtoehtomörköä potentiaalisesta mutta jo vuosia sitten poissulkemastamme Venäjä-valinnasta. Suhoi ei päässyt kilpailutukseen, mutta Länsikään ei enää ole niin yhtenäinen ja selkeä käsite kuin aiemmin.

Vaikka kaikki HX-kilpailutuksen tähän vaiheeseen selvinneet hävittäjäntarjoajat ovat valtiotasolla keskenään jonkinasteisia liittolaisia ja/tai yhteistyökumppaneita, ne myös aidosti kilpailevat keskenään kaupasta. Lisäksi Nato ja sen merkittävimmät jäsenmaat ovat ilmaisseet diplomaattisen varovaisesti toivovansa Suomen jossain itselleen sopivassa vaiheessa hakevan täysjäsenyyttä, mikä puolestaan meillä koettaisiin konkreettisemmaksi turvallisuustekijäksi kuin nykyinen epämääräinen ja jäsentymätön EU:n 24.7-klausuuli. Kaikki myös ymmärtävät, että Suomi-neidolla on kuitenkin tietty peruskainous uskaltaa osoittaa valitsevansa sitoutumiskumppaninsa enemmän oman sydämensä kuin esimerkiksi geopoliittisen pakkonaapuruuden velvoittamana. 

Kansallinen turvallisuus ja itsenäisyytemme säilyminen on toki arvokkainta, mitä Suomi-neito tietää ja omistaa. Sitä suojellakseen neito on paljolti pidättäytynyt sydämenasioidensa julkisesta repostelusta ja saavuttanutkin sinkkuna jo kunnioitetun yli sadan vuoden iän. Sitä voitaneen pitää jo riittävänä itsenäisen päätöksenteon kannalta, tulipa niitä kilpakosijoita enää faktisesti ottaen eri ilmansuunnilta tai ei. YYA-vuosien kokemusten viisastuttamana ei hävittäjäkilpailutukseen enää päästetty mukaan lainkaan käytökseltään vastenmielisimpiä ehdokkaita. Se osoittaa, ettei kyse ole mistään vanhan piian syndroomasta, vaan meillä on jo aidosti varaa valita. Suomi-neitohan on usein tullut ahdistelluksi ja jopa pakkoamputoiduksi itäisen kilpakosijan toimesta, ja onpa itsenäisyysaikamme alkuperäisiä alueita yhä vieläkin turhan omistushaluisen itänaapurimme hallussa. Suhteiden kriisiytyminen on aina tapahtunut naapurin aloitteesta, eikä pelkkä lähestystymiskielto riittäne  jatkossakaan turvaamaan Suomi-neidon koskemattomuutta.

Itsenäisyyden ja Suomi-neidon koskemattomuuden puolustamiselle keskeisen tärkeä HX-hanke on kalliihko millä mittarilla tahansa laskettuna. Veronmaksajan onkin vaadittava uhraukselleen vastinetta, mahdollisimman täysimääräisesti koko valtavalle rahasummalle. Lentokonehankinnan hinnaksi arvioidaan 7–10 miljardia euroa, millä voisi hoitaa esimerkiksi taannoisen turvapaikkakriisin aiheuttamat menot kokonaisen vuosikymmenen ajan

Kuinka tuo HX-hankinnasta saatava vastine sitten maksimoidaan? Sauli Niinistö näyttää oivaltaneen jujun. Hän on saamiemme tietojen mukaan tehnyt suurten johtajien tilannekohtaisista vaivaantuneisuuspuuskista nämä huomiot:

- Kuten Saksan liittopresidentin neljännespaniikkihäiriöisestä eli lähes suomalaistyylisestä tuppisuisuuspuuskastakin voimme päätellä, valtaosalla EU-jäsenmaista ei ole kovinkaan suurta intoa kertoa esimerkiksi Venäjälle, että ne aikoisivat tosipaikan tullen puolustaa sen jossain vaiheessa uhriksi valitsemaa Suomi-neitoa. Siis kun tämä ei kerran ole katsonut tarpeelliseksi liittyä Natoon. Ei, vaikka Suomi ilmoitti etujoukoissa auttavansa Ranskaa sen pyytäessä 42.7-konsultaatioita EU-jäsenmailta. Kuitenkin EU järjestönä ja jäsenmaittensa tasolla ja varsinkin tarjouskilpailussa mukana olevien valtiotasolla kovastikin toivoo saavansa kaupat kotiin mahdollisine yhteistyökuvioineen. Turvatakuista puhuminen tässä yhteydessä olisi vähän kuin styylattaisiin liian julkeasti ilman molemminpuolisia valtuuksia. 

- Kuten huomasimme aiemmin, myös presidentti Macronin kivenpehmeä diplomaatinpokka oli koetuksella Suomen tarjoaman EU42.7-avun vertautuessa mahdollisiin Suomi-neidon turvatakuisiin Venäjän pieniä vihreitä miehittäjiä ja uusia hävittäjiä vastaan. Britannia jättää EU:n, mutta sotilaallisen JEF-yhteistyömme luonteesta puhuminen HX-hankkeen yhteydessä muistuttaa sen mukanaolosta yhden tarjoajan valtiotaustana. 

- Kuten olemme huomanneet, Ruotsissa ei lause Finlands sak är vår tarkoita välttämättä edelleenkään enempää kuin se tarkoitti vuosina 1939-44, jos ihan sitäkään kun kerran syitä ei ole näkyvissä. Nykyinen pääministeri samoin kuin edeltäjänsäkin toivoo kuitenkin kovastikin saavansa hävittäjäkaupat kotiin mahdollisine yhteistyökuvioineen - samalla muistuttaen toivovansa, että Suomi pitää hävittäjäkaupat ja liittoutumisasiat turvatakuineen erillään. Niistä puhuminen tässä yhteydessä olisi vähän kuin styylattaisiin liian julkeasti ilman molemminpuolisia valtuuksia. Ruotsi on kuitenkin myös EU:n jäsenmaa ja samalla meidän 42.7-liittolaisemme. Koplaaminen on alunperin ruotsinkielinen lainasana. 

- Kuten huomasimme, presidentti Trump yritti taannoin ohittaa Niinistön turvatakuuvihjauksen kertomalla oman maansa medialle hienon ennakkouutisen, että Suomi olisi muka jo tehnyt päätöksen yhdysvaltalaisen hävittäjän valinnasta. Vaikka päätös olisikin ollut jo melkein valmis, oli tuo viimeinen hetki Sauli Niinistön huomata, että sitä ei todellakaan pidä kertoa. Presidenttimme tarttui Trumpin lipsahdukseen heti ja korjasi sen muistuttaen koko maailmaa, että jotain kaupanteossa on vielä kesken. Kun siitä sovitaan, it's a Deal. - Kiitos, Sauli! Emme äänestäneet Sinua turhaan toiselle kaudelle - ks. tarkemmin Entä nyt, Sauli Väinämö Niinistö? 

Oli todellakin paikallaan muistuttaa asiasta juuri tuolloin, kun Trumpia oli muistutettu metsänhoitomallimme lisäksi jälleen kerran myös muiden amerikkalaisten tietämistä Suomi-faktoista. Monien Nato-maiden jäsenmaksupinnaruutta useasti tuskailleen Trumpin oli hyvä palauttaa mieleen, että Suomi tunnetaan historiallisesti saunan ja sisun lisäksi myös maailman luotettavimpana velanmaksajana. Puolustusbudjetin Nato-tasokriteeritkin olemme täyttäneet monia merkittäviä jäsenmaita paremmin. Ja se, että emme ole suostuneet vielä hakemaan amerikkalaistenkin usein suosittelemaa Nato-jäsenyyttä, saattaa tulla ihan hyvin ymmärretyksi Trumpin hallinnossa, joka on moneenkin otteeseen sanonut, että olisi hyvä voida tulla toimeen Venäjän kanssa.


* SIIS: HX-kilpailutuksessa viimeiselle kierrokselle hyväksyttävien on sitouduttava 1.1.2020 mennessä puoltamaan ja vaatimaan kaikissa asiaa käsittelevissä elimissä erityisesti EU:ssa ja Natossa Suomelle myönnettäviä turvatakuita tarkoittavien kv-oikeudellisesti sitovien julkisten/ei-julkisten sopimusasiakirjojen FinEU42.7 ja FinNATOart5/2020 hyväksymistä ja hyväksyttävä ja sisäistettävä ne itse täysimääräisesti niin nykyistä kuin tulevia valtionhallintojaan sitovasti. Tämä sopimus ei raukea, eikä sen merkitys muutu sen mukaan, mikä tarjoaja lopulta tulee valituksi HX-hankinnan toimittajaksi. Viimeinen mahdollisuus parantaa hävittäjäkauppaa tukevaa turvatakuutarjoustaan ajoittuu lokakuun 14. päivään vuonna 2020, jolloin vietetään itsenäisen Suomi-neidon alkuperäisten rajojen kansainvälisen rauhanomaisen sopimisen eli Tarton rauhan 100-vuotisjuhlavuoden huipennusjuhlallisuuksia. 
 

Lue myös: Entä nyt, Sauli Väinämö Niinistö? 
 

]]>
19 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277468-presidentin-viesti-havittajafinalistien-puollettava-turvatakuita-suomelle#comments HX-hävittäjähanke Kultaranta-keskustelut Sauli Niinistö Nato turvallisuuspolitiikka liittoutuminen Tarjouskilpailu Turpo Tue, 18 Jun 2019 11:02:09 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277468-presidentin-viesti-havittajafinalistien-puollettava-turvatakuita-suomelle
Oikeuspäätös syrjintätapauksessa - miksi syyttäjä ei syyttänyt Puolustusvoimia? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277436-oikeuspaatos-syrjintatapauksessa-miksi-syyttaja-ei-syyttanyt-puolustusvoimia <p>Helsingin käräjäoikeus antoi tänään päätöksensä ns. Puolustusvoimien kaksoiskansalaisuussyrjintätapauksessa.</p><p>Käräjäoikeuden päätös koski Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaista, joka oli hakenut töitä Vekaranjärven varuskuntaravintolasta ja jolta oli evätty työpaikka kaksoiskansalaisuuden perusteella.</p><p>Asianomistajan työntekijärekrytointia varuskuntaravintolaan hoitanut henkilöstövuokrausfirman palveluesimies kertoi oikeudessa, että hän oli &quot;tavallinen työntekijä&quot;, joka oli toiminut vain saamiensa ohjeiden mukaan. Palveluesimies oli kertonut, että ohje kaksoiskansalaisten kohteluun oli tullut Puolustusvoimilta, Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseerilta (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10835592"><u>Yle 17.6.2019</u></a>).</p><p>Päätöksessään käräjäoikeus katsoi, että kaksoiskansalaisten kelpaamattomuudesta oli annettu ohje ja että rekrytointiyrityksen työntekijä vain noudatti ohjetta. Tuon ohjeen antaja oli käräjäoikeuden mukaan Puolustusvoimat.</p><p>&rdquo;<em>Asiassa ei ole voitu kohtuudella olettaa, että [henkilöstövuokrausfirman palveluesimies] olisi kyseenalaistanut <u>hänelle <strong>annetun</strong> ja myös <strong>Puolustusvoimista</strong> <strong>tulleen</strong> kaksoiskansalaisten työnhakijoiden epäämistä koskevan <strong>ohjeen</strong></u> lainmukaisuuden</em>&rdquo;, käräjäoikeus totesi varuskuntaravintolan työntekijärekrytointia hoitaneen palveluesimiehen syyttömyydestä (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006145393.html"><u>HS 17.6.2019</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Toisin kuin edellä kerrotuissa syyttämättäjättämispäätöksissä, Leijona Catering Oy:lle hakeneiden kaksoiskansalaisten epäämisestä oli <strong><u>annettu ohje</u></strong> ja että [palveluesimies] oli ainoastaan noudattanut tätä tiedossaan ollutta ohjetta</em>&rdquo;, käräjäoikeus toteaa.</p><p>Käräjäoikeus kumosi rekrytointia hoitaneen Kairest Oy:n palveluesimiehen syrjintäsyytteen, koska tämä toimi saamiensa ohjeiden mukaan. Käräjäoikeus totea päätöksessään melko suoraan, että ohjeet ovat siis tulleet Puolustusvoimilta.</p><p>Helsingin käräjäoikeuden päätös mielenkiintoinen. Todella mielenkiintoinen. Päätöksessä itseasiassa todetaan ohjeen antajana syyllinen, jota ei ole edes syytetty: Puolustusvoimat.</p><p>Käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti ohjeet on antanut Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseeri, joka on Puolustusvoimien virkavastuulla toimiva virkamies. Mies edustaa siis Puolustusvoimia lainsäädännöllisenä toimijana.</p><p>En kiinnitä erityistä huomiota Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseeriin. Puolustusvoimien komentorakenne on hierarkkinen. Puolustusvoimissa alainen ei tee mitään, jos esimies ei käske. Turvallisuusupseerikaan ei tee mitään, mitä hänen esimiehensä ei käske. Hierarkiassa melko alhaalla oleva turvallisuusupseeri ei tällaisia ohjeita itse todellasikaan keksi.</p><p>Yle on jo jutussaan (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10835592"><u>Yle 17.6.2019</u></a>) todennut, että valtakunnansyyttäjänviraston olisi pakko miettiä, tulisiko asiassa käynnistää selvitys siitä, kuka on kaksoiskansalaisuutta syrjivän ohjeistuksen ja Suomen lainsäädännön vastaisen toiminnan takana Puolustusvoimissa.</p><p>Niin, Puolustusvoimat on syytä tutkia, mutta syytä on tutkia myös itse syyttäjälaitos.</p><p>Toimiko itse syyttäjälaitos sillä huolellisuudella, mitä lainsäädäntö edellyttää?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Puolustusvoimien laatima lainvastainen ohje on siis käräjäoikein perusteella enemmän kuin todennäköinen.</p><p>Käräjäoikeuden päätöksen perusteella Keskusrikospoliisi on tehnyt työnsä heikosti. Poikkeuksellisen heikosti, koska tällaista vastaavaa suorastaan <u>omaehtoista</u> käräjäoikeuden ripitystä ei minun mieleeni tule historiasta koskien poliisiviranomaisen tutkintaa ja syyttäjälaitoksen syyteharkintaa. Käräjäoikeus suorastaa syyttää Puolustusvoimia siitä, mistä syyttäjä ei ole edes esittänyt syytettä ja mitä poliisiviranomainen ei ole suorittanut tutkintaa riittävällä huolellisuudella.</p><p>Onko Keskusrikospoliisi suorittanut tutkinnan Puolustusvoimien osalta sillä huolellisuudella kuin mitä siltä edellytetään?</p><p>Keskusrikospoliisi ei todellakaan ole suorittanut tutkintaa riittävällä huolellisuudella.</p><p>Herää kysymys, onko Puolustusvoimat Keskusrikospoliisille jokin &rdquo;erikoistapaus&rdquo;, jota tutkitaan toisin perustein kuin muita mahdollisiin rikoksiin syyllistyneitä?</p><p>Se, mihin minä kiinnitän erityisen huomion käräjäoikeuden päätöksessä, on syyttäjän toiminta. Miksi syyttäjä ei syyttänyt Puolustusvoimia siitä, mistä Helsingin käräjäoikeus suorastaan syyttää Puolustusvoimia päätöksessään: lain vastaisen ohjeen antamisesta kaksoiskansalaisten palkkaamisesta Puolustusvoimien työtehtäviin, Puolustusvoimien hallinnassa olevilla alueilla tapahtuviin työtehtäviin tai Puolustusvoimia lähellä olevien yhteistyökumppaneiden työtehtäviin niin, että työnantaja syyllistyy Puolustusvoimien takia lainvastaiseen toimintaan.</p><p>Olen ilmaissut näkemykseni jo aikaisemmin, missä määrin kaksoiskansalaisia olisi syytä olla Puolustusvoimien palveluksessa turvallisuusnäkökohdat huomioiden. &nbsp;Laillisuus menee kuitenkin kaiken yli. Puolustusvoimat eivät ole laillisuuden eikä rikostutkinnan rajojen ulkopuolella.</p><p>Puolustusvoimat ei voi toimia vastoin lakia eikä vastoin lain kirjainta. Tämän tänään annetun käräjäoikeuden päätöksen kerta ei ole ensimmäinen. Viime aikoina Puolustusvoimat on toiminut lain rajoilla ja ylittäen ne oikein urakalla.</p><p>Laillisuusasiat eivät ole selviä edes Puolustusvoimien sisällä. Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudellinen osasto ei saa tietoja Puolustusvoimien sisältä Ilmavoimista kuin äärimmäisin keinoin.</p><p>Viittaan Puolustusvoimissa Ilmavoimien Lemmenjoen majan harjoitustapahtumiin, joita Ilmavoimat ei ole halunnut avata edes Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudelliselle osastolle (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006144545.html"><u>HS 16.6.2019</u></a>).</p><p>Todella sekaisin tuntuu siis olevan Puolustusvoimien laillisuusasiat. Toivottavasti uusi Puolustusvoimien komentaja saa niistä jotain selvää, kun nykyinen eroava ei niistä saanut selvyyttä eikä hänellä näyttänyt olevan suurtakaan halukuutta selvittää näitä laillisuusasioita.</p><p>Puolustusvoimien on noudatettava lainsäädäntöä kirjaimellisesti. Edes Puolustusvoimille ei sallita omia lakivirityksiä. Puolustusvoimien on siirryttävä tässä asiassa viimein nykyaikaan, vaikka se näyttää synnyttävän tuskaa.</p><p>Näiden viimeaikaisten puolustusvoimien laillisuusasioiden epämääräisyyden taustalla on myös Puolustusvoimien hyvä veli -verkosto, josta Puolustusvoimilla ei ole suurtakaan halukkuutta päästä omaehtoisesti eroon. Viittaan esimerkiksi Jarmo Huhtasen kirjoitukseen otsikolla &rdquo;<em>Puolustusvoimain komentajaa koskeva esitutkinta nostaa taas esiin epäilyjä sotilaiden hyvä veli -verkostoista</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006093253.html"><u>HS 4.5.2019</u></a>).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin käräjäoikeus antoi tänään päätöksensä ns. Puolustusvoimien kaksoiskansalaisuussyrjintätapauksessa.

Käräjäoikeuden päätös koski Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaista, joka oli hakenut töitä Vekaranjärven varuskuntaravintolasta ja jolta oli evätty työpaikka kaksoiskansalaisuuden perusteella.

Asianomistajan työntekijärekrytointia varuskuntaravintolaan hoitanut henkilöstövuokrausfirman palveluesimies kertoi oikeudessa, että hän oli "tavallinen työntekijä", joka oli toiminut vain saamiensa ohjeiden mukaan. Palveluesimies oli kertonut, että ohje kaksoiskansalaisten kohteluun oli tullut Puolustusvoimilta, Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseerilta (Yle 17.6.2019).

Päätöksessään käräjäoikeus katsoi, että kaksoiskansalaisten kelpaamattomuudesta oli annettu ohje ja että rekrytointiyrityksen työntekijä vain noudatti ohjetta. Tuon ohjeen antaja oli käräjäoikeuden mukaan Puolustusvoimat.

Asiassa ei ole voitu kohtuudella olettaa, että [henkilöstövuokrausfirman palveluesimies] olisi kyseenalaistanut hänelle annetun ja myös Puolustusvoimista tulleen kaksoiskansalaisten työnhakijoiden epäämistä koskevan ohjeen lainmukaisuuden”, käräjäoikeus totesi varuskuntaravintolan työntekijärekrytointia hoitaneen palveluesimiehen syyttömyydestä (HS 17.6.2019).

Toisin kuin edellä kerrotuissa syyttämättäjättämispäätöksissä, Leijona Catering Oy:lle hakeneiden kaksoiskansalaisten epäämisestä oli annettu ohje ja että [palveluesimies] oli ainoastaan noudattanut tätä tiedossaan ollutta ohjetta”, käräjäoikeus toteaa.

Käräjäoikeus kumosi rekrytointia hoitaneen Kairest Oy:n palveluesimiehen syrjintäsyytteen, koska tämä toimi saamiensa ohjeiden mukaan. Käräjäoikeus totea päätöksessään melko suoraan, että ohjeet ovat siis tulleet Puolustusvoimilta.

Helsingin käräjäoikeuden päätös mielenkiintoinen. Todella mielenkiintoinen. Päätöksessä itseasiassa todetaan ohjeen antajana syyllinen, jota ei ole edes syytetty: Puolustusvoimat.

Käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti ohjeet on antanut Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseeri, joka on Puolustusvoimien virkavastuulla toimiva virkamies. Mies edustaa siis Puolustusvoimia lainsäädännöllisenä toimijana.

En kiinnitä erityistä huomiota Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseeriin. Puolustusvoimien komentorakenne on hierarkkinen. Puolustusvoimissa alainen ei tee mitään, jos esimies ei käske. Turvallisuusupseerikaan ei tee mitään, mitä hänen esimiehensä ei käske. Hierarkiassa melko alhaalla oleva turvallisuusupseeri ei tällaisia ohjeita itse todellasikaan keksi.

Yle on jo jutussaan (Yle 17.6.2019) todennut, että valtakunnansyyttäjänviraston olisi pakko miettiä, tulisiko asiassa käynnistää selvitys siitä, kuka on kaksoiskansalaisuutta syrjivän ohjeistuksen ja Suomen lainsäädännön vastaisen toiminnan takana Puolustusvoimissa.

Niin, Puolustusvoimat on syytä tutkia, mutta syytä on tutkia myös itse syyttäjälaitos.

Toimiko itse syyttäjälaitos sillä huolellisuudella, mitä lainsäädäntö edellyttää?

                                                                                       ****

Puolustusvoimien laatima lainvastainen ohje on siis käräjäoikein perusteella enemmän kuin todennäköinen.

Käräjäoikeuden päätöksen perusteella Keskusrikospoliisi on tehnyt työnsä heikosti. Poikkeuksellisen heikosti, koska tällaista vastaavaa suorastaan omaehtoista käräjäoikeuden ripitystä ei minun mieleeni tule historiasta koskien poliisiviranomaisen tutkintaa ja syyttäjälaitoksen syyteharkintaa. Käräjäoikeus suorastaa syyttää Puolustusvoimia siitä, mistä syyttäjä ei ole edes esittänyt syytettä ja mitä poliisiviranomainen ei ole suorittanut tutkintaa riittävällä huolellisuudella.

Onko Keskusrikospoliisi suorittanut tutkinnan Puolustusvoimien osalta sillä huolellisuudella kuin mitä siltä edellytetään?

Keskusrikospoliisi ei todellakaan ole suorittanut tutkintaa riittävällä huolellisuudella.

Herää kysymys, onko Puolustusvoimat Keskusrikospoliisille jokin ”erikoistapaus”, jota tutkitaan toisin perustein kuin muita mahdollisiin rikoksiin syyllistyneitä?

Se, mihin minä kiinnitän erityisen huomion käräjäoikeuden päätöksessä, on syyttäjän toiminta. Miksi syyttäjä ei syyttänyt Puolustusvoimia siitä, mistä Helsingin käräjäoikeus suorastaan syyttää Puolustusvoimia päätöksessään: lain vastaisen ohjeen antamisesta kaksoiskansalaisten palkkaamisesta Puolustusvoimien työtehtäviin, Puolustusvoimien hallinnassa olevilla alueilla tapahtuviin työtehtäviin tai Puolustusvoimia lähellä olevien yhteistyökumppaneiden työtehtäviin niin, että työnantaja syyllistyy Puolustusvoimien takia lainvastaiseen toimintaan.

Olen ilmaissut näkemykseni jo aikaisemmin, missä määrin kaksoiskansalaisia olisi syytä olla Puolustusvoimien palveluksessa turvallisuusnäkökohdat huomioiden.  Laillisuus menee kuitenkin kaiken yli. Puolustusvoimat eivät ole laillisuuden eikä rikostutkinnan rajojen ulkopuolella.

Puolustusvoimat ei voi toimia vastoin lakia eikä vastoin lain kirjainta. Tämän tänään annetun käräjäoikeuden päätöksen kerta ei ole ensimmäinen. Viime aikoina Puolustusvoimat on toiminut lain rajoilla ja ylittäen ne oikein urakalla.

Laillisuusasiat eivät ole selviä edes Puolustusvoimien sisällä. Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudellinen osasto ei saa tietoja Puolustusvoimien sisältä Ilmavoimista kuin äärimmäisin keinoin.

Viittaan Puolustusvoimissa Ilmavoimien Lemmenjoen majan harjoitustapahtumiin, joita Ilmavoimat ei ole halunnut avata edes Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudelliselle osastolle (HS 16.6.2019).

Todella sekaisin tuntuu siis olevan Puolustusvoimien laillisuusasiat. Toivottavasti uusi Puolustusvoimien komentaja saa niistä jotain selvää, kun nykyinen eroava ei niistä saanut selvyyttä eikä hänellä näyttänyt olevan suurtakaan halukuutta selvittää näitä laillisuusasioita.

Puolustusvoimien on noudatettava lainsäädäntöä kirjaimellisesti. Edes Puolustusvoimille ei sallita omia lakivirityksiä. Puolustusvoimien on siirryttävä tässä asiassa viimein nykyaikaan, vaikka se näyttää synnyttävän tuskaa.

Näiden viimeaikaisten puolustusvoimien laillisuusasioiden epämääräisyyden taustalla on myös Puolustusvoimien hyvä veli -verkosto, josta Puolustusvoimilla ei ole suurtakaan halukkuutta päästä omaehtoisesti eroon. Viittaan esimerkiksi Jarmo Huhtasen kirjoitukseen otsikolla ”Puolustusvoimain komentajaa koskeva esitutkinta nostaa taas esiin epäilyjä sotilaiden hyvä veli -verkostoista” (HS 4.5.2019).

]]>
23 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277436-oikeuspaatos-syrjintatapauksessa-miksi-syyttaja-ei-syyttanyt-puolustusvoimia#comments Jarmo lindberg Kaksoiskansalaisuus Puolustusvoimat Turpo Mon, 17 Jun 2019 16:26:31 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277436-oikeuspaatos-syrjintatapauksessa-miksi-syyttaja-ei-syyttanyt-puolustusvoimia
Puolustus itsenäisessä Suomessa http://heikki1k2auvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277351-puolustus-itsenaisessa-suomessa <p>Kansakunnan puolustustahto syntyy ihmisten lojaliteetista omaa yhteisöään kohtaan (integriteetti-periaate).&nbsp; Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan -sanonta muistetaan myös niissä valtioissa, joissa ei ole enää metsiä. Ihmisten ajattelussa valtion olemassa olo &nbsp;tunnistetaan maantieteellisen rajojen ja erilaiten symbolien avulla.&nbsp; Toissijaisen yhteisen nimittäjän muodostaa kansalaisten historiankäsitykset, nykyisen todellisuuden kokeminen &nbsp;ja ihmisiä yhdistvä näkemys tulevaisuuden suhteen.&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Uhkakuvien tunnistaminen</strong></p><p>Uhkakuvat ovat joko sisäsyntyisiä tai tulevat maan rajojen ulkopuolelta.&nbsp; Maanpuolustuskeskustelussa maan sisäisiä uhkia puolustustahdolle ei tunnisteta tai haluta avoimesti tunnistaa.&nbsp; Lapsuuden ajan kokemukset kasvu- ja kehitysprosessissa ovat asia, joka vaikuttaa yksittäisen&nbsp; kansalaisen sitoutumiseen maanpuolustukseen.&nbsp;&nbsp; Lojaliteetin kehitys on samalla tavalla oppimistavoite kuin kognitiivisuutta korostavat matematiikka ja digitaalinen lukutaito nykyisessä koulutuksessa.&nbsp; Lojaliteetti ja eettiset käsitykset syntyvät aina henkilökohtaisten kokemusten kautta.&nbsp;</p><p>Myös ulkoisten uhkien synnyssä ja ylläpitämisessä valtion rooli korostuu ulkopolitiikan/tiedotuksen &nbsp;avulla.&nbsp; Asenteet ja tietoisuus asioista syntyvät paljolti ulkopolitiikan ja joukkotiedotuksen avulla.&nbsp; Suomi ei ole Pohjois-Koreaan rinnastettava valtio tiedotusmielessä, vaikka samansuuntaisuutta löytyykin toisen maailmansodan jälkeisessä historiastamme. Suomi on historiankirjoituksessa omaksunut ranskalaisen &nbsp;annalistiseen koulukunnan normit, missä tavaomaiseen historiankirjoitukseen lisätään tutkimuksellisia ja yhteiskuntapolittisia elementtejä.&nbsp; Kuvaus maailmasta muistuttaa todellisuutta.&nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Voimavarana yhteisöllisyys </strong></p><p>Kuinka hyvin virallinen järjestelmä (valtio) onnistuu yksittäisten kansalaisten pelkojen ja uhkakuvien poistajana, synnyttää myös yksilölle halun puolustaa maataan. Uhkat syntyvät ja tunnistetaan joko maan sisäisinä tai ulkopuolisina ilmiöinä.&nbsp; Yksittäisten kansalaisten etujen on oltava yhteneväiset valtion etujen kanssa. Yksilön oikeudet ja niiden toteutuminen on oltava harmoniassa yhteisön etujen kanssa. Kun valtio näkee toimintapiirissään ja toteuttaa etujen yhteisyyden, se lunastaa&nbsp; oikeuden kansalaisten, valtion ja yhteisöllisyyden puolustamiseen.</p><p>Yhteisöllisyys, jossa yhteisenä voimavarana on integriteetti, menee pidemmälle kuin demokratia-ihanne. Demokratia käsitteenä rakentuu sille, että siinä oleva asia ja dynamiikka jaetaan ja on pois jostakin tai joltakulta.&nbsp; Luonnon oma järjestelmä (ekologia) ei tunne demokratiaa. Se tuntee vain yhteyden ja uuden asian, rikkauden synnyn.&nbsp; Demokratiaan perustuva maailmanjärjestys tarvitsee sääntelyn ja säännöt, jotta se toimisi.&nbsp; Monimuotoisuudessa ja integriteetissä ei tarvita yleiskustannuksia, jotta syntyvä kokonaisuus toimisi -&nbsp; se on toiminnallisena koodina yhteisöllisyyden omassa rakenteessa.&nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Dynamiikan rooli valinnoissa&nbsp; </strong></p><p>Nykyinen valtiollinen järjestelmä on muodostunut pitkän kehitysprosessin tuloksena luonnonlakien ja &nbsp;ihmisten luomien säännösten seurauksena.&nbsp; Uskontoihin perustuvat valtiot edustava elementääristä vaihetta tässä kehityksessä.&nbsp; Uskontoihin perustuvia yhteisöjä on edelleenkin olemassa.&nbsp; On myös filosofiseen ja poliittiseen ajatteluun perustuvia valtioita.&nbsp; Niiden huipentumana on Yhdysvalloissa 1700-luvun lopulla alkunsa saanut perustuslaillinen valtiokäsite, joka levisi Ranskan vallankumouksen jälkeen laajalle Eurooppaan ja muualle maailmaan.&nbsp;</p><p>Perustuslaillisuus tunnistaa sekä yksilön että valtion oikeudet.&nbsp; Se tekee kompromissejä yksilön ja valtion välillä pääsääntöisesti määräaikaisen elämän omaavan yksilön kustannuksella. Yksilön ja yhteisön etujen yhteensovittamisessa keinoina ovat voimakäyttö ja tieto. &nbsp;Yhteisöllisyyden kehityksessä voimankäytöllä on ehkä liiankin vahva rooli nykyisen valtion kehityksessä. &nbsp;Oikeuksiin perustuva yhteiskuntamalli on valtiomuotona ongelmallinen ilman dynamiikkaa etujen yhteensovittamisessa.&nbsp; Ekologia ja energiaan perustuvassa yhteiselämisessä etujen yhteensovittaminen on helpompaa vuorovaikutusmekanismien takia.&nbsp;</p><p><strong>Kaksi puolustuksellista ajattelutapaa&nbsp; </strong></p><p>Voimankäyttöön perustuvassa maailmanjärjestyksessä voimakkaimman tahon näkemys toteutuu ja synnyttää vastavoimia. &nbsp;Yhdysvallat, Kiina, Ranska, Englanti, Saksa, Venäjä ja Intia ovat valinneet tämän tien kansainvälisissä toiminnoissaan.&nbsp; Edellä luetellut valtiot tuottavat valtaosan maailman asetuotannosta, jolla siirtomaapolitiikasta lähtien on toteutettu voimaan perustuvaa kansainvälistä toimintamallia, jossa ko maat ovat olleet mukana eri rooleissa.&nbsp; Voimankäytön ja varallisuuden kasvu tapahtuivat näissä maissa, &nbsp;minkä seurauksena syntyi maailman taloutta ohjaava aseteollisuuskompleksi, joka edelleenkin hallitsee maailmantaloutta.&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Ylläkuvattujen maiden joukkoon kuulumattomien maiden tehtäväksi on jäänyt &rdquo;Vie sinä, minä vikisen&rdquo; toiminto maailman mittakaavassa.&nbsp; Vain yksittäiset innovaatiot ja rajallinen tuotannollinen toiminta ovat toteutuneet pienissä teollistuneissa maissa aseteollisuudessa omiin tarpeisiin 1700-luvun jälkeen. Toinen yhteinen nimittäjä vaihtoehtona aseteollisuudelle tieto ja uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntäminen sekä &nbsp;palvelutoimintojen kasvu keskinäisessä kaupankaunnissä ja taloudellisessa yhteistyössä.&nbsp; Tällä uudella rakenteella on suuri merkitys teollisen toiminnan suuntaamisessa maapallolla.&nbsp; Tiedosta on tullut vaihtoehdo voimankäyttöön perustuvalle talouspolitiikalle.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Kasvun rajat muutoksen vauhdittajana</strong></p><p>Kahden maailmansodan jälkeisessä ja kansainvälisten järjestöjen vetämässä kansainvälisessä yhteistyössä toiminta on tapahtunut pääasiassa sääntöpohjaisten valtiollisten järjestelmien avulla ilman yksittäisen ihmisen näkyvää roolia kansainvälisessä yhteistyössä.&nbsp; Valtioiden sisäiset yksilötaön konfliktit eivät välttämättä näy kansainvälisellä tasolla.&nbsp; Myös sosialistisen leirin maiden voimapolitiikan myötäily ja esiintyminen &rdquo;sutena lammasten vaatteissa&rdquo; oli estämässä kriisiajattelun leviämistä ja painopisteen siirtymistä voimapolitiikasta tiedon puolelle globaalisessa yhteistyössä.&nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p>Tieto-komponentin vahvistuminen maailmantaloudessa ja ekologisessa ajattelussa syntyi ja levisi teollistuneissa länsimaissa 1960-luvulta lähtien.&nbsp; Valveutunutta yhteiskunnallista eliittiä edustava&nbsp; Rooman Klubi yhdessä teollisuusmaiden nuorison kanssa loivat uudenlaiset uhkakuvat maailman tulevaisuudesta.&nbsp; Syntyi uudenlaista ajattelua uhkakuvien hallitsemiseksi eri puolilla maailmaa leviten yliopistojen kautta myös muualle maailmaan. &nbsp;&nbsp;</p><p>Kehitys on jatkunut samanlauisena ja rintamalinjat ovat muodostuneet tai muodostumassa tavanomaisten valtioiden ja suurvaltojen sisällä ihmisen elämänlaadun seuraamuksista.&nbsp; Meidän on kyettävä muuttumaan elämäntavoissamme. Tieto ja tietoisuus ovat tehneet tehtävänsä ja maailmaan on syntynyt uudenlainen ulottuvuus maanpuolustuksesta kestävän kehityksen osana.&nbsp; &nbsp;</p><p><strong>Tiedon uusi tuleminen puolustuksessa</strong></p><p>Kun puolustusajattelun puitteet on hahmotettu uudella tavalla,&nbsp; seuraava vaihe on toimintojen muotoilu toiminnaksi, jotta elämä jatkuisi maapallolla.&nbsp; Agraariyhteiskunnan ajoilta on säilynyt ohje ettei kaikkia munia saa laittaa yhteen koriin.&nbsp; Se soveltuu myös uuteen kansallisen tason puolustuksellisen ajattelun&nbsp; muotoilemiseen.&nbsp;</p><p>Ensimmäinen askel uudenlaisen ajattelun toteuttamisessa maanpuolustusajattelussa on tiedon ja&nbsp; omaa toimintaa tukevan tiedustelun laatukontrolli. Kun luovumme voimadoktriinista ja sen käytöstä maamme puolustamisen ensijaisena keinona, meidän on vaadittava käytettävissä olevalta tiedolta enemmän kuin tähän astisessa tieto-komponentin käytössä.&nbsp; Ainoa vaatimus on, että puolustusta palvelva tieto on luotettavaa ja vastaa ympärillä olevaa todellisuutta.</p><p>Hallintoa ja elinkeinoelämää palveleva tiedon on oltava samalla lailla luotettavaa kuin sotilastiedustelun tieto. Sillä on kaksi vaatimusta &ndash; luotettavuus ja kohdetta kuvaavuus kuten tieteen tekemisessä. &nbsp;&nbsp;Henkilötietoja koskevassa tiedossa toiminnan ensisijainen tavoite on tiedon oikeellisuus.&nbsp; Mikään oman maan ja/tai liittolaismaan institutionaalinen taho ei voi asettua tiedon kohteen yläpuolelle tiedon oikeellisuuden todentamisessa.&nbsp; Ihmisoikeussopimuksilla ei ole merkitystä, jos valtiovalta tai muu ulkopuolinen taho omii itselleen tämän oikeuden yksilöltä.&nbsp; Roomalainen oikeusperiaate ajankohtaistettiin ympäristön tilaa koskevilta osilta 1960-luvulla.&nbsp; Henkilötietojen osalta asia on vielä kesken.&nbsp; GDPR-säännöstö ei lähde liikkeelle tiedon oikeellisuudesta. &nbsp;</p><p><strong>Julkinen keskustelu Suomessa</strong></p><p>Suomessa käydään julkista keskustelua maanpuolustusasioista hävittäjäjähankintojen ja tiedustelulain uudistamisen yhteydessä.&nbsp; Se on hyvä asia. Asiassa ihmetyttää vain se, miksi siitä ei keskusteltu &nbsp;aikaisemmin, jolloin se oli tarpeen 1970-/1980-luvuilla. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.</p><p>Hävittäjähankinnoissa ei ole kysymys siitä, &nbsp;mikä on hankittavien hävittäjien määrä ja toimittajamaa.<br />Jos Suomessa ei ole kokonaisnäkemystä siitä, kuinka voidaan puolustautua ulkoista uhkaa kohtaan, on turha keskustella eri vaihtoehdoista esimerkiksi ilmapuolustuksessa.&nbsp; Jo nyt on nähtävissä, että elektroninen sodankäynti tutkien käytön kanssa menee perinteisen voimankäytön puolelle.&nbsp; Suomen hävittäjillä ei ole merkitystä, jos alueellamme ei ole häirinnän takia tutkasignaalia käytettävissä kriisin aikana. &nbsp;Munia ei saa panna yhteen koriin myöskään tieto-pohjaisessa puolutusstrategiassa ja ajattelussa.&nbsp; Läpinäkyvyyden tulee korvata salailu asioiden valmisteluvaiheessa. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Uuden tiedustelulaissa läpinäkyvyys on arvo, jolla on yhtä merkitystä maamme tulevaisuudelle.&nbsp; Suomessa on ollut tapauksia, jossa tiedustelualan osaajista on esitetetty perättömiä väitteitä, kun maan johdossa huonon englanninkielen osaamisessa on sotkettu vakoilu- ja tiedusteluasiat keskenään.&nbsp; &nbsp;&nbsp;Edelleenkin Suomessa esitetään väitteitä kyber-asioista ilman näyttöjä todellisuudesta.&nbsp; Voimankäytön ja puolustuksen tiedoilla on eri kriteerit.&nbsp; Puolutuksen järjestäminen onnistuu vain luotettavan tiedon avulla sekä kotirintamalla että ulkoisten uhkien kanssa.&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;<br />&nbsp;</p><p>&copy; 15.06.2019/Heikki K. Auvinen/Asumer Oy</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansakunnan puolustustahto syntyy ihmisten lojaliteetista omaa yhteisöään kohtaan (integriteetti-periaate).  Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan -sanonta muistetaan myös niissä valtioissa, joissa ei ole enää metsiä. Ihmisten ajattelussa valtion olemassa olo  tunnistetaan maantieteellisen rajojen ja erilaiten symbolien avulla.  Toissijaisen yhteisen nimittäjän muodostaa kansalaisten historiankäsitykset, nykyisen todellisuuden kokeminen  ja ihmisiä yhdistvä näkemys tulevaisuuden suhteen.   

Uhkakuvien tunnistaminen

Uhkakuvat ovat joko sisäsyntyisiä tai tulevat maan rajojen ulkopuolelta.  Maanpuolustuskeskustelussa maan sisäisiä uhkia puolustustahdolle ei tunnisteta tai haluta avoimesti tunnistaa.  Lapsuuden ajan kokemukset kasvu- ja kehitysprosessissa ovat asia, joka vaikuttaa yksittäisen  kansalaisen sitoutumiseen maanpuolustukseen.   Lojaliteetin kehitys on samalla tavalla oppimistavoite kuin kognitiivisuutta korostavat matematiikka ja digitaalinen lukutaito nykyisessä koulutuksessa.  Lojaliteetti ja eettiset käsitykset syntyvät aina henkilökohtaisten kokemusten kautta. 

Myös ulkoisten uhkien synnyssä ja ylläpitämisessä valtion rooli korostuu ulkopolitiikan/tiedotuksen  avulla.  Asenteet ja tietoisuus asioista syntyvät paljolti ulkopolitiikan ja joukkotiedotuksen avulla.  Suomi ei ole Pohjois-Koreaan rinnastettava valtio tiedotusmielessä, vaikka samansuuntaisuutta löytyykin toisen maailmansodan jälkeisessä historiastamme. Suomi on historiankirjoituksessa omaksunut ranskalaisen  annalistiseen koulukunnan normit, missä tavaomaiseen historiankirjoitukseen lisätään tutkimuksellisia ja yhteiskuntapolittisia elementtejä.  Kuvaus maailmasta muistuttaa todellisuutta.    

Voimavarana yhteisöllisyys

Kuinka hyvin virallinen järjestelmä (valtio) onnistuu yksittäisten kansalaisten pelkojen ja uhkakuvien poistajana, synnyttää myös yksilölle halun puolustaa maataan. Uhkat syntyvät ja tunnistetaan joko maan sisäisinä tai ulkopuolisina ilmiöinä.  Yksittäisten kansalaisten etujen on oltava yhteneväiset valtion etujen kanssa. Yksilön oikeudet ja niiden toteutuminen on oltava harmoniassa yhteisön etujen kanssa. Kun valtio näkee toimintapiirissään ja toteuttaa etujen yhteisyyden, se lunastaa  oikeuden kansalaisten, valtion ja yhteisöllisyyden puolustamiseen.

Yhteisöllisyys, jossa yhteisenä voimavarana on integriteetti, menee pidemmälle kuin demokratia-ihanne. Demokratia käsitteenä rakentuu sille, että siinä oleva asia ja dynamiikka jaetaan ja on pois jostakin tai joltakulta.  Luonnon oma järjestelmä (ekologia) ei tunne demokratiaa. Se tuntee vain yhteyden ja uuden asian, rikkauden synnyn.  Demokratiaan perustuva maailmanjärjestys tarvitsee sääntelyn ja säännöt, jotta se toimisi.  Monimuotoisuudessa ja integriteetissä ei tarvita yleiskustannuksia, jotta syntyvä kokonaisuus toimisi -  se on toiminnallisena koodina yhteisöllisyyden omassa rakenteessa.    

Dynamiikan rooli valinnoissa 

Nykyinen valtiollinen järjestelmä on muodostunut pitkän kehitysprosessin tuloksena luonnonlakien ja  ihmisten luomien säännösten seurauksena.  Uskontoihin perustuvat valtiot edustava elementääristä vaihetta tässä kehityksessä.  Uskontoihin perustuvia yhteisöjä on edelleenkin olemassa.  On myös filosofiseen ja poliittiseen ajatteluun perustuvia valtioita.  Niiden huipentumana on Yhdysvalloissa 1700-luvun lopulla alkunsa saanut perustuslaillinen valtiokäsite, joka levisi Ranskan vallankumouksen jälkeen laajalle Eurooppaan ja muualle maailmaan. 

Perustuslaillisuus tunnistaa sekä yksilön että valtion oikeudet.  Se tekee kompromissejä yksilön ja valtion välillä pääsääntöisesti määräaikaisen elämän omaavan yksilön kustannuksella. Yksilön ja yhteisön etujen yhteensovittamisessa keinoina ovat voimakäyttö ja tieto.  Yhteisöllisyyden kehityksessä voimankäytöllä on ehkä liiankin vahva rooli nykyisen valtion kehityksessä.  Oikeuksiin perustuva yhteiskuntamalli on valtiomuotona ongelmallinen ilman dynamiikkaa etujen yhteensovittamisessa.  Ekologia ja energiaan perustuvassa yhteiselämisessä etujen yhteensovittaminen on helpompaa vuorovaikutusmekanismien takia. 

Kaksi puolustuksellista ajattelutapaa 

Voimankäyttöön perustuvassa maailmanjärjestyksessä voimakkaimman tahon näkemys toteutuu ja synnyttää vastavoimia.  Yhdysvallat, Kiina, Ranska, Englanti, Saksa, Venäjä ja Intia ovat valinneet tämän tien kansainvälisissä toiminnoissaan.  Edellä luetellut valtiot tuottavat valtaosan maailman asetuotannosta, jolla siirtomaapolitiikasta lähtien on toteutettu voimaan perustuvaa kansainvälistä toimintamallia, jossa ko maat ovat olleet mukana eri rooleissa.  Voimankäytön ja varallisuuden kasvu tapahtuivat näissä maissa,  minkä seurauksena syntyi maailman taloutta ohjaava aseteollisuuskompleksi, joka edelleenkin hallitsee maailmantaloutta.      

Ylläkuvattujen maiden joukkoon kuulumattomien maiden tehtäväksi on jäänyt ”Vie sinä, minä vikisen” toiminto maailman mittakaavassa.  Vain yksittäiset innovaatiot ja rajallinen tuotannollinen toiminta ovat toteutuneet pienissä teollistuneissa maissa aseteollisuudessa omiin tarpeisiin 1700-luvun jälkeen. Toinen yhteinen nimittäjä vaihtoehtona aseteollisuudelle tieto ja uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntäminen sekä  palvelutoimintojen kasvu keskinäisessä kaupankaunnissä ja taloudellisessa yhteistyössä.  Tällä uudella rakenteella on suuri merkitys teollisen toiminnan suuntaamisessa maapallolla.  Tiedosta on tullut vaihtoehdo voimankäyttöön perustuvalle talouspolitiikalle.    

Kasvun rajat muutoksen vauhdittajana

Kahden maailmansodan jälkeisessä ja kansainvälisten järjestöjen vetämässä kansainvälisessä yhteistyössä toiminta on tapahtunut pääasiassa sääntöpohjaisten valtiollisten järjestelmien avulla ilman yksittäisen ihmisen näkyvää roolia kansainvälisessä yhteistyössä.  Valtioiden sisäiset yksilötaön konfliktit eivät välttämättä näy kansainvälisellä tasolla.  Myös sosialistisen leirin maiden voimapolitiikan myötäily ja esiintyminen ”sutena lammasten vaatteissa” oli estämässä kriisiajattelun leviämistä ja painopisteen siirtymistä voimapolitiikasta tiedon puolelle globaalisessa yhteistyössä.    

Tieto-komponentin vahvistuminen maailmantaloudessa ja ekologisessa ajattelussa syntyi ja levisi teollistuneissa länsimaissa 1960-luvulta lähtien.  Valveutunutta yhteiskunnallista eliittiä edustava  Rooman Klubi yhdessä teollisuusmaiden nuorison kanssa loivat uudenlaiset uhkakuvat maailman tulevaisuudesta.  Syntyi uudenlaista ajattelua uhkakuvien hallitsemiseksi eri puolilla maailmaa leviten yliopistojen kautta myös muualle maailmaan.   

Kehitys on jatkunut samanlauisena ja rintamalinjat ovat muodostuneet tai muodostumassa tavanomaisten valtioiden ja suurvaltojen sisällä ihmisen elämänlaadun seuraamuksista.  Meidän on kyettävä muuttumaan elämäntavoissamme. Tieto ja tietoisuus ovat tehneet tehtävänsä ja maailmaan on syntynyt uudenlainen ulottuvuus maanpuolustuksesta kestävän kehityksen osana.   

Tiedon uusi tuleminen puolustuksessa

Kun puolustusajattelun puitteet on hahmotettu uudella tavalla,  seuraava vaihe on toimintojen muotoilu toiminnaksi, jotta elämä jatkuisi maapallolla.  Agraariyhteiskunnan ajoilta on säilynyt ohje ettei kaikkia munia saa laittaa yhteen koriin.  Se soveltuu myös uuteen kansallisen tason puolustuksellisen ajattelun  muotoilemiseen. 

Ensimmäinen askel uudenlaisen ajattelun toteuttamisessa maanpuolustusajattelussa on tiedon ja  omaa toimintaa tukevan tiedustelun laatukontrolli. Kun luovumme voimadoktriinista ja sen käytöstä maamme puolustamisen ensijaisena keinona, meidän on vaadittava käytettävissä olevalta tiedolta enemmän kuin tähän astisessa tieto-komponentin käytössä.  Ainoa vaatimus on, että puolustusta palvelva tieto on luotettavaa ja vastaa ympärillä olevaa todellisuutta.

Hallintoa ja elinkeinoelämää palveleva tiedon on oltava samalla lailla luotettavaa kuin sotilastiedustelun tieto. Sillä on kaksi vaatimusta – luotettavuus ja kohdetta kuvaavuus kuten tieteen tekemisessä.   Henkilötietoja koskevassa tiedossa toiminnan ensisijainen tavoite on tiedon oikeellisuus.  Mikään oman maan ja/tai liittolaismaan institutionaalinen taho ei voi asettua tiedon kohteen yläpuolelle tiedon oikeellisuuden todentamisessa.  Ihmisoikeussopimuksilla ei ole merkitystä, jos valtiovalta tai muu ulkopuolinen taho omii itselleen tämän oikeuden yksilöltä.  Roomalainen oikeusperiaate ajankohtaistettiin ympäristön tilaa koskevilta osilta 1960-luvulla.  Henkilötietojen osalta asia on vielä kesken.  GDPR-säännöstö ei lähde liikkeelle tiedon oikeellisuudesta.  

Julkinen keskustelu Suomessa

Suomessa käydään julkista keskustelua maanpuolustusasioista hävittäjäjähankintojen ja tiedustelulain uudistamisen yhteydessä.  Se on hyvä asia. Asiassa ihmetyttää vain se, miksi siitä ei keskusteltu  aikaisemmin, jolloin se oli tarpeen 1970-/1980-luvuilla. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Hävittäjähankinnoissa ei ole kysymys siitä,  mikä on hankittavien hävittäjien määrä ja toimittajamaa.
Jos Suomessa ei ole kokonaisnäkemystä siitä, kuinka voidaan puolustautua ulkoista uhkaa kohtaan, on turha keskustella eri vaihtoehdoista esimerkiksi ilmapuolustuksessa.  Jo nyt on nähtävissä, että elektroninen sodankäynti tutkien käytön kanssa menee perinteisen voimankäytön puolelle.  Suomen hävittäjillä ei ole merkitystä, jos alueellamme ei ole häirinnän takia tutkasignaalia käytettävissä kriisin aikana.  Munia ei saa panna yhteen koriin myöskään tieto-pohjaisessa puolutusstrategiassa ja ajattelussa.  Läpinäkyvyyden tulee korvata salailu asioiden valmisteluvaiheessa.     

Uuden tiedustelulaissa läpinäkyvyys on arvo, jolla on yhtä merkitystä maamme tulevaisuudelle.  Suomessa on ollut tapauksia, jossa tiedustelualan osaajista on esitetetty perättömiä väitteitä, kun maan johdossa huonon englanninkielen osaamisessa on sotkettu vakoilu- ja tiedusteluasiat keskenään.    Edelleenkin Suomessa esitetään väitteitä kyber-asioista ilman näyttöjä todellisuudesta.  Voimankäytön ja puolustuksen tiedoilla on eri kriteerit.  Puolutuksen järjestäminen onnistuu vain luotettavan tiedon avulla sekä kotirintamalla että ulkoisten uhkien kanssa.      
 

© 15.06.2019/Heikki K. Auvinen/Asumer Oy

 

 

]]>
4 http://heikki1k2auvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277351-puolustus-itsenaisessa-suomessa#comments Maanpuolutus Turpo Turvallisuuspolitiikka Sat, 15 Jun 2019 08:43:08 +0000 Heikki K. Auvinen http://heikki1k2auvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277351-puolustus-itsenaisessa-suomessa
Lumedemokratiasta ja konsensus-politiikasta http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277224-lumedemokratiasta-ja-konsensus-politiikasta <p>Sain <strong>Katja Boxbergin</strong> ja <strong>Taneli Heikan</strong> kymmenisen vuotta sitten kirjoittaman <em>Lumedemokratia</em> -kirjan luettua tuossa joitakin päiviä sitten. Ajatuksia herättävä ja monipuolinen teos, se on myönnettävä, vaikka nenään pyrkikin ajoittain raikkaan tuoksuinen tuulahdus kritiikitöntä uussuomettumista.</p><p>Kirjassa suomittiin aika kovinkin sanoin suomalaista politiikan konsensusta, jonka kirjassa arvioitiin perustuvan niinsanotun suomettumisen perintöön ja kolmen suuren puolueen ja niiden taustajärjestöjen määrääviin valta-asemiin.</p><p>Mielenkiintoista sinänsä, että Suomessa on ollut pitkään vallalla erittäin vahva lännettyminen, eikä konsensuspolitiikka ole silti kadonnut minnekään. Tätä suomalaista lännettymistä kuvaakin parhaiten sana uusssuomettuminen. Uussuomettumista puolestaan leimaavat täsmälleen samat ongelmat, kuin vanhaakin: väärää mieltä olevien sananvapautta pyritään rajoittamaan leimaamisen ja häpäisyn kautta. Itsesensuurista tulee vakava demokratian ongelma, kun päättäjät tai sellaisiksi pyrkivät suojelevat mainettaan.</p><p>Nykyisin emme kuitenkaan suuntaudu Neuvostoliittoon vaan sen tilalle pyhäksi ja kyseenalaistamattomaksi alamaisuutemme kohteeksi on taloudellisesti ja poliittisesti tullut Euroopan Unioni ja sotilaallisesti Yhdysvallat. Näitä edellä mainittuja huonoon valoon saattavia uutisia vaietaan kategorisesti tai kriittisyyttä harjoitetaan korkeintaan silkkihansikkaat käsissä. Nykypäivän konsensusta haastavat älyköt pyritään vanhaan malliin hiljentämään kovalla retoriikalla ja leimoilla.</p><p>Malliesimerkin tarjoaa <strong>Elina Lepomäki </strong>eilisessä facebook-päivityksessään. Kun <strong>Antti Rinteen</strong> hallitus uskalsi kirjata hallitusohjelmaansa, ettei Suomi salli alueensa käyttämistä <em>&rdquo;vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan&rdquo;,</em> alkoivat kokoomusäänet Lepomäen johdolla messuta, että kirjaus haiskahtaa YYA:lta. Retoriikka aiheuttaa kysymyksiä; Onko Suomen aluetta sitten edellisten hallitusten toimesta annettu vihamielisiin tarkoituksiin, jos hallitusohjelman kirjauksessa on jotain moitittavaa?</p><p>Uussuomettuneet näkevät vanhasuomettuneita olkiukkoja kaikkialla. Turvallisuuspoliittisessa kontekstissa överiksi menevä länsimielisyys muodostuu paradoksaalisella tavalla esteeksi länsimaiselle, vapaan keskustelun ilmapiirille, jota Boxberg ja Heikka kirjassaan peräänkuuluttivat.</p><p>Toinen asia, johon tekee mieli tuon teoksen osalta tarttua, on suomalaisen aluepolitiikan tyrmääminen järjettömänä. Aluepolitiikalla on monia hyvin perusteltavissa olevia hyötyjä ja se on erityisen suomalainen juttu, joka kytkeytyy sekä luonnovarojen hyödyntämiseen että huoltovarmuuteen ja asevelvollisuuteen ja koulutettuun reserviin perustuvaan alueelliseen maanpuolustukseen.</p><p>Perusvirhe kaikenlaisten itseään liberaaleina uudistajina pitävien viisastelijoiden ajattelussa on se, että malleja haetaan muualta, missä ruoho näyttää äkkiseltään olevan vihreämpää, minkä johdosta suomalaisia erikoisuuksia, kuten puolustusratkaisua tai hitaampaa kaupungistumista tuijotetaan mieluummin häpeäpaaluina, kuin järkevään pragmaattisuuteen perustuvina ylpeydenaiheina.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sain Katja Boxbergin ja Taneli Heikan kymmenisen vuotta sitten kirjoittaman Lumedemokratia -kirjan luettua tuossa joitakin päiviä sitten. Ajatuksia herättävä ja monipuolinen teos, se on myönnettävä, vaikka nenään pyrkikin ajoittain raikkaan tuoksuinen tuulahdus kritiikitöntä uussuomettumista.

Kirjassa suomittiin aika kovinkin sanoin suomalaista politiikan konsensusta, jonka kirjassa arvioitiin perustuvan niinsanotun suomettumisen perintöön ja kolmen suuren puolueen ja niiden taustajärjestöjen määrääviin valta-asemiin.

Mielenkiintoista sinänsä, että Suomessa on ollut pitkään vallalla erittäin vahva lännettyminen, eikä konsensuspolitiikka ole silti kadonnut minnekään. Tätä suomalaista lännettymistä kuvaakin parhaiten sana uusssuomettuminen. Uussuomettumista puolestaan leimaavat täsmälleen samat ongelmat, kuin vanhaakin: väärää mieltä olevien sananvapautta pyritään rajoittamaan leimaamisen ja häpäisyn kautta. Itsesensuurista tulee vakava demokratian ongelma, kun päättäjät tai sellaisiksi pyrkivät suojelevat mainettaan.

Nykyisin emme kuitenkaan suuntaudu Neuvostoliittoon vaan sen tilalle pyhäksi ja kyseenalaistamattomaksi alamaisuutemme kohteeksi on taloudellisesti ja poliittisesti tullut Euroopan Unioni ja sotilaallisesti Yhdysvallat. Näitä edellä mainittuja huonoon valoon saattavia uutisia vaietaan kategorisesti tai kriittisyyttä harjoitetaan korkeintaan silkkihansikkaat käsissä. Nykypäivän konsensusta haastavat älyköt pyritään vanhaan malliin hiljentämään kovalla retoriikalla ja leimoilla.

Malliesimerkin tarjoaa Elina Lepomäki eilisessä facebook-päivityksessään. Kun Antti Rinteen hallitus uskalsi kirjata hallitusohjelmaansa, ettei Suomi salli alueensa käyttämistä ”vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan”, alkoivat kokoomusäänet Lepomäen johdolla messuta, että kirjaus haiskahtaa YYA:lta. Retoriikka aiheuttaa kysymyksiä; Onko Suomen aluetta sitten edellisten hallitusten toimesta annettu vihamielisiin tarkoituksiin, jos hallitusohjelman kirjauksessa on jotain moitittavaa?

Uussuomettuneet näkevät vanhasuomettuneita olkiukkoja kaikkialla. Turvallisuuspoliittisessa kontekstissa överiksi menevä länsimielisyys muodostuu paradoksaalisella tavalla esteeksi länsimaiselle, vapaan keskustelun ilmapiirille, jota Boxberg ja Heikka kirjassaan peräänkuuluttivat.

Toinen asia, johon tekee mieli tuon teoksen osalta tarttua, on suomalaisen aluepolitiikan tyrmääminen järjettömänä. Aluepolitiikalla on monia hyvin perusteltavissa olevia hyötyjä ja se on erityisen suomalainen juttu, joka kytkeytyy sekä luonnovarojen hyödyntämiseen että huoltovarmuuteen ja asevelvollisuuteen ja koulutettuun reserviin perustuvaan alueelliseen maanpuolustukseen.

Perusvirhe kaikenlaisten itseään liberaaleina uudistajina pitävien viisastelijoiden ajattelussa on se, että malleja haetaan muualta, missä ruoho näyttää äkkiseltään olevan vihreämpää, minkä johdosta suomalaisia erikoisuuksia, kuten puolustusratkaisua tai hitaampaa kaupungistumista tuijotetaan mieluummin häpeäpaaluina, kuin järkevään pragmaattisuuteen perustuvina ylpeydenaiheina.

]]>
1 http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277224-lumedemokratiasta-ja-konsensus-politiikasta#comments Konsensuspolitiikka Lumedemokratia Turpo Tue, 11 Jun 2019 12:01:31 +0000 Kimmo Kautio http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277224-lumedemokratiasta-ja-konsensus-politiikasta
Myös Suomi tarvitsee turvakseen ydinasepelotteen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277141-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen <p>&quot;<em>Venäjä valtaa Suomen - realistinen kohuelokuva puhuttaa ranskalaisdiplomaatteja: &#39;Se, että Suomi ei ole Natossa, on ongelma&#39;</em>&rdquo; on tuore otsikko Iltalehdessä (<u><a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/01e5c619-20c6-48e3-a360-19e809421e20">IL 9.6.2019</a></u>).<br /><br />Odotan, milloin tuo ranskalaisen <em>Le chant du loup</em> -elokuva (suom. <em>Suden huuto</em>) nähtäisiin vaikka Ylen kanavilla ja olisi koko Suomen kansan opiksi, että Natoon myös Suomen olisi syytä kuulua.<br /><br />Se ydinaseturva siis Suomelta puuttuu Naton ulkopuolella.</p><p>Milloinkohan tuo asia, jota minäkin olen yrittänyt monessa blogikirjoituksessani toitottaa, menisi suomalaispäättäjien ja suomalaisten päähän.</p><p>Suomessa tulisi myös ymmärtää, että jos Venäjä kykenisi valtaamaan vaikkapa vain pienen saaripahasen - Ahvenanmaan siis -, olisi koko Suomen sotilaallisen turvan menettämistä yli 200 000 sotilaan reservistä huolimatta. Venäjä tietää Ukrainasta, kuinka Naton ulkopuolinen maa otetaan haltuun varsin vähäisin voimavaroin.<br /><br />Myös Suomi tarvitsee Naton ydinaseturvan kuten 27 muuta eurooppalaista maata on jo todennut tarvitsevansa turvakseen.</p><p><u><a href="https://m.youtube.com/watch?v=0-LTTNiGgUA">Le Chant du Loup - Bande-annonce Officielle HD</a></u></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Venäjä valtaa Suomen - realistinen kohuelokuva puhuttaa ranskalaisdiplomaatteja: 'Se, että Suomi ei ole Natossa, on ongelma'” on tuore otsikko Iltalehdessä (IL 9.6.2019).

Odotan, milloin tuo ranskalaisen Le chant du loup -elokuva (suom. Suden huuto) nähtäisiin vaikka Ylen kanavilla ja olisi koko Suomen kansan opiksi, että Natoon myös Suomen olisi syytä kuulua.

Se ydinaseturva siis Suomelta puuttuu Naton ulkopuolella.

Milloinkohan tuo asia, jota minäkin olen yrittänyt monessa blogikirjoituksessani toitottaa, menisi suomalaispäättäjien ja suomalaisten päähän.

Suomessa tulisi myös ymmärtää, että jos Venäjä kykenisi valtaamaan vaikkapa vain pienen saaripahasen - Ahvenanmaan siis -, olisi koko Suomen sotilaallisen turvan menettämistä yli 200 000 sotilaan reservistä huolimatta. Venäjä tietää Ukrainasta, kuinka Naton ulkopuolinen maa otetaan haltuun varsin vähäisin voimavaroin.

Myös Suomi tarvitsee Naton ydinaseturvan kuten 27 muuta eurooppalaista maata on jo todennut tarvitsevansa turvakseen.

Le Chant du Loup - Bande-annonce Officielle HD

 

]]>
54 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277141-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen#comments EU-puolustuspolitiikka Lissabonin sopimus Nato Turpo Venäjän uhka Sun, 09 Jun 2019 07:14:13 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277141-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen
Myös Suomi tarvitsee turvakseen ydinasepelotteen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277140-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen "Venäjä valtaa Suomen - realistinen kohuelokuva puhuttaa ranskalaisdiplomaatteja: 'Se, että Suomi ei ole Natossa, on ongelma'” on tuore otsikko Iltalehdessä (<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/01e5c619-20c6-48e3-a360-19e809421e20" title="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/01e5c619-20c6-48e3-a360-19e809421e20">https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/01e5c619-20c6-48e3-a360-19e809421e20</a>). Odotan, milloin tuo tuo ranskalaisen Le chant du loup -elokuva (suom. Suden huuto) nähtäisiin vaikka Ylen kanavilla ja olisi koko Suomen kansan opiksi, että Natoon myös Suomen olisi syytä kuulua. Se ydinaseturva siis Suomelta puuttuu Naton ulkopuolella. Milloinkohan tuo asia, jota minäkin olen yrittänyt monessa blogikirjoituksessani toitottaa, menisi suomalaispäättäjien ja suomalaisten päähän. Suomessa tulisi myös ymmrtää, että jos Venäjä kykenisi valtaamaan vaikkapa vain pienen saaripahasen - Ahvenanmaan siis -, olisi koko Suomen sotilaallisen turvan menettämistä yli 200 000 sotilaan reservistä huolimatta. Venäjä tietää Ukrainasta, kuinka Naton ulkopuolinen maa otetaan haltuun batsin vähäisin voimavaroin. Myös Suomi tarvitsee Naton ydinaseturvan kuten 27 muuta eurooppalaista maata on jo todennut tarvitsevansa turvakseen. https://m.<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/0-LTTNiGgUA?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/0-LTTNiGgUA?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 0 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277140-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen#comments EU-puolustuspolitiikka Lissabonin sopimus Nato Turpo Venäjän uhka Sun, 09 Jun 2019 07:14:12 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277140-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen Rinteen hallituksen Suomen ulkopoliittisen aseman määrittely on Venäjän mieleen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277008-rinteen-hallituksen-suomen-ulkopoliittisen-aseman-maarittely-on-venajan-mieleen <p>Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta 6. huhtikuuta 1948, 1 artikla:</p><p>&rdquo;<em>Siinä tapauksessa, että <u>Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat <strong>aseellisen hyökkäyksen</strong> kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta,</u> Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa.</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1948/19480017">Finlex 17/1948, 6.4.1948</a></u>).</p><p>Sopimus Suomen ja Venäjän suhteiden perusteista 27. heinäkuuta 1992, 4 artikla:</p><p>&rdquo;<em>Sopimuspuolet <u>pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä</u> toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta </em><em>tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti.</em></p><p><em><u>Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän <strong>aseelliseen hyökkäykseen</strong> toista sopimuspuolta vastaan.</u></em></p><p><em>Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja <strong><u>pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle</u></strong><u>.</u></em>&rdquo; (<u><a href="https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992/19920063#idp445802464">Finlex 63/1992, 27.7.1992</a></u>).</p><p>Venäjän arkistoista tuo vuoden 1992 sopimus löytyy mm. <u><a href="http://docs.cntd.ru/document/1901000">täältä</a></u>.</p><p>Rinteen hallituksen hallitusohjelma 3. kesäkuuta 2019:</p><p>&rdquo;<em>Ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on estää joutuminen sotilaalliseen konfliktiin. Suomi harjoittaa aktiivista vakauspolitiikkaa sotilaallisten uhkien ehkäisemiseksi ja jännitteiden vähentämiseksi.</em> <em><u>Suomi ei salli alueensa käyttämistä <strong>vihamielisiin tarkoituksiin </strong>muita valtioita vastaan.</u></em>&rdquo;&nbsp;(<u><a href="https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/13883062/Neuvottelutulos+hallitusohjelmasta+3.6.2019.pdf/e60d2023-3596-daee-05db-d36c96e629fa/Neuvottelutulos+hallitusohjelmasta+3.6.2019.pdf.pdf?version=1.0&amp;download=true">Neuvottelutulos hallitusohjelmasta 3.6.2019</a></u>).</p><p>Oheinen Antti Rinteen (sd.) hallitusohjelmaan kirjattu Suomen ulkopoliittisen aseman määrittely on kuin kylmän sodan ajan kumpujen yöstä. Kumpujen yöstä, jonka juuret ovat vuoden 1948 YYA-sopimuksessa ja jolle Suomi antoi myötämielellä vielä jatkon vuonna 1992 naapuruussopimuksessa. Neljän vuoden tauon jälkeen tuo kumpujen öiden kumina on jälleen elvytetty uuteen kukoistukseen Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan.</p><p>Mistä oikein on kysymys? Miksi oikein &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -termi on otettu käyttöön Suomen alueen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa määrittelyssä?</p><p>Miksi Suomi on neljän vuoden länsisuuntauksen jälkeen reivaamassa linjaansa taas kohti Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisia päämääriä? Niitä päämääriä, joita Venäjällä on ollut Suomea kohtaan jo vuosisatojen ajan.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>&rdquo;<em>Suomi ei salli alueensa käyttämistä<strong> vihamielisiin tarkoituksiin</strong> muita valtioita vastaan.</em>&rdquo;, on siis kirjattu Rinteen hallitusohjelmaan.</p><p>Vielä muutaman päivän ulkoministerinä istuva Timo Soini (sin.) kysyi aiheellisesti:</p><p>&rdquo;<em>Kenelle tämä lause on kirjoitettu?</em><em>&rdquo;</em> (<u><a href="http://timosoini.fi/2019/06/ummehtunutta-ulkopolitiikkaa-tiedossa/">Timo Soini -ploki 2.6.2019, &rdquo;<em>Ummehtunutta ulkopolitiikkaa tiedossa</em>&rdquo;</a></u>).</p><p>Tuo hallitusohjelman &rdquo;<em>vihamielisiin tarkoituksiin</em>&rdquo; -kirjaus on lähtöisin Erkki Tuomioajasta (sd.).</p><p>Yksikään muu maa Euroopassa ei tuollaisia kirjoittele hallitusohjelmiinsa eikä muuallekaan maan ulko- ja turvallisuuspoliittisiin linjauksiin. Suomi on tässä asiassa oman tiensä yksinkulkija.</p><p>Sanapari &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; perustuu siis jo YYA-sopimuksen kirjaukseen &rdquo;<em>aseellinen hyökkäys</em>&rdquo;. Venäjä on määrittelyt molemmat termit ja vetää niiden välille yhtäläisyysmerkin.</p><p>&rdquo;<em>Vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -sanapari on venäjän kielellä враждебные цели. Venäjä käyttää tuota sanaparia silloin, kun venäläisjoukkoja tai Venäjän liittolaisia vastaan on kohdistunut aseellisia toimia. Sanapari on tullut meille viimeksi tutuksi Syyrian sodasta, kun Israel on suorittanut sotatoimia Syyrian alueella. Venäjä ja Syyria ovat nimenneet nämä Israelin puolustustoimet vihamielisessä tarkoituksessa tehdyiksi.</p><p>Suomessa on syytä kavahtaa, kun ja jos venäläiset käyttävät vihamielinen-sanaa (враждебный). Vanhana esimerkkinä ulkoministeri V. M. Molotovin Suomea koskeva puhe 29.11.1939 (<u><a href="https://histdoc.net/history/ru/NKID1939-11-29c.htm">Известия № 276 (7046) от 30 ноября 1939 г</a></u>).</p><p>Suomelle sanapari on siis erityisen tuttu ajalta ennen talvisotaa, jolloin Neuvostoliitto syytti Suomea vihamielisistä tarkoituksista ja vihamielisistä toimista.</p><p>Tuomioja on pihalla historiasta kuin lumiukko, kun ottanut &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -sanaparin aktiiviseen käyttöön kuvaamaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Ja Venäjä varmasti kiittää Tuomiojaa!</p><p>Tuolla hallitusohjelmakirjauksella Tuomioja on saanut viimein sen, mitä hän on ollut neljä Suomen länsimyönteistä vuotta paitsi. Venäjä-mielinen entinen ulkoministeri Tuomioja haluaa näyttää vielä kaapin paikkaa länsimieliselle ulkoministeri Soinille.</p><p>Kyse on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteista. Tuolla vähäiseltä vaikuttavalta hallitusohjelmakirjauksella on tosiasiallisesti todella suuri merkitys. Kysymys ei ole vain kahdesta sanasta.</p><p>Kirjaus on aikanaan keksitty ja nyt tehty SDP:n ja Vasemmistoliiton voimin, johon Keskustan ulko- ja turvallisuuspolitiikan vanhoilliset ovat mielellään eduskunnassa yhtyneet. Suomen yli 70-vuotiaiden ulkopoliittisten vanhusten ajama YYA-henki on noussut kuolleista neljän vuoden jälkeen. Tarkoitan yli 70-vuotiailla presidentti Sauli Niinistöä ja kansanedustaja Erkki Tuomiojaa. Keskustan Seppo Kääriäinen on sen sijaan jo älynnyt jäädä eläkkeelle.</p><p>Niinistön kanta näyttää muuttuvan hallitusten tahdissa. Se siitä hänen Suomen ulkopolitiikan vetämisestä.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Kerrataanpa hieman, mihin olemme nyt Sipilän hallituksen jälkeen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa palaamassa. Näistä ulkopoliittisista linjariidoista kirjoitti ansiokkaasti useassa eri kirjoituksessa Iltalehden edesmennyt toimittaja Olli Ainola. Hänen juttunsa parin vuoden ajalta ovat jälleen konkretisoituneet hallitusvaihdoksen myötä.</p><p>Pohjimmiltaan kyse näissä Suomen ulkopoliittisissa linjariidoissa on Baltian maista. Baltian maat ovat joskus kuuluneet Neuvostoliittoon, mutta ovat nykyisin EU:n jäsenmaita kuten Suomikin. Suomelle tuottaisi suuria vaikeuksia tilanne, jossa Baltian maat joutuisivat Venäjän sotatoimien kohteeksi ja Baltian maita puolustaakseen EU-maat joutuisivat kohdistamaan &rdquo;<em>vihamielisiä tarkoituksia</em>&rdquo; Venäjää vastaan. Suomelle tuottaa ongelmia jo se tulkinta, onko EU:hun kuuluva Nato-maa ensisijaisesti Pohjois-Atlantin liittoon kuuluva vai Euroopan unioniin kuuluva maa.</p><p>On selvää, että Suomen kautta Baltian maihin virtaavalla millä tahansa avulla, olipa kysymys vaikkapa oliiviöljystä, olisi Venäjän mielestä &rdquo;<em>vihamielinen tarkoitus</em>&rdquo; sitä kohtaan. Kyse Venäjälle on siitä, millä puolella mikin maa seisoo.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Menemättä tarkemmin Suomen ja Neuvostoliiton välisiin YYA-sopimusneuvotteluihin, saamme kiittää Ruotsia ja etenkin ruotsalaisdiplomaatti Rolf Sohlmania siitä, ettei Stalinin Neuvostoliitto sanellut Suomelle muuta kuin mitä YYA-sopimukseen saneli.</p><p>Ruotsi teki Neuvostoliitolle selväksi, että mikäli Suomen asemaa ei määritellä Ruotsin turvallisuuspoliittiset vaateet huomioiden, Ruotsi liittyy perusteilla olevaan Pohjois-Atlantin puolustusliittoon.</p><p>Käsittelin Ruotsin vaikutuksen Suomen YYA-sopimukseen aikanaan melko tarkasti kolme vuotta sitten blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Liittoutumisessa Natoon ja Yhdysvaltoihin Suomi ei saa jäädä Ruotsin taakse</em>&rdquo; (<u><a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213082-liittoutumisessa-natoon-ja-yhdysvaltoihin-suomi-ei-saa-jaada-ruotsin-taakse">US-blogi 5.3.2016</a></u>). En lähde nyt toistamaan tuota kirjoitusta.</p><p>Kun Suomi neuvotteli Neuvostoliiton hajotessa sopimusta Suomen ja Venäjän suhteiden perusteista 1990-luvun alussa, tilanne oli toinen kuin heti sotien jälkeen YYA-sopimusta neuvoteltaessa. Itänaapurillamme ei enää ollut mahdollisuutta sanella yksin ystävyyssopimuksen sisältöä. Itse asiassa koko sopimus olisi voitu jättää myös solmimatta. Pakkoa sen solmimiseen Suomella ei enää ollut.</p><p>Hajoavan Neuvostoliiton tilanne oli niin heikko, YYA-sopimuksesta irtautuminen olisi voitu hoitaa vastaavasti kuin mitä Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloista irtautuminen hoidettiin. Neuvostoliitto toki laati myös muiden Euroopan maiden kanssa vastaavanlaisia ystävyyssopimuksia, jotka eivät kuitenkaan astuneet voimaan Neuvostoliiton hajottua. Nuo 1990-luvun alun eri maiden sopimukset Venäjän kanssa ovat menettäneet merkitystä eikä niitä kaikkia enää edes löydy eri maiden sopimusluetteloista.</p><p>Pohjaa Suomen ja hajoamassa olevan Neuvostoliiton - siis Venäjän - välisille sopimussuhteille luotiin kesäkuussa 1991 presidentti Mauno Koiviston ja Venäjän federaation presidentti Boris Jeltsinin tapaamisessa. Tuolloin kaavailussa oli vain Suomen ja Venäjän sopimussuhteiden luominen, eikä Suomen ulkopoliittinen johto vielä tuolloin tehnyt aloitetta YYA-sopimuksen korvaamisesta. Sopimus oli Suomelle edelleen pyhä.</p><p>Koivisto ja Suomi olivat sangen varovaisia. Kylmän sodan kylmät muistikuvat olivat vielä kirkkaina mielissä eikä uutta tilanteen vaatimaa ajattelua uskallettu ottaa käyttöön.</p><p>Kannat Suomessa muuttuivat Moskovan elokuun 1991 epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen. Kuukauden kuluessa vallankaappauksesta Suomi teki aloitteen myös YYA-sopimuksen korvaamisesta, koska se katsottiin olevan myös esteen Suomen EY-jäsenyydelle.</p><p>Kun uutta Venäjää ei vielä ollut olemassa eikä vanhaa Neuvostoliittoa ollut vielä kuopattu, syntyivät kaksiraiteiset sopimusneuvottelut, joissa Suomen ja Venäjän välille kaavailtu sopimus oli alisteinen Suomen ja Neuvostoliiton väliselle sopimukselle.</p><p>Sopimukset laadittiin pitkälti samansisältöisiksi, joskin Suomen ja Venäjän sopimukseen sisällytettiin myös yksityiskohtaisempia yhteistyötä käsitteleviä kirjauksia. Koivistolla oli siis pitkään käsitys, että YYA-sopimus olisi korvattavissa Neuvostoliiton kanssa tehtävällä sopimuksella ja Neuvostoliitto pysyisi siis vielä voimissaan.</p><p>Suomen ja Neuvostoliiton välien sopimus parafoitiin 9.12.1991, joka sittemmin pian raukesi Neuvostoliiton hajoamiseen. Rauennut sopimus oli nimeltään Suomen ja SNTL:n välisen naapuruus- ja yhteistyösopimus (HNY-sopimus).</p><p>Neuvostoliiton elämä tuli täyteen päivämäärällä 25.12.1991, minkä seurauksena Suomen ja Neuvostoliiton jo parafoima sopimus ja Suomen ja Venäjän välillä aiemmin neuvoteltu sopimus yhdistettiin sopimukseksi suhteiden perusteista.</p><p>Neuvotteluja 1990-luvun alussa käytiin vielä melko vahvassa kylmän sodan ajan hengessä, jossa jokaista sanaa ja kirjausta käytiin tarkasti läpi. Neuvostoliiton pääneuvottelija oli Suomen syöjänä tunnettu Juri Derjabin. Derjabin säilytti neuvotteluissa vanhan kylmän sodan aikaisen linjansa, koska sillä yleensä saatiin Suomesta halutut tulokset itärajan yli Moskovaan.</p><p>Neuvostoliiton kanssa käydyissä neuvotteluissa Venäjä ehdotti Suomelle sopimukseen ns. hyökkäyksen avustamiskieltoa, joka oli muotoiltu luonnokseen koskemaan &quot;<em>minkäänlaista sotilaallista tai muuta tukea</em>&quot;. Suomi puolestaan ehdotti tuon kohdan kirjoitettavaksi muotoon: &rdquo;<em>[toinen sopimuspuoli] pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.</em>&rdquo; Suomi oli valmis ottamaan &rdquo;<em>velvoite</em>&rdquo;-sanan mukaan.</p><p>Neuvostoliiton vaatimus tämän jälkeen Suomelle oli, ettei hyökkääjille saa antaa minkäänlaista apua. Suomi piti vaatimusta tulkinnanvaraisena.&nbsp;Venäjä ehdotti vaihtoehtona avun kieltoa <em>hyökkäykselle</em> eikä <em>hyökkääjälle</em>, minkä Suomi torjui.</p><p>Lopputuloksena kirjaus siis oli:</p><p>&rdquo;<em>Sopimuspuolet <strong><u>pidättyvät</u></strong> voimakeinoilla <strong><u>uhkaamisesta</u></strong> tai niiden <strong><u>käytöstä</u></strong> toisen osapuolen <strong><u>alueellista koskemattomuutta vastaan</u></strong>&hellip;</em>&rdquo;</p><p>ja:</p><p>&rdquo;<em>Sopimuspuolet <strong><u>eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen</u></strong> toista sopimuspuolta vastaan.</em>&rdquo;</p><p>sekä:</p><p><em>&rdquo;&hellip;<strong><u>pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle</u></strong><strong><u>.</u></strong></em>&rdquo;</p><p>Neuvottelun käänteistä on hyvä kuvaelma ulkoasiainministeriön laatimassa asiakirjassa otsikolla &rdquo;<em>Suomen ja Venäjän perussopimus, Turvallisuuspoliittisten määräysten tausta</em>&rdquo; päivämäärällä 3.2.1992 ja tuon asiakirjan &rdquo;<em>Kahdenväliset turvallisuustakeet</em>&rdquo; -luvussa. Asiakirjan etusivu on esitetty kuvassa 1. Asiakirja ei ole enää salainen 25 vuoden jälkeen ja on saatavissa ulkoministeriöstä.</p><p>Suomi olisi saanut sopimukseen vielä miedommatkin kirjaukset, jos olisi vain osannut ja uskaltanut vaatia. Ei osannut eikä uskaltanut. Suomen neuvotteluvastapuoli oli todella heikoissa kantimissa. Suomi olisi saanut pois myös &rdquo;<em>eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen</em>&rdquo;- ja &rdquo;<em>pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle</em>&rdquo; -kirjaukset. Viite tämän jälkeen olisivat olleet vain ETYK-asiakirjat.</p><p>Venäjä varmasti nyt kiittää, että tuon ystävyyssopimuksen kirjaus on se, mikä se on.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>&rdquo;<em>Suomi pitää huolta, että <u>sen maaperää ei käytetä sotilaalliseen tarkoitukseen. Suomi ei salli kenenkään käyttää <strong>aluettaan</strong> <strong>sotilaallisiin hyökkäyksiin</strong> tai <strong>vihamielisiin tarkoituksiin</strong></u>. Näin esimerkiksi, jos Venäjä haluaisi käyttää meitä Ruotsia tai Baltiaa vastaan.</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016062021764850">IL 20.6.2016</a></u>).</p><p>Noin linjasi Erkki Tuomioja presidentti Niinistön Kultaranta-keskusteluissa kesällä 2016. Iltalehden jutun otsikko on kuvaava: &rdquo;<em>Erkki Tuomioja linjasi: &rsquo;Suomi ei salli kenenkään käyttää aluettaan sotilaallisiin hyökkäyksiin&rsquo;</em>&quot;.</p><p>Tuomiojan linja on siis se, mitä Suomen ja Venäjän väliseen vuoden 1991 ystävyyssopimukseen on kirjattu, ja jonka juuret ovat vuoden 1948 YYA-sopimuksessa. Tuomiojan linja on tosiasiallisesti se, mikä on ollut Neuvostoliiton tai Venäjän päämääränä vielä kauempaa vuosisatojen takaa.</p><p>Miksi tuollaista asiaa pitää Suomen esittää ja kirjata, mitä yksikään muu maa Euroopassa ei esitä eikä kirjaa? Ulkoministeri Soini kysyy aivan oikein: kenelle nuo kannanotot ovat oikein tarkoitettuja?</p><p>Tuomioja on tehnyt paljon määrätietoista työtä saadakseen haluamansa kirjaukset Suomen viralliseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.</p><p>Venäjä kiittää nyt Tuomiojaa. Kirjaus on kirjattu Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan, jossa muka-Nato-jäsenyyttä-kannattavana istuu myös RKP.</p><p>Jos Tuomioja olisi Venäjän kansalainen, Venäjän hyväksi tehdystä työstä Putin varmasti palkitsisi Tuomiojan Venäjän federaation sankarin arvonimellä (Герой Российской Федерации). Arvonimi on korkein, mitä Venäjällä voi saada. Tuomioja on toimillaan ajanut todella ansiokkaasti Venäjän etuja.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Tuomioja teki ahkerasti työtä eliminoidakseen Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ja samalla itse asiassa myös puolustuspoliittisen selonteon länsimyönteisiä kirjauksia.</p><p>Hallitusohjelmakirjauksen myötä Tuomioja on nyt voittanut kamppailut. Kamppailuvoitosta kertoo hyvin myös presidentti Niinistön muuttuneet kannat viime syksynä. Niinistöstä tuli julkinen tuomiojalainen maanpuolustuskurssin avajaisissa marraskuun 5. päivänä 2018.</p><p>Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selontekoluonnos meni eduskunnan käsittelyyn kesällä 2016 päivämäärällä 17.6.2016. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mietintö valmistui päivämäärällä 22.11.2016 (<u><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Documents/UaVM_9+2016.pdf">Valiokunnan mietintö UaVM 9/2016 vp</a></u>).</p><p>Tuota Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelytietohistoriaa eduskunnassa voi käydä tutkailemassa <u><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/VNS_6+2016.aspx">täältä</a></u>.</p><p>Ulkoasianvaliokunnan mietinnön sivulle 8 on kirjattu Tuomiojan lähtökohdista teksti: &rdquo;<em><u>Suomi ei <strong>salli</strong> <strong>alueensa käyttämistä</strong> <strong>vihamielisiin tarkoituksiin</strong> muita valtioita vastaan.</u></em>&rdquo;</p><p>Sipilän hallituksen selontekoluonnoksessa ei tuota kirjausta ollut missään. Luonnoksen oli hyväksynyt myös presidentti Niinistö ennen eduskuntaan lähettämistä. Tuomioja onnistui siis ujuttamaan kirjauksen ulkoasianvaliokunnan mietintöön.</p><p>Loppumuotoinen Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko löytyy <u><a href="https://vnk.fi/documents/10616/1986338/VNKJ072016_fi.pdf/9a3a074a-d97f-43c4-a1d8-e3ddbbd8d1da/VNKJ072016_fi.pdf.pdf?version=1.0">täältä</a></u>. Jokaisen on syytä kuitenkin huomioida, mikä merkitys on itse hyväksytyllä selontekotekstillä ja mikä merkitys on hyväksytyllä muistiotekstillä.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Seuraavana oli vuorossa puolustuspoliittinen selosteko, jonka Sipilän hallitus antoi eduskunnalle päivämäärällä 16.2.2017.</p><p>Selontekoluonnoksen UaVM 9/2016 vp -mietintöön kirjattu &rdquo;<em>Suomen alueen käytön kieltämisestä vihamielisessä tarkoituksessa muita valtioita vastaan</em>&rdquo;&nbsp;-kirjaus oli neutralisoitu puolustusselonteon sivulle 14 viedyllä &quot;<em>ei rajoita Suomen mahdollisuuksia antaa ja ottaa vastaan kansainvälistä apua tai tiivistää puolustusyhteistyötä</em>&quot; -kirjauksella (<u><a href="https://www.defmin.fi/files/3683/J05_2017_VN_puolustusselonteko_Su_PLM.pdf">Valtioneuvoston puolustusselonteko 5/2017</a></u>).</p><p>Hallituksessa ei siis katsottu Tuomiojan sooloilua ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä hyvällä, mikä huomioitiin eduskunnalle annetutussa puolustusselonteossa.</p><p>Valtioneuvoston puolustuspoliittisen selonteon käsittelytietohistoriaa eduskunnassa voi voi käydä tutkailemassa <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/VNS_3+2017.aspx"><u>täältä</u></a>, josta on luettavissa myös puolustusvaliokunnan mietintö (<u><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Documents/PuVM_4+2017.pdf">PuVM 4/2017 vp</a></u>) sekä ulkoasiainvaliokunnan mietintö (<u><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Documents/UaVL_6+2017.pdf">UaVL 6/2017 vp</a></u>) selonteosta.</p><p>Noista erimielisyyksistä hallituksen ja tuomiojalaisten kesken kirjoitti ensi kerran keväällä 2017 Iltalehden toimittaja Olli Ainola (<u><a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201705062200123108">IL 6.5.2017</a></u>). Ainolan kirjoitus ärsytti pahoin sekä presidentti Niinistön (<u><a href="https://www.presidentti.fi/uutinen/presidentin-kynasta-ongelmatonta-yhteistyota/">Tasavallan presidentti 6.5.2017</a></u>) että kansanedustaja Erkki Tuomiojan (<a href="https://tuomioja.org/blogi/2017/05/kenen-asialla-paivan-ainola/"><u>Tuomioja.org-blogi 6.5.2017</u></a>).</p><p>Niinistön ja Tuomiojan kärjekäs ja nopea reagointi kirjoituksen julkaisupäivänä osoitti jo sinänsä Ainolan osuneen täysin oikeaan: Suomessa oli kaksi ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa, jotka olivat Tuomiojan linja ja hallituksen linja.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Palataan vielä Tuomiojan toimintaan ulkoasianvaliokunnassa, kun valiokunta oli käsittelemässä Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa syksyllä 2016.</p><p>Tarkastellaan ulkoasiainvaliokunnan <u><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KokousPoytakirja/Documents/UaVP_93+2016.pdf">UaVP 93/2016 vp</a></u> -pöytäkirjaa päivämäärällä 22.11.2016, jolloin myös selonteon mietintö valmistui. Pöytäkirjaan on kirjattu valiokuntajäsenten viimeiset muutosesitykset mietintöön. Muutosesityksiä hyväksytysti teki ylivoimaisesti eniten Tuomioja (Kpl 9, 16, 22, 26, 28, 30, 31, 34, 35, 35b, 40, 43, 59, 60, 67, 70, 73, 74, 75 ja 79).</p><p>Tuomioja mm. vaati lisättäväksi seuraavan tekstin: &rdquo;<em>Vaikka Itämeren alueella on esiintynyt Venäjän ja Naton kasvavaa voimannäyttöä, ei alueella ole sellaisia vain täällä esiintyviä ristiriitoja, jotka voisivat johtaa voimankäyttöön.</em>&rdquo; (Kpl 30).</p><p>Tuomioja siis vähätteli sotilaallisen voimankäytön mahdollisuutta Itämerellä. Tuomiojan kanta oli sama, mitä Venäjä oli viestittänyt Itämeren sotilaallisesta tilanteesta. Nato-maiden kanta oli eri. Erityisesti Yhdysvaltojen kanta oli eri, jonka sota-alukset olivat joutuneet jatkuvasti venäläishävittäjien häirinnän kohteeksi.</p><p>Kpl 74:n muutosesitys on puolestaan kirjattu oheisesti:</p><p>&rdquo;<em>Kpl 74, muokattiin yksimielisesti ed. Tuomiojan ehdotuksesta kappaleen 3. virke muotoon <u>&rsquo;osallistua Naton operaatioihin ja yhteiseen puolustukseen</u>&rsquo; sekä vaihtaa ed. Heinäluoman ehdotuksesta sana &rsquo;turvatakuita&rsquo; sanaksi &rsquo;<u>avunantovelvoitetta</u>&rsquo; ja poistaa ed. Anttilan ehdotuksesta 4. virkkeen sana &rsquo;kuitenkin&rsquo;.</em>&rdquo;</p><p>Lopullisessa ulkoasiavaliokunnan muistiossa Kpl 74:ää koskea luku on kirjattu:</p><p>&rdquo;<em>Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että merkittävyydestään huolimatta Nato-kumppanuusyhteistyön&nbsp;</em><em>kansallisen puolustuksen näkökulmasta tuoma lisäarvo Suomelle on vain täydentävää. Sen, kuten muunkin kansainvälisen yhteistyön avulla vahvistetaan kansallista puolustuskykyä. On selvää, että kumppanuusyhteistyö ei sisällä Washingtonin sopimuksen 5. artiklan mukaista <u>avunantovelvoitetta</u>, velvoitteita <u>osallistua Naton operaatioihin ja yhteiseen puolustukseen</u> tai Suomen alueen antamista liittokunnan käyttöön. Selonteossa todetaan, että kumppanuusyhteistyön kauttasaavutettu yhteensopivuus varmistaa osaltaan sitä, että mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle ei muodostu käytännön estettä. Naton kanssa tehtävä kumppanuusyhteistyö parantaa Suomen valmiuksia myös EU:ssa ja Pohjoismaiden kanssa tehtävässä puolustusyhteistyössä, koska Naton standardit, toimintamallit ja suorituskykyvaatimukset muodostavat yleisen perustan eurooppalaiselle puolustusyhteistyölle</em>.&rdquo;</p><p>On selvää, mihin ulkoasianvaliokunnan jäsenet Tuomioja ja Heinäluoma hyväksytyillä muutosesityksillä pyrkivät. Naton turvatakuu-sanaa ei saanut mainita ja Suomen osallistuminen samoihin operaatioihin Nato-maiden kanssa on muistion pohjalta kielletty.</p><p>Turvatakuu-sana vaihtaminen avunantovelvoite-sanaan oli asian kääntämistä päälaelleen. Suomella ei ole Naton turvatakuita eikä puolestaan Suomella ole avunantovelvoitetta Natolle.</p><p>Myös yhteispuolustus Nato-maiden kanssa olisi Suomelta kielletty, jos ulkoasianvaliokunnan muistion kanssa elettäisiin.</p><p>Venäjä varmasti kiittää Tuomiojaa siitä työstä, mitä Tuomioja jatkuvasti tekee Suomessa Venäjän etuja ajaakseen. Tuomiojan toiminta Venäjän etujen mukaisesti ei ole satunnaista, vaan systemaattista pienistä asioista lähtien.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Presidentti Niinistö muutti linjaansa tuomiojalaiseksi viime syksynä. Niinistö lienee jo silloin tehnyt johtopäätöksen, että tuleva hallitus on demarijohtoinen ja puolustuksen länsimyönteisyyden nelivuotiskausi on ohi.</p><p>&rdquo;<em>Eduskunnan kannan mukaisesti pidämme huolen omasta alueestamme, emmekä anna muiden käyttää sitä <strong><u>vihamielisiin tarkoituksiin</u></strong> kolmansia osapuolia kohtaan.</em>&rdquo; (<a href="https://www.presidentti.fi/puheet/tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-puhe-227-maanpuolustuskurssin-avajaisissa-5-11-2018/"><u>Tasavallan presidentti 5.11.2018</u></a>).</p><p>Demarien haluama &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -termi oli siis Niinistön puheessa, jonka hän piti maanpuolustuskurssin avajaisissa 5.11.2018.</p><p>Toisaalta on syytä tosin myös huomata, että Niinistö käytti termiä &rdquo;<em>kolmansia osapuolia kohtaan</em>&rdquo;. Jos Nato-maat ja Nato ovat yksi osapuoli ja Venäjä on toinen osapuoli, kuka on kolmas? Vai tarkoittiko Niinistö, että Nato on yksi osapuoli, Suomi toinen osapuoli ja Venäjä kolmas? Suomi olisi siis eri osapuoli kuin EU- ja Nato-maat, joita EU:ssakin on 22 kappaletta. Nato-maita Euroopassa onkin sitten jo 27 kappaletta.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Kyse koko tässä Suomen omintakeisessa ja hieman lapsellisessa &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -revohkassa on toisaalta yhden miehen päähänpinttymästä, toisaalta Suomen suhteista Baltiaan. Kyse on Suomen osallistumisesta EU-maana etenkin EU-maa Viron puolustamiseen sotilaallisin keinoin.</p><p>Suomelle ovat vaikeita maat, jotka ovat EU:n jäsenmaita Suomen tapaan, mutta jotka ovat lisäksi Nato-maita. Ikään kuin näiden maiden Nato-jäsenyys sallisi Suomen toiminnan näitä maita kohtaan eri tavoin kuin EU-maita kohtaan. Suomelle Nato-maat ovat ikään kuin merkittyjä Daavidin tähdellä.</p><p>Venäjällä ja Neuvostoliitolla on ollut aina pyrkimys varmistaa, ettei sitä vastaan hyökätä eikä sitä vastaan käytetä sotilaallista voimaa Suomen kautta. Tuota pyrkimystä ei keksitty YYA-sopimuksessa, vaan se on vuosisatainen.</p><p>Suomikin tietää, etteivät Nato-maat hyökkää Suomen kautta Venäjälle, mutta kyse on nimenomaan Baltiasta, jossa Venäjän mahdollisessa hyökkäyksessä käytäisiin sotaa Venäjää vastaan sellaisilla Nato-maiden aseilla, joita mahdollisesti olisi kuljetettu myös Suomen kautta.</p><p>Tuon Venäjä haluaa estää ja hyvin onkin onnistunut. Suomi Tuomiojan keksimillä &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -termeillä osoittaa nyt Venäjän alamaisuutta vastaavasti kuin osoitti kylmän sodan aikaan &rdquo;<em>rauhanomainen rinnakkaiselo</em>&rdquo;- tai <em>rauhanomainen rinnakkaisolo</em>&rdquo; -termeillä. On aina muistettava, missä käytettävät termit on keksitty ja minkä kuvan ne antavat ulkopuolisille. En käyttäisi alkuunkaan termejä, joiden syntyjäljet johtavat Venäjälle.</p><p>Rinteen hallituksen hallitusohjelman myötä viesti Suomi Venäjän alamaisena on mennyt jälleen kerran selkeänä maailmalle. Kahdella sanalla väärässä paikassa on todella suuri merkitys. &rdquo;<em>Vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -termiä on nyt alettu työntää ihan joka paikaan vastaavasti &rdquo;<em>rauhanomainen rinnakkaiselo</em>&rdquo; -termiä suomettuneisuuden kultakaudella.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Lopuksi vielä palaan Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltolan näkemyksiin hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittista linjauksista. Liikkumatilan korostus on Aaltolan mielestä hyvin tärkeä ja tilanteen niin vaatiessa Nato-jäsenyys on Aaltolan mukaan Suomelle mahdollisuus. Hallitusohjelmakirjaus heijastaa Aaltolan mielestä sitä, miten suomalainen yleinen ajattelutapa on viime vuosina kehittynyt (<u><a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006128735.html">IS 2.6.2019</a></u>).</p><p>En voi yhtyä Aaltolan näkemyksiin ollenkaan enkä alkukaan. Aaltolan näkemykset ovat omintakeisia eivätkä kestä syvempää analyyttista tarkastelua.</p><p>Vakaata ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on se, että kunkin maan toiminta on muille osapuolille ennalta tiedossa. Jos Itämeren alueelle syntyisi sotilaallinen kriisi, niin Venäjä kuin myöskään Nato eivät tietäisi Suomen nykyistä toimintaa kriisissä. Suomen mahdollisia toimia leimaisi epävarmuus eikä niin suurta ennalta ehkäisevää vaikutusta olisi, kuin jos Suomen toimet tiedettäisiin ennalta.</p><p>Epävarmuus Suomen toimista tarkoittaa myös sitä, että Venäjä tulkitsee mahdolliseksi vaikuttaa Suomen kantoihin painostamalla. Ja Venäjähän todella osaa painostaa Suomea menestyksekkäästi, siitä meillä on liikaakin näyttöä. Historiassa Suomi on ollut hyvin altis venäläiselle painostukselle eikä mikään ole muuttunut. Paljon ei tarvita, kun täällä ollaan taas hyvin nöyrää Venäjän intresseille.</p><p>Suomen liikkumatila voi merkitä myös avun saannin estymistä EU- ja Nato-mailta. Venäjällä on kyvykkyys uhkailla EU- ja Nato-maita vaikkapa ydinaseilla: &rdquo;<em>Jos autatte sotilaallisesti Suomea, olemme valmiit kohdistamaan teitä vastaan vaikkapa ydinaseiskuja.</em>&rdquo;</p><p>Nato-maat ovat ydinasesuojan alla, Suomi ei ole.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta 6. huhtikuuta 1948, 1 artikla:

Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa.” (Finlex 17/1948, 6.4.1948).

Sopimus Suomen ja Venäjän suhteiden perusteista 27. heinäkuuta 1992, 4 artikla:

Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti.

Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.

Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.” (Finlex 63/1992, 27.7.1992).

Venäjän arkistoista tuo vuoden 1992 sopimus löytyy mm. täältä.

Rinteen hallituksen hallitusohjelma 3. kesäkuuta 2019:

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on estää joutuminen sotilaalliseen konfliktiin. Suomi harjoittaa aktiivista vakauspolitiikkaa sotilaallisten uhkien ehkäisemiseksi ja jännitteiden vähentämiseksi. Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan.” (Neuvottelutulos hallitusohjelmasta 3.6.2019).

Oheinen Antti Rinteen (sd.) hallitusohjelmaan kirjattu Suomen ulkopoliittisen aseman määrittely on kuin kylmän sodan ajan kumpujen yöstä. Kumpujen yöstä, jonka juuret ovat vuoden 1948 YYA-sopimuksessa ja jolle Suomi antoi myötämielellä vielä jatkon vuonna 1992 naapuruussopimuksessa. Neljän vuoden tauon jälkeen tuo kumpujen öiden kumina on jälleen elvytetty uuteen kukoistukseen Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan.

Mistä oikein on kysymys? Miksi oikein ”vihamieliset tarkoitukset” -termi on otettu käyttöön Suomen alueen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa määrittelyssä?

Miksi Suomi on neljän vuoden länsisuuntauksen jälkeen reivaamassa linjaansa taas kohti Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisia päämääriä? Niitä päämääriä, joita Venäjällä on ollut Suomea kohtaan jo vuosisatojen ajan.

                                                                                           ****

Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan.”, on siis kirjattu Rinteen hallitusohjelmaan.

Vielä muutaman päivän ulkoministerinä istuva Timo Soini (sin.) kysyi aiheellisesti:

Kenelle tämä lause on kirjoitettu? (Timo Soini -ploki 2.6.2019, ”Ummehtunutta ulkopolitiikkaa tiedossa).

Tuo hallitusohjelman ”vihamielisiin tarkoituksiin” -kirjaus on lähtöisin Erkki Tuomioajasta (sd.).

Yksikään muu maa Euroopassa ei tuollaisia kirjoittele hallitusohjelmiinsa eikä muuallekaan maan ulko- ja turvallisuuspoliittisiin linjauksiin. Suomi on tässä asiassa oman tiensä yksinkulkija.

Sanapari ”vihamieliset tarkoitukset” perustuu siis jo YYA-sopimuksen kirjaukseen ”aseellinen hyökkäys”. Venäjä on määrittelyt molemmat termit ja vetää niiden välille yhtäläisyysmerkin.

Vihamieliset tarkoitukset” -sanapari on venäjän kielellä враждебные цели. Venäjä käyttää tuota sanaparia silloin, kun venäläisjoukkoja tai Venäjän liittolaisia vastaan on kohdistunut aseellisia toimia. Sanapari on tullut meille viimeksi tutuksi Syyrian sodasta, kun Israel on suorittanut sotatoimia Syyrian alueella. Venäjä ja Syyria ovat nimenneet nämä Israelin puolustustoimet vihamielisessä tarkoituksessa tehdyiksi.

Suomessa on syytä kavahtaa, kun ja jos venäläiset käyttävät vihamielinen-sanaa (враждебный). Vanhana esimerkkinä ulkoministeri V. M. Molotovin Suomea koskeva puhe 29.11.1939 (Известия № 276 (7046) от 30 ноября 1939 г).

Suomelle sanapari on siis erityisen tuttu ajalta ennen talvisotaa, jolloin Neuvostoliitto syytti Suomea vihamielisistä tarkoituksista ja vihamielisistä toimista.

Tuomioja on pihalla historiasta kuin lumiukko, kun ottanut ”vihamieliset tarkoitukset” -sanaparin aktiiviseen käyttöön kuvaamaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Ja Venäjä varmasti kiittää Tuomiojaa!

Tuolla hallitusohjelmakirjauksella Tuomioja on saanut viimein sen, mitä hän on ollut neljä Suomen länsimyönteistä vuotta paitsi. Venäjä-mielinen entinen ulkoministeri Tuomioja haluaa näyttää vielä kaapin paikkaa länsimieliselle ulkoministeri Soinille.

Kyse on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteista. Tuolla vähäiseltä vaikuttavalta hallitusohjelmakirjauksella on tosiasiallisesti todella suuri merkitys. Kysymys ei ole vain kahdesta sanasta.

Kirjaus on aikanaan keksitty ja nyt tehty SDP:n ja Vasemmistoliiton voimin, johon Keskustan ulko- ja turvallisuuspolitiikan vanhoilliset ovat mielellään eduskunnassa yhtyneet. Suomen yli 70-vuotiaiden ulkopoliittisten vanhusten ajama YYA-henki on noussut kuolleista neljän vuoden jälkeen. Tarkoitan yli 70-vuotiailla presidentti Sauli Niinistöä ja kansanedustaja Erkki Tuomiojaa. Keskustan Seppo Kääriäinen on sen sijaan jo älynnyt jäädä eläkkeelle.

Niinistön kanta näyttää muuttuvan hallitusten tahdissa. Se siitä hänen Suomen ulkopolitiikan vetämisestä.

                                                                                           ****

Kerrataanpa hieman, mihin olemme nyt Sipilän hallituksen jälkeen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa palaamassa. Näistä ulkopoliittisista linjariidoista kirjoitti ansiokkaasti useassa eri kirjoituksessa Iltalehden edesmennyt toimittaja Olli Ainola. Hänen juttunsa parin vuoden ajalta ovat jälleen konkretisoituneet hallitusvaihdoksen myötä.

Pohjimmiltaan kyse näissä Suomen ulkopoliittisissa linjariidoissa on Baltian maista. Baltian maat ovat joskus kuuluneet Neuvostoliittoon, mutta ovat nykyisin EU:n jäsenmaita kuten Suomikin. Suomelle tuottaisi suuria vaikeuksia tilanne, jossa Baltian maat joutuisivat Venäjän sotatoimien kohteeksi ja Baltian maita puolustaakseen EU-maat joutuisivat kohdistamaan ”vihamielisiä tarkoituksia” Venäjää vastaan. Suomelle tuottaa ongelmia jo se tulkinta, onko EU:hun kuuluva Nato-maa ensisijaisesti Pohjois-Atlantin liittoon kuuluva vai Euroopan unioniin kuuluva maa.

On selvää, että Suomen kautta Baltian maihin virtaavalla millä tahansa avulla, olipa kysymys vaikkapa oliiviöljystä, olisi Venäjän mielestä ”vihamielinen tarkoitus” sitä kohtaan. Kyse Venäjälle on siitä, millä puolella mikin maa seisoo.

                                                                                           ****

Menemättä tarkemmin Suomen ja Neuvostoliiton välisiin YYA-sopimusneuvotteluihin, saamme kiittää Ruotsia ja etenkin ruotsalaisdiplomaatti Rolf Sohlmania siitä, ettei Stalinin Neuvostoliitto sanellut Suomelle muuta kuin mitä YYA-sopimukseen saneli.

Ruotsi teki Neuvostoliitolle selväksi, että mikäli Suomen asemaa ei määritellä Ruotsin turvallisuuspoliittiset vaateet huomioiden, Ruotsi liittyy perusteilla olevaan Pohjois-Atlantin puolustusliittoon.

Käsittelin Ruotsin vaikutuksen Suomen YYA-sopimukseen aikanaan melko tarkasti kolme vuotta sitten blogikirjoituksessa otsikolla ”Liittoutumisessa Natoon ja Yhdysvaltoihin Suomi ei saa jäädä Ruotsin taakse” (US-blogi 5.3.2016). En lähde nyt toistamaan tuota kirjoitusta.

Kun Suomi neuvotteli Neuvostoliiton hajotessa sopimusta Suomen ja Venäjän suhteiden perusteista 1990-luvun alussa, tilanne oli toinen kuin heti sotien jälkeen YYA-sopimusta neuvoteltaessa. Itänaapurillamme ei enää ollut mahdollisuutta sanella yksin ystävyyssopimuksen sisältöä. Itse asiassa koko sopimus olisi voitu jättää myös solmimatta. Pakkoa sen solmimiseen Suomella ei enää ollut.

Hajoavan Neuvostoliiton tilanne oli niin heikko, YYA-sopimuksesta irtautuminen olisi voitu hoitaa vastaavasti kuin mitä Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloista irtautuminen hoidettiin. Neuvostoliitto toki laati myös muiden Euroopan maiden kanssa vastaavanlaisia ystävyyssopimuksia, jotka eivät kuitenkaan astuneet voimaan Neuvostoliiton hajottua. Nuo 1990-luvun alun eri maiden sopimukset Venäjän kanssa ovat menettäneet merkitystä eikä niitä kaikkia enää edes löydy eri maiden sopimusluetteloista.

Pohjaa Suomen ja hajoamassa olevan Neuvostoliiton - siis Venäjän - välisille sopimussuhteille luotiin kesäkuussa 1991 presidentti Mauno Koiviston ja Venäjän federaation presidentti Boris Jeltsinin tapaamisessa. Tuolloin kaavailussa oli vain Suomen ja Venäjän sopimussuhteiden luominen, eikä Suomen ulkopoliittinen johto vielä tuolloin tehnyt aloitetta YYA-sopimuksen korvaamisesta. Sopimus oli Suomelle edelleen pyhä.

Koivisto ja Suomi olivat sangen varovaisia. Kylmän sodan kylmät muistikuvat olivat vielä kirkkaina mielissä eikä uutta tilanteen vaatimaa ajattelua uskallettu ottaa käyttöön.

Kannat Suomessa muuttuivat Moskovan elokuun 1991 epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen. Kuukauden kuluessa vallankaappauksesta Suomi teki aloitteen myös YYA-sopimuksen korvaamisesta, koska se katsottiin olevan myös esteen Suomen EY-jäsenyydelle.

Kun uutta Venäjää ei vielä ollut olemassa eikä vanhaa Neuvostoliittoa ollut vielä kuopattu, syntyivät kaksiraiteiset sopimusneuvottelut, joissa Suomen ja Venäjän välille kaavailtu sopimus oli alisteinen Suomen ja Neuvostoliiton väliselle sopimukselle.

Sopimukset laadittiin pitkälti samansisältöisiksi, joskin Suomen ja Venäjän sopimukseen sisällytettiin myös yksityiskohtaisempia yhteistyötä käsitteleviä kirjauksia. Koivistolla oli siis pitkään käsitys, että YYA-sopimus olisi korvattavissa Neuvostoliiton kanssa tehtävällä sopimuksella ja Neuvostoliitto pysyisi siis vielä voimissaan.

Suomen ja Neuvostoliiton välien sopimus parafoitiin 9.12.1991, joka sittemmin pian raukesi Neuvostoliiton hajoamiseen. Rauennut sopimus oli nimeltään Suomen ja SNTL:n välisen naapuruus- ja yhteistyösopimus (HNY-sopimus).

Neuvostoliiton elämä tuli täyteen päivämäärällä 25.12.1991, minkä seurauksena Suomen ja Neuvostoliiton jo parafoima sopimus ja Suomen ja Venäjän välillä aiemmin neuvoteltu sopimus yhdistettiin sopimukseksi suhteiden perusteista.

Neuvotteluja 1990-luvun alussa käytiin vielä melko vahvassa kylmän sodan ajan hengessä, jossa jokaista sanaa ja kirjausta käytiin tarkasti läpi. Neuvostoliiton pääneuvottelija oli Suomen syöjänä tunnettu Juri Derjabin. Derjabin säilytti neuvotteluissa vanhan kylmän sodan aikaisen linjansa, koska sillä yleensä saatiin Suomesta halutut tulokset itärajan yli Moskovaan.

Neuvostoliiton kanssa käydyissä neuvotteluissa Venäjä ehdotti Suomelle sopimukseen ns. hyökkäyksen avustamiskieltoa, joka oli muotoiltu luonnokseen koskemaan "minkäänlaista sotilaallista tai muuta tukea". Suomi puolestaan ehdotti tuon kohdan kirjoitettavaksi muotoon: ”[toinen sopimuspuoli] pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.” Suomi oli valmis ottamaan ”velvoite”-sanan mukaan.

Neuvostoliiton vaatimus tämän jälkeen Suomelle oli, ettei hyökkääjille saa antaa minkäänlaista apua. Suomi piti vaatimusta tulkinnanvaraisena. Venäjä ehdotti vaihtoehtona avun kieltoa hyökkäykselle eikä hyökkääjälle, minkä Suomi torjui.

Lopputuloksena kirjaus siis oli:

Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta vastaan

ja:

Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.

sekä:

”…pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.

Neuvottelun käänteistä on hyvä kuvaelma ulkoasiainministeriön laatimassa asiakirjassa otsikolla ”Suomen ja Venäjän perussopimus, Turvallisuuspoliittisten määräysten tausta” päivämäärällä 3.2.1992 ja tuon asiakirjan ”Kahdenväliset turvallisuustakeet” -luvussa. Asiakirjan etusivu on esitetty kuvassa 1. Asiakirja ei ole enää salainen 25 vuoden jälkeen ja on saatavissa ulkoministeriöstä.

Suomi olisi saanut sopimukseen vielä miedommatkin kirjaukset, jos olisi vain osannut ja uskaltanut vaatia. Ei osannut eikä uskaltanut. Suomen neuvotteluvastapuoli oli todella heikoissa kantimissa. Suomi olisi saanut pois myös ”eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen”- ja ”pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle” -kirjaukset. Viite tämän jälkeen olisivat olleet vain ETYK-asiakirjat.

Venäjä varmasti nyt kiittää, että tuon ystävyyssopimuksen kirjaus on se, mikä se on.

                                                                                           ****

Suomi pitää huolta, että sen maaperää ei käytetä sotilaalliseen tarkoitukseen. Suomi ei salli kenenkään käyttää aluettaan sotilaallisiin hyökkäyksiin tai vihamielisiin tarkoituksiin. Näin esimerkiksi, jos Venäjä haluaisi käyttää meitä Ruotsia tai Baltiaa vastaan.” (IL 20.6.2016).

Noin linjasi Erkki Tuomioja presidentti Niinistön Kultaranta-keskusteluissa kesällä 2016. Iltalehden jutun otsikko on kuvaava: ”Erkki Tuomioja linjasi: ’Suomi ei salli kenenkään käyttää aluettaan sotilaallisiin hyökkäyksiin’".

Tuomiojan linja on siis se, mitä Suomen ja Venäjän väliseen vuoden 1991 ystävyyssopimukseen on kirjattu, ja jonka juuret ovat vuoden 1948 YYA-sopimuksessa. Tuomiojan linja on tosiasiallisesti se, mikä on ollut Neuvostoliiton tai Venäjän päämääränä vielä kauempaa vuosisatojen takaa.

Miksi tuollaista asiaa pitää Suomen esittää ja kirjata, mitä yksikään muu maa Euroopassa ei esitä eikä kirjaa? Ulkoministeri Soini kysyy aivan oikein: kenelle nuo kannanotot ovat oikein tarkoitettuja?

Tuomioja on tehnyt paljon määrätietoista työtä saadakseen haluamansa kirjaukset Suomen viralliseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Venäjä kiittää nyt Tuomiojaa. Kirjaus on kirjattu Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan, jossa muka-Nato-jäsenyyttä-kannattavana istuu myös RKP.

Jos Tuomioja olisi Venäjän kansalainen, Venäjän hyväksi tehdystä työstä Putin varmasti palkitsisi Tuomiojan Venäjän federaation sankarin arvonimellä (Герой Российской Федерации). Arvonimi on korkein, mitä Venäjällä voi saada. Tuomioja on toimillaan ajanut todella ansiokkaasti Venäjän etuja.

                                                                                           ****

Tuomioja teki ahkerasti työtä eliminoidakseen Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ja samalla itse asiassa myös puolustuspoliittisen selonteon länsimyönteisiä kirjauksia.

Hallitusohjelmakirjauksen myötä Tuomioja on nyt voittanut kamppailut. Kamppailuvoitosta kertoo hyvin myös presidentti Niinistön muuttuneet kannat viime syksynä. Niinistöstä tuli julkinen tuomiojalainen maanpuolustuskurssin avajaisissa marraskuun 5. päivänä 2018.

Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selontekoluonnos meni eduskunnan käsittelyyn kesällä 2016 päivämäärällä 17.6.2016. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mietintö valmistui päivämäärällä 22.11.2016 (Valiokunnan mietintö UaVM 9/2016 vp).

Tuota Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelytietohistoriaa eduskunnassa voi käydä tutkailemassa täältä.

Ulkoasianvaliokunnan mietinnön sivulle 8 on kirjattu Tuomiojan lähtökohdista teksti: ”Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan.

Sipilän hallituksen selontekoluonnoksessa ei tuota kirjausta ollut missään. Luonnoksen oli hyväksynyt myös presidentti Niinistö ennen eduskuntaan lähettämistä. Tuomioja onnistui siis ujuttamaan kirjauksen ulkoasianvaliokunnan mietintöön.

Loppumuotoinen Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko löytyy täältä. Jokaisen on syytä kuitenkin huomioida, mikä merkitys on itse hyväksytyllä selontekotekstillä ja mikä merkitys on hyväksytyllä muistiotekstillä.

                                                                                           ****

Seuraavana oli vuorossa puolustuspoliittinen selosteko, jonka Sipilän hallitus antoi eduskunnalle päivämäärällä 16.2.2017.

Selontekoluonnoksen UaVM 9/2016 vp -mietintöön kirjattu ”Suomen alueen käytön kieltämisestä vihamielisessä tarkoituksessa muita valtioita vastaan” -kirjaus oli neutralisoitu puolustusselonteon sivulle 14 viedyllä "ei rajoita Suomen mahdollisuuksia antaa ja ottaa vastaan kansainvälistä apua tai tiivistää puolustusyhteistyötä" -kirjauksella (Valtioneuvoston puolustusselonteko 5/2017).

Hallituksessa ei siis katsottu Tuomiojan sooloilua ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä hyvällä, mikä huomioitiin eduskunnalle annetutussa puolustusselonteossa.

Valtioneuvoston puolustuspoliittisen selonteon käsittelytietohistoriaa eduskunnassa voi voi käydä tutkailemassa täältä, josta on luettavissa myös puolustusvaliokunnan mietintö (PuVM 4/2017 vp) sekä ulkoasiainvaliokunnan mietintö (UaVL 6/2017 vp) selonteosta.

Noista erimielisyyksistä hallituksen ja tuomiojalaisten kesken kirjoitti ensi kerran keväällä 2017 Iltalehden toimittaja Olli Ainola (IL 6.5.2017). Ainolan kirjoitus ärsytti pahoin sekä presidentti Niinistön (Tasavallan presidentti 6.5.2017) että kansanedustaja Erkki Tuomiojan (Tuomioja.org-blogi 6.5.2017).

Niinistön ja Tuomiojan kärjekäs ja nopea reagointi kirjoituksen julkaisupäivänä osoitti jo sinänsä Ainolan osuneen täysin oikeaan: Suomessa oli kaksi ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa, jotka olivat Tuomiojan linja ja hallituksen linja.

                                                                                           ****

Palataan vielä Tuomiojan toimintaan ulkoasianvaliokunnassa, kun valiokunta oli käsittelemässä Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa syksyllä 2016.

Tarkastellaan ulkoasiainvaliokunnan UaVP 93/2016 vp -pöytäkirjaa päivämäärällä 22.11.2016, jolloin myös selonteon mietintö valmistui. Pöytäkirjaan on kirjattu valiokuntajäsenten viimeiset muutosesitykset mietintöön. Muutosesityksiä hyväksytysti teki ylivoimaisesti eniten Tuomioja (Kpl 9, 16, 22, 26, 28, 30, 31, 34, 35, 35b, 40, 43, 59, 60, 67, 70, 73, 74, 75 ja 79).

Tuomioja mm. vaati lisättäväksi seuraavan tekstin: ”Vaikka Itämeren alueella on esiintynyt Venäjän ja Naton kasvavaa voimannäyttöä, ei alueella ole sellaisia vain täällä esiintyviä ristiriitoja, jotka voisivat johtaa voimankäyttöön.” (Kpl 30).

Tuomioja siis vähätteli sotilaallisen voimankäytön mahdollisuutta Itämerellä. Tuomiojan kanta oli sama, mitä Venäjä oli viestittänyt Itämeren sotilaallisesta tilanteesta. Nato-maiden kanta oli eri. Erityisesti Yhdysvaltojen kanta oli eri, jonka sota-alukset olivat joutuneet jatkuvasti venäläishävittäjien häirinnän kohteeksi.

Kpl 74:n muutosesitys on puolestaan kirjattu oheisesti:

Kpl 74, muokattiin yksimielisesti ed. Tuomiojan ehdotuksesta kappaleen 3. virke muotoon ’osallistua Naton operaatioihin ja yhteiseen puolustukseen’ sekä vaihtaa ed. Heinäluoman ehdotuksesta sana ’turvatakuita’ sanaksi ’avunantovelvoitetta’ ja poistaa ed. Anttilan ehdotuksesta 4. virkkeen sana ’kuitenkin’.

Lopullisessa ulkoasiavaliokunnan muistiossa Kpl 74:ää koskea luku on kirjattu:

Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että merkittävyydestään huolimatta Nato-kumppanuusyhteistyön kansallisen puolustuksen näkökulmasta tuoma lisäarvo Suomelle on vain täydentävää. Sen, kuten muunkin kansainvälisen yhteistyön avulla vahvistetaan kansallista puolustuskykyä. On selvää, että kumppanuusyhteistyö ei sisällä Washingtonin sopimuksen 5. artiklan mukaista avunantovelvoitetta, velvoitteita osallistua Naton operaatioihin ja yhteiseen puolustukseen tai Suomen alueen antamista liittokunnan käyttöön. Selonteossa todetaan, että kumppanuusyhteistyön kauttasaavutettu yhteensopivuus varmistaa osaltaan sitä, että mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle ei muodostu käytännön estettä. Naton kanssa tehtävä kumppanuusyhteistyö parantaa Suomen valmiuksia myös EU:ssa ja Pohjoismaiden kanssa tehtävässä puolustusyhteistyössä, koska Naton standardit, toimintamallit ja suorituskykyvaatimukset muodostavat yleisen perustan eurooppalaiselle puolustusyhteistyölle.”

On selvää, mihin ulkoasianvaliokunnan jäsenet Tuomioja ja Heinäluoma hyväksytyillä muutosesityksillä pyrkivät. Naton turvatakuu-sanaa ei saanut mainita ja Suomen osallistuminen samoihin operaatioihin Nato-maiden kanssa on muistion pohjalta kielletty.

Turvatakuu-sana vaihtaminen avunantovelvoite-sanaan oli asian kääntämistä päälaelleen. Suomella ei ole Naton turvatakuita eikä puolestaan Suomella ole avunantovelvoitetta Natolle.

Myös yhteispuolustus Nato-maiden kanssa olisi Suomelta kielletty, jos ulkoasianvaliokunnan muistion kanssa elettäisiin.

Venäjä varmasti kiittää Tuomiojaa siitä työstä, mitä Tuomioja jatkuvasti tekee Suomessa Venäjän etuja ajaakseen. Tuomiojan toiminta Venäjän etujen mukaisesti ei ole satunnaista, vaan systemaattista pienistä asioista lähtien.

                                                                                           ****

Presidentti Niinistö muutti linjaansa tuomiojalaiseksi viime syksynä. Niinistö lienee jo silloin tehnyt johtopäätöksen, että tuleva hallitus on demarijohtoinen ja puolustuksen länsimyönteisyyden nelivuotiskausi on ohi.

Eduskunnan kannan mukaisesti pidämme huolen omasta alueestamme, emmekä anna muiden käyttää sitä vihamielisiin tarkoituksiin kolmansia osapuolia kohtaan.” (Tasavallan presidentti 5.11.2018).

Demarien haluama ”vihamieliset tarkoitukset” -termi oli siis Niinistön puheessa, jonka hän piti maanpuolustuskurssin avajaisissa 5.11.2018.

Toisaalta on syytä tosin myös huomata, että Niinistö käytti termiä ”kolmansia osapuolia kohtaan”. Jos Nato-maat ja Nato ovat yksi osapuoli ja Venäjä on toinen osapuoli, kuka on kolmas? Vai tarkoittiko Niinistö, että Nato on yksi osapuoli, Suomi toinen osapuoli ja Venäjä kolmas? Suomi olisi siis eri osapuoli kuin EU- ja Nato-maat, joita EU:ssakin on 22 kappaletta. Nato-maita Euroopassa onkin sitten jo 27 kappaletta.

                                                                                           ****

Kyse koko tässä Suomen omintakeisessa ja hieman lapsellisessa ”vihamieliset tarkoitukset” -revohkassa on toisaalta yhden miehen päähänpinttymästä, toisaalta Suomen suhteista Baltiaan. Kyse on Suomen osallistumisesta EU-maana etenkin EU-maa Viron puolustamiseen sotilaallisin keinoin.

Suomelle ovat vaikeita maat, jotka ovat EU:n jäsenmaita Suomen tapaan, mutta jotka ovat lisäksi Nato-maita. Ikään kuin näiden maiden Nato-jäsenyys sallisi Suomen toiminnan näitä maita kohtaan eri tavoin kuin EU-maita kohtaan. Suomelle Nato-maat ovat ikään kuin merkittyjä Daavidin tähdellä.

Venäjällä ja Neuvostoliitolla on ollut aina pyrkimys varmistaa, ettei sitä vastaan hyökätä eikä sitä vastaan käytetä sotilaallista voimaa Suomen kautta. Tuota pyrkimystä ei keksitty YYA-sopimuksessa, vaan se on vuosisatainen.

Suomikin tietää, etteivät Nato-maat hyökkää Suomen kautta Venäjälle, mutta kyse on nimenomaan Baltiasta, jossa Venäjän mahdollisessa hyökkäyksessä käytäisiin sotaa Venäjää vastaan sellaisilla Nato-maiden aseilla, joita mahdollisesti olisi kuljetettu myös Suomen kautta.

Tuon Venäjä haluaa estää ja hyvin onkin onnistunut. Suomi Tuomiojan keksimillä ”vihamieliset tarkoitukset” -termeillä osoittaa nyt Venäjän alamaisuutta vastaavasti kuin osoitti kylmän sodan aikaan ”rauhanomainen rinnakkaiselo”- tai rauhanomainen rinnakkaisolo” -termeillä. On aina muistettava, missä käytettävät termit on keksitty ja minkä kuvan ne antavat ulkopuolisille. En käyttäisi alkuunkaan termejä, joiden syntyjäljet johtavat Venäjälle.

Rinteen hallituksen hallitusohjelman myötä viesti Suomi Venäjän alamaisena on mennyt jälleen kerran selkeänä maailmalle. Kahdella sanalla väärässä paikassa on todella suuri merkitys. ”Vihamieliset tarkoitukset” -termiä on nyt alettu työntää ihan joka paikaan vastaavasti ”rauhanomainen rinnakkaiselo” -termiä suomettuneisuuden kultakaudella.

                                                                                           ****

Lopuksi vielä palaan Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltolan näkemyksiin hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittista linjauksista. Liikkumatilan korostus on Aaltolan mielestä hyvin tärkeä ja tilanteen niin vaatiessa Nato-jäsenyys on Aaltolan mukaan Suomelle mahdollisuus. Hallitusohjelmakirjaus heijastaa Aaltolan mielestä sitä, miten suomalainen yleinen ajattelutapa on viime vuosina kehittynyt (IS 2.6.2019).

En voi yhtyä Aaltolan näkemyksiin ollenkaan enkä alkukaan. Aaltolan näkemykset ovat omintakeisia eivätkä kestä syvempää analyyttista tarkastelua.

Vakaata ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on se, että kunkin maan toiminta on muille osapuolille ennalta tiedossa. Jos Itämeren alueelle syntyisi sotilaallinen kriisi, niin Venäjä kuin myöskään Nato eivät tietäisi Suomen nykyistä toimintaa kriisissä. Suomen mahdollisia toimia leimaisi epävarmuus eikä niin suurta ennalta ehkäisevää vaikutusta olisi, kuin jos Suomen toimet tiedettäisiin ennalta.

Epävarmuus Suomen toimista tarkoittaa myös sitä, että Venäjä tulkitsee mahdolliseksi vaikuttaa Suomen kantoihin painostamalla. Ja Venäjähän todella osaa painostaa Suomea menestyksekkäästi, siitä meillä on liikaakin näyttöä. Historiassa Suomi on ollut hyvin altis venäläiselle painostukselle eikä mikään ole muuttunut. Paljon ei tarvita, kun täällä ollaan taas hyvin nöyrää Venäjän intresseille.

Suomen liikkumatila voi merkitä myös avun saannin estymistä EU- ja Nato-mailta. Venäjällä on kyvykkyys uhkailla EU- ja Nato-maita vaikkapa ydinaseilla: ”Jos autatte sotilaallisesti Suomea, olemme valmiit kohdistamaan teitä vastaan vaikkapa ydinaseiskuja.

Nato-maat ovat ydinasesuojan alla, Suomi ei ole.

]]>
47 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277008-rinteen-hallituksen-suomen-ulkopoliittisen-aseman-maarittely-on-venajan-mieleen#comments Antti Rinteen hallitus Erkki Tuomioja Nato Turpo Venäjän uhka Wed, 05 Jun 2019 07:15:17 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277008-rinteen-hallituksen-suomen-ulkopoliittisen-aseman-maarittely-on-venajan-mieleen
USA:n seuraava kyykytyksen kohde: EU:n asetekniikan kehitys http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276883-usan-seuraava-kyykytyksen-kohde-eun-asetekniikan-kehitys <p>Huawein kyykytys on parhaillaan menossa taistelussa maailmanherruudesta mobiiliverkkojen teknologian kehittämisessä ja markkinajohtajuudessa. Mutta NATOn sotilaallinen isoveli ei tyydy mihinkään vähempään kuin maailmanherruuteen myöskään aseteknologian kehityksessä.</p><p>Sattumalta törmäsin tällaiseen uutiseen Espanjan suurimmassa sanomalehdessä El Paísissa, mutta en ole huomannut että tätä olisi uutisoitu Suomessa. No, tämä olisi kyllä lupaavasti orastavaa suomalaisten NATO-intoa laimentava uutinen, joten siinä mielessä ehkä tarpeetonta tuoda kansalaisille ajateltavaksi tällaista huolen aihetta.</p><p>Suora linkki alkuperäiseen uutiseen, espanjaksi:<br /><br /><a href="https://elpais.com/internacional/2019/06/01/actualidad/1559389670_532613.html" title="https://elpais.com/internacional/2019/06/01/actualidad/1559389670_532613.html">https://elpais.com/internacional/2019/06/01/actualidad/1559389670_532613...</a></p><p>Linkki Google-kääntäjään, jonka pitäisi tuottaa englannin kielinen käännös tuolle artikkelille:</p><p><a href="https://translate.google.com/translate?hl=en&amp;sl=es&amp;tl=en&amp;u=https%3A%2F%2Felpais.com%2Finternacional%2F2019%2F06%2F01%2Factualidad%2F1559389670_532613.html" title="https://translate.google.com/translate?hl=en&amp;sl=es&amp;tl=en&amp;u=https%3A%2F%2Felpais.com%2Finternacional%2F2019%2F06%2F01%2Factualidad%2F1559389670_532613.html">https://translate.google.com/translate?hl=en&amp;sl=es&amp;tl=en&amp;u=https%3A%2F%2...</a></p><p>Uutinen on kaikessa Trump-maisessa röyhkeydessään, että USA vaatii Eurooppaa perumaan nykyiset suunnitelmansa kehittää aseteknologiaa itsenäisesti, ja ottamaan USA:n keskeiseen rooliin aseteknologian kehitysprojekteissa. Jotta palvelija ei vain kasvaisi itsenäiseksi ja omavaraiseksi, irti sotilaallisesta riippuvuudesta armolliseen ja kaikkivaltiaaseen isäntäänsä.</p><p>Ainahan saa ehdottaa kaikenlaista, mutta nyt siis on USA asialla, ja USA:lla ei ole tapana ehdottaa, vaan vaatia isännän ja maailmanherruuden oikeudella. Niinpä tämäkään ei ole mikä tahansa ehdotus, vaan tiukkasanainen uhkavaatimus, englanniksi &quot;ultimatum&quot;.</p><p>Tällä foorumilla onkin ollut viime aikoina niin paljon mukavia keskusteluita NATO-intoilijoiden kanssa aiheesta, mikä ihmeen isoveli USA muka olisi Suomelle, jos liittyisimme NATOon. Tai vaikka ostaisimme USA:lta niitä kuuluisia ihania hävittäjiä. No juuri tuollainen, joka ei ehdota mitä tehdään, vaan määrää mitä tehdään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huawein kyykytys on parhaillaan menossa taistelussa maailmanherruudesta mobiiliverkkojen teknologian kehittämisessä ja markkinajohtajuudessa. Mutta NATOn sotilaallinen isoveli ei tyydy mihinkään vähempään kuin maailmanherruuteen myöskään aseteknologian kehityksessä.

Sattumalta törmäsin tällaiseen uutiseen Espanjan suurimmassa sanomalehdessä El Paísissa, mutta en ole huomannut että tätä olisi uutisoitu Suomessa. No, tämä olisi kyllä lupaavasti orastavaa suomalaisten NATO-intoa laimentava uutinen, joten siinä mielessä ehkä tarpeetonta tuoda kansalaisille ajateltavaksi tällaista huolen aihetta.

Suora linkki alkuperäiseen uutiseen, espanjaksi:

https://elpais.com/internacional/2019/06/01/actualidad/1559389670_532613.html

Linkki Google-kääntäjään, jonka pitäisi tuottaa englannin kielinen käännös tuolle artikkelille:

https://translate.google.com/translate?hl=en&sl=es&tl=en&u=https%3A%2F%2Felpais.com%2Finternacional%2F2019%2F06%2F01%2Factualidad%2F1559389670_532613.html

Uutinen on kaikessa Trump-maisessa röyhkeydessään, että USA vaatii Eurooppaa perumaan nykyiset suunnitelmansa kehittää aseteknologiaa itsenäisesti, ja ottamaan USA:n keskeiseen rooliin aseteknologian kehitysprojekteissa. Jotta palvelija ei vain kasvaisi itsenäiseksi ja omavaraiseksi, irti sotilaallisesta riippuvuudesta armolliseen ja kaikkivaltiaaseen isäntäänsä.

Ainahan saa ehdottaa kaikenlaista, mutta nyt siis on USA asialla, ja USA:lla ei ole tapana ehdottaa, vaan vaatia isännän ja maailmanherruuden oikeudella. Niinpä tämäkään ei ole mikä tahansa ehdotus, vaan tiukkasanainen uhkavaatimus, englanniksi "ultimatum".

Tällä foorumilla onkin ollut viime aikoina niin paljon mukavia keskusteluita NATO-intoilijoiden kanssa aiheesta, mikä ihmeen isoveli USA muka olisi Suomelle, jos liittyisimme NATOon. Tai vaikka ostaisimme USA:lta niitä kuuluisia ihania hävittäjiä. No juuri tuollainen, joka ei ehdota mitä tehdään, vaan määrää mitä tehdään.

]]>
6 http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276883-usan-seuraava-kyykytyksen-kohde-eun-asetekniikan-kehitys#comments Aseteknologia Nato Turpo Yhdysvallat Sun, 02 Jun 2019 17:46:58 +0000 Ion Mittler http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276883-usan-seuraava-kyykytyksen-kohde-eun-asetekniikan-kehitys
Nainen, jonka varoituksia ei haluttu kuulla http://rikukeski-rauska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276766-nainen-jonka-varoituksia-ei-haluttu-kuulla <p>Tänään saimme kuulla, että entinen kansanedustaja ja toimittaja, <strong>Tuulikki Ukkola</strong> on kuollut 75-vuoden ikäisenä.</p><p>Eduskuntaan Ukkola nousi vuonna 1991 sitoutumattomana liberaalisen kansanpuolueen listalta. Vuosina 1993-1995 Ukkola toimi liberaalisen kansanpuolueen puheenjohtajana. Viimeisellä eduskuntakaudellaan 2007-2011 Ukkola toimi kokoomuksen kansanedustajana.</p><p>Kansanedustajana Ukkola tuli tunnetuksi sananvapauden puolustajana ja kriittisenä ulkopoliittisena havainnoitsijana. Ukkolalla lausui varoituksen sanoja silloin, kun toiset kokivat viisaammaksi vaieta tai eivät edes tunnistaneet uhkia, joita nostaa esiin.</p><p>Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Ukkola profiloitui ennen kaikkea Nord Stream -kaasuputkihankkeeseen kriittisesti suhtautuvana poliitikkona. Syyskuussa 2009 &ndash; siis Georgian sodan jälkeisessä kansainvälispoliittisessa maailmantilanteessa &ndash; Ukkola piti suorastaan kummallisena, ettei kaasuputken katsottu aiheuttavan turvallisuuspoliittisia vaikutuksia Suomelle. Näin siitäkin huolimatta, että kyse oli Venäjän merkittävästä energiastrategisesta hankkeesta.</p><p>Ukkola moittikin tuolloista hallitusta rähmällään olosta Venäjän ja Saksan edessä. Kukaan ei näyttänyt uskaltavan arvostella näitä kaasuputkihankkeesta. Blogikirjoituksessaan Ukkola yritti epätoivoisesti herätellä Ruususen unta nukkuvaa kansakuntaa ja Suomen ulkopoliittista johtoa:</p><p><em>Jos hallitus hyväksyy nykyajan Ribbentrop-sopimuksen tuosta noin, Suomi on todella vakavasti suomettunut. Näin äärimmäisen tärkeät turvallisuuspoliittiset asiat kuuluvat eduskunnalle. Kaasuputkihanke on tuotava eduskunnan käsittelyyn.</em></p><p><em>(&hellip;)</em></p><p><em>Toivon, että kansalaiset heräisivät ennen kuin Suomi on taas läpeensä suomettunut. Toivon, että kansalaiset heräisivät ja antaisivat raikuvaa palautetta ministereille. Ministerit eivät kansanedustajista piittaa, mutta onneksi sentään kansasta, äänestäjistä. (&hellip;)</em></p><p><em>(&hellip;)</em></p><p><em>Jos hallitus todella syrjäyttää eduskunnan, jokainen tajuaa, että Suomi on taas suomettunut. Pääministeri ja hallitus myyvät Suomen itsemääräämisoikeuden, kuten Kekkonen teki. Eduskunnan on saatava tietää, mitä Venäjä oikein suunnittelee? Mitä Venäjä tarkoittaa putken sotilaallisella valvonnalla?</em></p><p><em>(<a href="http://tuulikkiukkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2009/09/03/kaasuputki-eduskuntaan">http://tuulikkiukkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2009/09/03/kaasuputki-eduskuntaan</a>)</em></p><p>&nbsp;</p><p>Mutta turhaan. Ukkolan varoitukset kaikuivat kuuroille korville. Jotkut taisivat jopa naureskella tuollaisille ikäville puheille.</p><p>Vuoden 2009 maaliskuussa Ukkola kiinnitti huomiota myös venäläisten epäilyttäviin maa- ja tonttikauppoihin vaatien niiden saattamista luvanvaraiseksi. Ukkolan lähtökohtana oli, että ostajan olisi aina annettava selvitys, mihin tarkoitukseen kiinteistö tulee, mistä rahoitus on peräisin ja, millaiset kytkennät ostajalla on Venäjän poliittiseen johtoon.</p><p>Kaasuputkihanketta käsittelevän blogikirjoituksen perusteella voidaan päätellä, ettei Ukkolan kriittiset puheenvuorot aiheuttaneet kättentaputuksia tai kiitosten tulvaa. Tuskin syyllistyn suureen vääryyteen, kun totean, että vielä syksyllä 2009 valtaosa suomalaisista poliitikoista olivat kuuroja ja sokeita Venäjän voimapolitiikalle. Ukkolan varoituksen sanoja ei haluttu kuulla, sillä ne eivät sopineet siihen tulkintaan, jonka tuolloinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto olivat tehneet. Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittista ryhtiliikettä ei yksinkertaisesti haluttu nähdä.<br /><br />Krimin miehityksen jälkeisestä ajasta katseltaessa Ukkola osoittautui harvinaisen tarkkanäköiseksi ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi tarkkailijaksi.</p><p>Näin jälkikäteen voidaan sanoa, että rohkealla toiminnallaan Ukkolan jätti jälkeensä vahvan ulko- ja turvallisuuspoliittisen testamentin. Tuon testamentin ytimessä on yksittäinen kansanedustaja, jolla on velvollisuus puhua ja toimia silloin, kun vaikeneminen tuntuisi tarkoituksenmukaisemmalta ja turvallisemmalta:</p><p><em>Olen jo aikaa sitten tuonut esiin kaasuputken turvallisuusuhat niin eduskuntapuheissa kuin blogissani 23.8.2008. Mutta rivikansanedustajan puheilla ei ole mitään vaikutusta mihinkään asiaan. Onneksi muutama muukin kansanedustaja ajattelee asiasta samalla tavalla. Todennäköisesti meitä olisi enemmänkin, ellei kansanedustajan asema ja tulevaisuus riippuisi johtajien suosiollisuudesta. Kukaan järkevä kansanedustaja ei kompromentoi itseään.</em></p> Tänään saimme kuulla, että entinen kansanedustaja ja toimittaja, Tuulikki Ukkola on kuollut 75-vuoden ikäisenä.

Eduskuntaan Ukkola nousi vuonna 1991 sitoutumattomana liberaalisen kansanpuolueen listalta. Vuosina 1993-1995 Ukkola toimi liberaalisen kansanpuolueen puheenjohtajana. Viimeisellä eduskuntakaudellaan 2007-2011 Ukkola toimi kokoomuksen kansanedustajana.

Kansanedustajana Ukkola tuli tunnetuksi sananvapauden puolustajana ja kriittisenä ulkopoliittisena havainnoitsijana. Ukkolalla lausui varoituksen sanoja silloin, kun toiset kokivat viisaammaksi vaieta tai eivät edes tunnistaneet uhkia, joita nostaa esiin.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Ukkola profiloitui ennen kaikkea Nord Stream -kaasuputkihankkeeseen kriittisesti suhtautuvana poliitikkona. Syyskuussa 2009 – siis Georgian sodan jälkeisessä kansainvälispoliittisessa maailmantilanteessa – Ukkola piti suorastaan kummallisena, ettei kaasuputken katsottu aiheuttavan turvallisuuspoliittisia vaikutuksia Suomelle. Näin siitäkin huolimatta, että kyse oli Venäjän merkittävästä energiastrategisesta hankkeesta.

Ukkola moittikin tuolloista hallitusta rähmällään olosta Venäjän ja Saksan edessä. Kukaan ei näyttänyt uskaltavan arvostella näitä kaasuputkihankkeesta. Blogikirjoituksessaan Ukkola yritti epätoivoisesti herätellä Ruususen unta nukkuvaa kansakuntaa ja Suomen ulkopoliittista johtoa:

Jos hallitus hyväksyy nykyajan Ribbentrop-sopimuksen tuosta noin, Suomi on todella vakavasti suomettunut. Näin äärimmäisen tärkeät turvallisuuspoliittiset asiat kuuluvat eduskunnalle. Kaasuputkihanke on tuotava eduskunnan käsittelyyn.

(…)

Toivon, että kansalaiset heräisivät ennen kuin Suomi on taas läpeensä suomettunut. Toivon, että kansalaiset heräisivät ja antaisivat raikuvaa palautetta ministereille. Ministerit eivät kansanedustajista piittaa, mutta onneksi sentään kansasta, äänestäjistä. (…)

(…)

Jos hallitus todella syrjäyttää eduskunnan, jokainen tajuaa, että Suomi on taas suomettunut. Pääministeri ja hallitus myyvät Suomen itsemääräämisoikeuden, kuten Kekkonen teki. Eduskunnan on saatava tietää, mitä Venäjä oikein suunnittelee? Mitä Venäjä tarkoittaa putken sotilaallisella valvonnalla?

(http://tuulikkiukkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2009/09/03/kaasuputki-eduskuntaan)

 

Mutta turhaan. Ukkolan varoitukset kaikuivat kuuroille korville. Jotkut taisivat jopa naureskella tuollaisille ikäville puheille.

Vuoden 2009 maaliskuussa Ukkola kiinnitti huomiota myös venäläisten epäilyttäviin maa- ja tonttikauppoihin vaatien niiden saattamista luvanvaraiseksi. Ukkolan lähtökohtana oli, että ostajan olisi aina annettava selvitys, mihin tarkoitukseen kiinteistö tulee, mistä rahoitus on peräisin ja, millaiset kytkennät ostajalla on Venäjän poliittiseen johtoon.

Kaasuputkihanketta käsittelevän blogikirjoituksen perusteella voidaan päätellä, ettei Ukkolan kriittiset puheenvuorot aiheuttaneet kättentaputuksia tai kiitosten tulvaa. Tuskin syyllistyn suureen vääryyteen, kun totean, että vielä syksyllä 2009 valtaosa suomalaisista poliitikoista olivat kuuroja ja sokeita Venäjän voimapolitiikalle. Ukkolan varoituksen sanoja ei haluttu kuulla, sillä ne eivät sopineet siihen tulkintaan, jonka tuolloinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto olivat tehneet. Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittista ryhtiliikettä ei yksinkertaisesti haluttu nähdä.

Krimin miehityksen jälkeisestä ajasta katseltaessa Ukkola osoittautui harvinaisen tarkkanäköiseksi ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi tarkkailijaksi.

Näin jälkikäteen voidaan sanoa, että rohkealla toiminnallaan Ukkolan jätti jälkeensä vahvan ulko- ja turvallisuuspoliittisen testamentin. Tuon testamentin ytimessä on yksittäinen kansanedustaja, jolla on velvollisuus puhua ja toimia silloin, kun vaikeneminen tuntuisi tarkoituksenmukaisemmalta ja turvallisemmalta:

Olen jo aikaa sitten tuonut esiin kaasuputken turvallisuusuhat niin eduskuntapuheissa kuin blogissani 23.8.2008. Mutta rivikansanedustajan puheilla ei ole mitään vaikutusta mihinkään asiaan. Onneksi muutama muukin kansanedustaja ajattelee asiasta samalla tavalla. Todennäköisesti meitä olisi enemmänkin, ellei kansanedustajan asema ja tulevaisuus riippuisi johtajien suosiollisuudesta. Kukaan järkevä kansanedustaja ei kompromentoi itseään.

]]>
9 http://rikukeski-rauska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276766-nainen-jonka-varoituksia-ei-haluttu-kuulla#comments Kotimaa Energiariippuvuus Venäjästä Kansallinen Kokoomus Nord Stream Suomen ulkopolitiikka Turpo Thu, 30 May 2019 19:46:16 +0000 Riku Keski-Rauska http://rikukeski-rauska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276766-nainen-jonka-varoituksia-ei-haluttu-kuulla
Presidentti Kekkonen käsitteli aluevaihtoja Neuvostoliiton kanssa kolmesti http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276303-presidentti-kekkonen-kasitteli-aluevaihtoja-neuvostoliiton-kanssa-kolmesti <p>Etsiskelin erääseen blogikirjoitukseeni viime viikonloppuna netistä venäjänkielistä aineistoa. Sattumalta silmiini osui yksi mielenkiintoinen sivusto. Tuon sivuston voisi kääntää ehkä Wiki-lukemistoksi (<a href="https://www.wikireading.ru/"><u>ВикиЧтение</u></a>) ja sivustolta löytyy eri alojen venäjänkielisiä nettikirjoja laidasta laitaan, historiasta puutarhanhoitoon. &nbsp;</p><p>Mielenkiintoni osuin sivuston kirjaan otsikolla &rdquo;<em>Финляндия. Через три войны к миру</em>&rdquo;. Suomennettuna kutakuinkin &rdquo;<em>Suomi. Kolmen sodan kautta rauhaan</em>&rdquo;.</p><p>Kirjan kirjoittaja on venäläinen tietokirjailija Aleksandr Borisovitš Širokorad (Александр Борисович Широкорад), jota en tunne enkä tiedä. Henkilöstä löytyy kyllä venäjänkielinen ja saksankielinen Wikipedia-sivu (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A8%D0%B8%D1%80%D0%BE%D0%BA%D0%BE%D1%80%D0%B0%D0%B4,_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80_%D0%91%D0%BE%D1%80%D0%B8%D1%81%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><u>Широкорад, Александр Борисович</u></a>&nbsp; ja <a href="https://de.wikipedia.org/wiki/Alexander_Borissowitsch_Schirokorad"><u>Alexander Borissowitsch Schirokorad</u></a>).</p><p>Kirjan 39. luku (<a href="https://history.wikireading.ru/108286"><u>Глава 39</u></a>) on kiinnostava. Luku käsittelee menettämäämme Karjalaa. Luvun otsikko on suomennettuna kutakuinkin: &rdquo;<em>Miksi he [suomalaiset] oikein unelmoivat niin kauan Karjalasta</em>&rdquo;. Venäjän kielellä: &rdquo;<em>Почему им так долго снится Карелия</em>&rdquo;.</p><p>Oheiset tekstikappaleet alkuperäisellä venäjän kielellä ovat tämän blogikirjoitukseni aihe:</p><p>&rdquo;<em>Следующий финский президент &mdash; Урхо Кекконен (1956&ndash;1981) также пытался убедить советское правительство вернуть Финляндии хотя бы часть утраченных земель. Он <u>трижды</u> <u>конфиденциально</u> предлагал руководству СССР обменять Выборг на северо-восточный район финского Заполярья.</em></p><p><em>В 1963&nbsp;г. гостивший в Финляндии редактор &laquo;Известий&raquo; Аджубей (зять Хрущева) к предложению Урхо Кекконена обсудить территориальный вопрос отнесся с пониманием. В апреле 1964&nbsp;г. на праздновании 70-летия Хрущева их разговор продолжился. Финский президент намекнул, <u>что при положительном решении этого вопроса Финляндия поддержит СССР в споре о статусе Западного Берлина</u>.</em></p><p><em>После ухода Хрущева ситуация изменилась, теперь финнам нужно было налаживать доверительные отношения с новым советским руководством. Вторая попытка использовать &laquo;германскую карту&raquo; была сделана осенью 1965&nbsp;г. Финский президент сообщил через советника посольства СССР Степанова, <u>что Финляндия в обмен на Выборг готова признать ГДР</u>.</em></p><p><em>Последний раз территориальный вопрос Кекконен поднял в президентскую избирательную кампанию 1967 года. Кандидат в президенты Вейкко Веннамо включил в свою программу пункт о переносе восточной границы к Сайменскому каналу. Тогда же активисты Карельского союза попытались передать Кекконену письмо с предложением затронуть проблему утраченных территорий на переговорах с руководством СССР. Президент отказался принять обращение и настойчиво рекомендовал не выносить впредь карельский вопрос на публичное обсуждение. Он все еще надеялся добиться желаемого с помощью личной дипломатии. И лишь в 1982&nbsp;г. новый президент, Мауно Койвисто в отличие от своих предшественников отказался от дипломатического зондажа, связанного с территориальной проблемой. Запретной стала эта тема и для обсуждения в печати</em>.&rdquo;</p><p>Palaan tuon tekstin &nbsp;suomennokseen myöhemmin. Kyse tuossa tekstipätkässä on presidentti Urho Kekkosen ja Neuvostoliiton välisestä yhteydenpidosta, tunnusteluista ja neuvotteluista alueiden vaihdosta Suomen ja Neuvostoliiton välillä.</p><p>Suomen ja Neuvostoliiton välinen aluevaihtoasia on ollut jo sinänsä tiedossa, muttei koko laajuudessa. Ei täällä Suomessa, mutta Venäjällä paremmin.</p><p>Jo blogikirjoituksen tässä vaiheessa on syytä todeta, että Suomi pelasi Kekkosen johdolla todella vaarallista peliä 1960-luvun ydinsodan partaalla olevassa maailmassa. Todella kovaa peliä, jota Kekkonen ei ymmärtänyt Karjala-kiilto silmissään.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomessa on ollut jo jonkin aikaan tiedossa, että vuonna 1968 presidentti Kekkonen tarjosi Neuvostoliiton kommunistisen puoleen pääsihteeri Leonid Brezhneville - siis Neuvostoliitolle - 67. leveyspiirin pohjoispuolisia alueita Lapista.</p><p>Vastineeksi Suomi olisi saanut osia Karjalasta, kuten Viipurin ja sen länsipuolisen alueen sekä Saimaan kanavan. Tarkasti ei ole tiedossa, mistä alueista Lapista olisi ollut kysymys. Voi olla, ettei Kekkonen itsekään ollut asiaa tarkemmin vielä miettinyt.</p><p>Vuoden 1968 aluevaihtoasiaa ovat selvitelleet Joensuun yliopiston dosentti Juha Pohjonen ja historioitsija, entinen Oulun maakunta-arkiston johtaja Samuli Onnela. Asiasta on muistaakseni mainintoja myös Juhani Suomen kekkoskirjoissa.</p><p>Asia tuli parempaan julkisuuteen reilut kymmenen vuotta sitten, kun sanomalehti Kalevassa julkaistiin Pohjosen ja ulkoministeriön tutkija Jussi Pekkarisen kirjoittama artikkeli. Asia uutisoitiin tuolloin ainakin Ylen sivuilla (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5802133"><u>Yle 13.9.2007</u></a>).</p><p>Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n avautuneilta arkistosivuilta löytyy myös jonkin verran aineistoa Suomen ja Neuvostoliiton välisistä aluevaihtosuunnitelmista ja Neuvostoliiton aluevaatimuksista Suomelle. Itsekin olen noista kirjoittanut kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Ehdotus idästä 1950-luvulla: Skandinavian valtioliitto ja Karjala Suomelle</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230908-ehdotus-idasta-1950-luvulla-skandinavian-valtioliitto-ja-karjala-suomelle"><u>US-blogi 7.2.2017</u></a>).</p><p>Asiasta on merkintöjä myös vielä 1970-luvun puolivälistä. Esimerkiksi Kekkosen päiväkirjasta löytyy oheinen vielä tammikuun 28. päivältä 1975:</p><p>&rdquo;<em>Rex Bosley [= brittitiedustelija] luonani. Kertoi, että eräs KGB:n mies suurena salaisuutena kertonut Englannin tiedustelupalvelulle toukokuussa 1974, että Suomen ja Neuvostoliiton välillä käydään salaisia neuvotteluja aluevaihdosta. Suomi saa Viipurin ja osan Karjalaa ja luovuttaa NL:lle Pohjois-Suomen esim. Muoniota myöten, että NL saa yhteistä rajaa Ruotsin kanssa.</em>&rdquo;</p><p>Lapin geostrateginen asema oli heti toisen maailmansodan sodan jälkeen ja myös koko kylmän sodan ajan äärimmäisen tärkeä. Kyse ei ollut vain Neuvostoliiton Murmanskin alueen turvallisuudesta Neuvostoliitolle vaan Neuvostoliiton pääsystä Skandinavian niemimaan kautta Tanskan salmille. Olen käsitellyt asiaa aikaisemmin useissa blogikirjoituksissa enkä avaa asiaa enää enempää.</p><p>Luovutettu Karjala sekoitti monen suomalaispoliitikon harkintakyvyn presidentti Kekkosen tapaan.</p><p>Suomessa ja Kekkosella ei ollut hajuakaan, millaista turvallisuusongelmaa Suomi olisi lännelle synnyttänyt, mikäli Neuvostoliitto olisi päässyt aluevaihtojen seurauksena kiinni Ruotsin rajaan ja syvemmälle Norjan rajaan.</p><p>CIA:n arkistoista ensimmäiset asiakirjat Neuvostoliiton Lappi-vaateista löytyvät siis vuodelta 1953. Kuva 1 on CIA-arkistoista vuodelta 1953 ja siinä on esitetty Neuvostoliiton Suomen Lapista haluamat alueet &rdquo;<em>Area to rumored to be cededto U.S.S.R</em>&rdquo; -kirjauksella. Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Alueet, joita huhutaan Neuvostoliitolle luovutettaviksi</em>&rdquo;.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ensimmäisessä kappaleessa oleva teksti on kokonaisuudessaan suomennettuna kutakuinkin seuraava.</p><p>Kyseessä on vapaa suomennos, jossa pyrin suomentamaan sujuvalle suomen kielen ilmaisulle asioita, en sanoja. Jokainen venäjää osaava tehköön oman mieleisen suomennoksensa.</p><p>&rdquo;<em>Suomen seuraava presidentti Urho Kekkonen (1956&ndash;1981) yritti myös saada neuvostojohdon palauttamaan Suomelle ainakin osan menetetyistä alueista. Hän ehdotti <u>luottamuksellisesti</u> Neuvostoliiton johdolle <u>kolme kertaa</u> Viipurin vaihtoa napapiirin pohjoispuolisen alueen koillisosiin.</em></p><p><em>Vuonna 1963 Izvestijan päätoimittajan [Aleksei Ivanovitš] Adžubej (Hruštšovin lanko) ollessa vieraana Suomessa hän suhtautui myönteisesti Kekkosen ehdotukseen keskustella aluekysymyksestä. Huhtikuussa 1964 Hruštšovin 70-vuotisjuhlan kunniaksi heidän [Adžubejin ja Kekkosen] välinen keskustelu jatkui. Suomen presidentti vihjasi, että tämän [alueluovutus]asian tullessa ratkaistua myönteisesti, <u>Suomi tukisi Neuvostoliiton kantaa Länsi-Berliinin asemasta</u>.</em></p><p><em>Hruštšovin eron jälkeen tilanne muuttui ja suomalaisten oli luotava uudet luotettavat suhteet Neuvostoliiton uuteen johtoon. Toinen yritys käyttämällä &rdquo;Saksan karttaa&rdquo; tehtiin syksyllä 1965. Suomen presidentti kertoi Neuvostoliiton suurlähetystön neuvonantajan [Vladimir] Stepanovin kautta, <u>että vastineeksi Viipurin saannille Suomi olisi valmis tunnustamaan DDR:n</u>.</em></p><p><em>Viimeisen kerran Kekkonen otti aluekysymyksen esiin vuoden 1967 presidentinvaalikampanjan aikana. Presidenttiehdokas Veikko Vennamo oli sisällyttänyt vaaliohjelmaansa kohdan itärajan siirtämisestä [idemmäksi] Saimaan kanavalle. Samanaikaisesti Karjalan liiton aktivistit yrittivät saattaa Kekkoselle kirjeen, jossa ehdotettiin luovutettujen alueiden kysymyksen nostamista Neuvostoliiton johtajien kanssa käytäviin neuvotteluihin. Presidentti kieltäytyi hyväksymästä esitystä ja suositteli itsepintaisesti, ettei Karjalan kysymystä otettaisi julkiseen keskusteluun. Hän toivoi vielä saavuttavansa halutun henkilökohtaisen diplomatian kautta. Toisin kuin edeltäjänsä, uusi presidentti Mauno Koivisto kieltäytyi vasta vuonna 1982 diplomaattisesta tunnustelusta aluekysymyksissä. Aihe oli kielletty myös lehdistöltä.</em>&rdquo;</p><p>Me tiedämme, jota Širokorad ei kirjannut, että Kekkonen otti siis vuonna 1968 aluevaihtosian esille Leonid Brezhnevin kanssa kahden kesken. Siis todellakin vain kahden kesken. Tuo oli se kolmas kerta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tuossa Širokoradin tekstissä on sellaista, mikä on meille uutta tietoa. Širokorad ei kerro tekstissä lähteitä, mutta asia on mielenkiintoinen ja sinänsä myös uskottava huomioiden muut poliittiset tapahtumat, jotka tiedämme todeksi. Tarkoitan mm. Hruštšovin langon vierailua Helsingissä vuonna 1963 ja Kekkosen osallistumista Hruštšovin 70-vuotisjuhlaan vuonna 1964 Helsingin suurlähetystössä. Tuo on se ensimmäinen kerta.</p><p>Suomalaisilla historiantutkijoilla riittää siis vielä työtä. Asiasta saataneen lisävalaistusta aikanaan myös Venäjällä olevista arkistoista, kunhan suomalaistutkijat jatkavat siellä työtään ja käyvät uudestaan läpi 1960-luvun alkupuolta. Viittaan täällä vaikkapa <a href="https://www.docendo.fi/varjo-suomen-ylla-stalinin-salaiset-kansiot-timo-vihavainen-ohto-manninen-kimmo-rentola-sergei-zuravljov.html"><u>Varjo Suomen yllä - Stalinin salaiset kansiot</u></a> -kirjan kirjoittaneisiin tutkijoihin (Timo Vihavainen, Ohto Manninen, Kimmo Rentola ja Sergei Zuravljov).</p><p>Vladimir Stepanov (<a href="http://shieldandsword.mozohin.ru/personnel/2018/stepanov_v_s.htm"><u>Степанов, Владиимир Севастьанович</u></a>) oli KGB:n Helsingin toimiston päällikkö lähetystöneuvoksen nimikkeellä vuosina 1964&ndash;1970 sekä suurlähettiläs vuosina 1973-79. Vladimirovin ohella Stepanov oli kylmän sodan aikainen vaikutusvaltaisin KGB-organisaattori Suomessa. Muistamme kaikki, että kesällä 1978 hän esitti marsalkka Dimitri Ustinoville ajatuksen Suomen ja Neuvostoliiton yhteisistä sotaharjoituksista.</p><p>Vuonna 1964 Stepanov siis oli tuoreeltaan uuden Leonid Brezhnevin neuvostohallinnon edustaja Nikita Hruštšovin kauden jälkeen. Hruštšov syrjäytettiin Neuvostoliiton johdosta lokakuussa 1964. Stepanovin ensityö oli siis Karjalaa koskevat alueasiat Kekkosen kanssa syksyllä 1965, joten heti melko tuoreeltaan Suomen komennuksellaan Stepanovin käsittelyssä olivat merkittävät asiat. Stepanovin nimitys oli alkanut virallisesti Helsingissä 13. elokuuta 1964. Neuvostoliiton vallansiirtoprosessi Hruštšovista Brezhneviin alkoi jo siis ennen lokakuuta 1964.</p><p>KGB:n Helsingin residenssihenkilöiden koko kirjon vuoteen 1991 voi käydä lukemassa esimerkiksi <a href="http://shieldandsword.mozohin.ru/kgb5491/resident/helsinki.htm"><u>täältä</u></a>.</p><p>Kekkonen ja Hruštšov olivat olleet yhteisellä metsästysreissulla Zavidovossa marras-joulukuun taitteessa vuonna 1963. Monenlaista asiaa siis tapahtui. Tuon Zavidovon reissun me tiedämme todella hyvin ja eiköhän votkahuuruissa ole puhuttu myös tuolloin niin Neuvostoliiton Karjalasta kuin ehkäpä myös Suomen Lapista.</p><p>Hruštšovin lanko Aleksei Ivanovitš Adžubej tapasi siis Kekkosen Neuvostoliiton suurlähetystössä pidetyssä Hruštšovin 70-vuotisjuhlassa. Todennäköisesti ensi kerran - mutta ainakin alueasioiden suhteen ensi kerran - Adžhubej ja Kekkonen tapasivat jo vuoden 1963 puolella, kun Adžubej saapui Izvestijan päätoimittajan tehtävässä Helsinkiin.</p><p>Kekkosella oli pitkäaikainen Karjala-kiima. Hyvä, ettei tuon kiiman suhteen käynyt Suomelle huonosti.</p><p>Kun viittasin aikaisemmin suomalaistutkijoihin, heidän olisi syytä etsiä itärajan takaa se dokumentti, jonka Stepanov on varmasti lähettänyt syksyllä 1965, kun Kekkonen olisi valmis tunnustamaan DDR:n palkintona Karjalasta. Tuo oli siis se toinen kerta.</p><p>Oppi: Ulkopoliittista valtaa ei pidä koskaan asettaa yhden henkilön varaan. Ei Kekkosen eikä Niinistön. Meillä on tuore esimerkki ulkopoliittisesta sekoilusta Niinistön transponderialoitteessa. Vaikka olisit kuinka itsepäinen ja omahyväinen presidentti, älä lähde ajamaan asiaa omista lähtökohdistasi, josta et tiedä, tunne tai ymmärrä asiaasi riittävästi. Kuuntele ja usko, mitä muut sinulle sanovat. Usko myös ulkoministeriön virkamiehiä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>1960-luvun alkupuoli oli jännittynyttä aikaa kaikkialla maailmassa. Aika oli todella jännittynyttä aikaa maailmanpolitiikassa. Kuuban kriisi on ajoitettu päivämäärälle 16.-28. lokakuuta 1962. Saksan - tai paremminkin Saksojen kysymys - ja Berliinin asema oli Euroopassa idän ja lännen välinen kysymys numero yksi. Suomessa oli noottikriisiä.</p><p>Huomattavaa on, että Širokoradin mukaan Kekkonen tarjosi Neuvostoliitolle aluksi vuonna 1963-64 vastikkeena Karjalasta todennäköisesti Lapin alueiden lisäksi myös Neuvostoliiton näkemystä ja kantaa Länsi-Berliinin asemasta ja vuonna 1965 jo DDR:n tunnustamista.</p><p>Kekkosen Suomi oli siis valmis myymään pienestä maatilkusta Karjalankannaksella lännen keskeisimmät arvot kamppailussa kommunismia ja Neuvostoliitoa vastaan. 1960-luvulla idän ja lännen voima mitattiin Euroopassa juuri Saksassa ja Länsi-Berliinissä. Oli mitattu heti toisen maailmasodan jälkeisestä ajasta lähtien.</p><p>Saksan kysymys ja Suomen asema kysymyksessä on liian laaja puitavaksi tässä kirjoituksessa.</p><p>On syytä muun muassa muistaa, että Berliinin muuri rakennettiin kesällä 1961. Siis vain pari kolme vuotta aikaisemmin, kun Kekkonen oli ollut valmis tunnustamaan Neuvostoliiton näkemyksen Länsi-Berliinin asemasta hintana Karjala.</p><p>Neuvostoliitossa kyllä tiedetiin Suomen &rdquo;Saksan kartan&rdquo; (&rdquo;<em>германская карта</em>&rdquo;) agenda, mutta kyllä itärajamme itäpuolella myös ymmärrettiin, ettei Suomen kannoilla ole mitään merkitystä Neuvostoliiton kannalta Saksan kysymykseen ja että Suomi oli pelaamassa pöydässä, jossa &rdquo;Saksan kartta&rdquo; ei ollut peliväline.</p><p>On siis syytä muistaa, että näillä Suomen Saksa- ja Berliini-höpsityksillä ei ollut suurta merkitystä maailmanpolitiikan asioihin eikä niillä ollut painoarvoa myöskään Neuvostoliitolle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Etsiskelin erääseen blogikirjoitukseeni viime viikonloppuna netistä venäjänkielistä aineistoa. Sattumalta silmiini osui yksi mielenkiintoinen sivusto. Tuon sivuston voisi kääntää ehkä Wiki-lukemistoksi (ВикиЧтение) ja sivustolta löytyy eri alojen venäjänkielisiä nettikirjoja laidasta laitaan, historiasta puutarhanhoitoon.  

Mielenkiintoni osuin sivuston kirjaan otsikolla ”Финляндия. Через три войны к миру”. Suomennettuna kutakuinkin ”Suomi. Kolmen sodan kautta rauhaan”.

Kirjan kirjoittaja on venäläinen tietokirjailija Aleksandr Borisovitš Širokorad (Александр Борисович Широкорад), jota en tunne enkä tiedä. Henkilöstä löytyy kyllä venäjänkielinen ja saksankielinen Wikipedia-sivu (Широкорад, Александр Борисович  ja Alexander Borissowitsch Schirokorad).

Kirjan 39. luku (Глава 39) on kiinnostava. Luku käsittelee menettämäämme Karjalaa. Luvun otsikko on suomennettuna kutakuinkin: ”Miksi he [suomalaiset] oikein unelmoivat niin kauan Karjalasta”. Venäjän kielellä: ”Почему им так долго снится Карелия”.

Oheiset tekstikappaleet alkuperäisellä venäjän kielellä ovat tämän blogikirjoitukseni aihe:

Следующий финский президент — Урхо Кекконен (1956–1981) также пытался убедить советское правительство вернуть Финляндии хотя бы часть утраченных земель. Он трижды конфиденциально предлагал руководству СССР обменять Выборг на северо-восточный район финского Заполярья.

В 1963 г. гостивший в Финляндии редактор «Известий» Аджубей (зять Хрущева) к предложению Урхо Кекконена обсудить территориальный вопрос отнесся с пониманием. В апреле 1964 г. на праздновании 70-летия Хрущева их разговор продолжился. Финский президент намекнул, что при положительном решении этого вопроса Финляндия поддержит СССР в споре о статусе Западного Берлина.

После ухода Хрущева ситуация изменилась, теперь финнам нужно было налаживать доверительные отношения с новым советским руководством. Вторая попытка использовать «германскую карту» была сделана осенью 1965 г. Финский президент сообщил через советника посольства СССР Степанова, что Финляндия в обмен на Выборг готова признать ГДР.

Последний раз территориальный вопрос Кекконен поднял в президентскую избирательную кампанию 1967 года. Кандидат в президенты Вейкко Веннамо включил в свою программу пункт о переносе восточной границы к Сайменскому каналу. Тогда же активисты Карельского союза попытались передать Кекконену письмо с предложением затронуть проблему утраченных территорий на переговорах с руководством СССР. Президент отказался принять обращение и настойчиво рекомендовал не выносить впредь карельский вопрос на публичное обсуждение. Он все еще надеялся добиться желаемого с помощью личной дипломатии. И лишь в 1982 г. новый президент, Мауно Койвисто в отличие от своих предшественников отказался от дипломатического зондажа, связанного с территориальной проблемой. Запретной стала эта тема и для обсуждения в печати.”

Palaan tuon tekstin  suomennokseen myöhemmin. Kyse tuossa tekstipätkässä on presidentti Urho Kekkosen ja Neuvostoliiton välisestä yhteydenpidosta, tunnusteluista ja neuvotteluista alueiden vaihdosta Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen aluevaihtoasia on ollut jo sinänsä tiedossa, muttei koko laajuudessa. Ei täällä Suomessa, mutta Venäjällä paremmin.

Jo blogikirjoituksen tässä vaiheessa on syytä todeta, että Suomi pelasi Kekkosen johdolla todella vaarallista peliä 1960-luvun ydinsodan partaalla olevassa maailmassa. Todella kovaa peliä, jota Kekkonen ei ymmärtänyt Karjala-kiilto silmissään.

                                                                                        ****

Suomessa on ollut jo jonkin aikaan tiedossa, että vuonna 1968 presidentti Kekkonen tarjosi Neuvostoliiton kommunistisen puoleen pääsihteeri Leonid Brezhneville - siis Neuvostoliitolle - 67. leveyspiirin pohjoispuolisia alueita Lapista.

Vastineeksi Suomi olisi saanut osia Karjalasta, kuten Viipurin ja sen länsipuolisen alueen sekä Saimaan kanavan. Tarkasti ei ole tiedossa, mistä alueista Lapista olisi ollut kysymys. Voi olla, ettei Kekkonen itsekään ollut asiaa tarkemmin vielä miettinyt.

Vuoden 1968 aluevaihtoasiaa ovat selvitelleet Joensuun yliopiston dosentti Juha Pohjonen ja historioitsija, entinen Oulun maakunta-arkiston johtaja Samuli Onnela. Asiasta on muistaakseni mainintoja myös Juhani Suomen kekkoskirjoissa.

Asia tuli parempaan julkisuuteen reilut kymmenen vuotta sitten, kun sanomalehti Kalevassa julkaistiin Pohjosen ja ulkoministeriön tutkija Jussi Pekkarisen kirjoittama artikkeli. Asia uutisoitiin tuolloin ainakin Ylen sivuilla (Yle 13.9.2007).

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n avautuneilta arkistosivuilta löytyy myös jonkin verran aineistoa Suomen ja Neuvostoliiton välisistä aluevaihtosuunnitelmista ja Neuvostoliiton aluevaatimuksista Suomelle. Itsekin olen noista kirjoittanut kirjoituksessa otsikolla ”Ehdotus idästä 1950-luvulla: Skandinavian valtioliitto ja Karjala Suomelle” (US-blogi 7.2.2017).

Asiasta on merkintöjä myös vielä 1970-luvun puolivälistä. Esimerkiksi Kekkosen päiväkirjasta löytyy oheinen vielä tammikuun 28. päivältä 1975:

Rex Bosley [= brittitiedustelija] luonani. Kertoi, että eräs KGB:n mies suurena salaisuutena kertonut Englannin tiedustelupalvelulle toukokuussa 1974, että Suomen ja Neuvostoliiton välillä käydään salaisia neuvotteluja aluevaihdosta. Suomi saa Viipurin ja osan Karjalaa ja luovuttaa NL:lle Pohjois-Suomen esim. Muoniota myöten, että NL saa yhteistä rajaa Ruotsin kanssa.

Lapin geostrateginen asema oli heti toisen maailmansodan sodan jälkeen ja myös koko kylmän sodan ajan äärimmäisen tärkeä. Kyse ei ollut vain Neuvostoliiton Murmanskin alueen turvallisuudesta Neuvostoliitolle vaan Neuvostoliiton pääsystä Skandinavian niemimaan kautta Tanskan salmille. Olen käsitellyt asiaa aikaisemmin useissa blogikirjoituksissa enkä avaa asiaa enää enempää.

Luovutettu Karjala sekoitti monen suomalaispoliitikon harkintakyvyn presidentti Kekkosen tapaan.

Suomessa ja Kekkosella ei ollut hajuakaan, millaista turvallisuusongelmaa Suomi olisi lännelle synnyttänyt, mikäli Neuvostoliitto olisi päässyt aluevaihtojen seurauksena kiinni Ruotsin rajaan ja syvemmälle Norjan rajaan.

CIA:n arkistoista ensimmäiset asiakirjat Neuvostoliiton Lappi-vaateista löytyvät siis vuodelta 1953. Kuva 1 on CIA-arkistoista vuodelta 1953 ja siinä on esitetty Neuvostoliiton Suomen Lapista haluamat alueet ”Area to rumored to be cededto U.S.S.R” -kirjauksella. Vapaasti suomennettuna: ”Alueet, joita huhutaan Neuvostoliitolle luovutettaviksi”.

                                                                                        ****

Ensimmäisessä kappaleessa oleva teksti on kokonaisuudessaan suomennettuna kutakuinkin seuraava.

Kyseessä on vapaa suomennos, jossa pyrin suomentamaan sujuvalle suomen kielen ilmaisulle asioita, en sanoja. Jokainen venäjää osaava tehköön oman mieleisen suomennoksensa.

Suomen seuraava presidentti Urho Kekkonen (1956–1981) yritti myös saada neuvostojohdon palauttamaan Suomelle ainakin osan menetetyistä alueista. Hän ehdotti luottamuksellisesti Neuvostoliiton johdolle kolme kertaa Viipurin vaihtoa napapiirin pohjoispuolisen alueen koillisosiin.

Vuonna 1963 Izvestijan päätoimittajan [Aleksei Ivanovitš] Adžubej (Hruštšovin lanko) ollessa vieraana Suomessa hän suhtautui myönteisesti Kekkosen ehdotukseen keskustella aluekysymyksestä. Huhtikuussa 1964 Hruštšovin 70-vuotisjuhlan kunniaksi heidän [Adžubejin ja Kekkosen] välinen keskustelu jatkui. Suomen presidentti vihjasi, että tämän [alueluovutus]asian tullessa ratkaistua myönteisesti, Suomi tukisi Neuvostoliiton kantaa Länsi-Berliinin asemasta.

Hruštšovin eron jälkeen tilanne muuttui ja suomalaisten oli luotava uudet luotettavat suhteet Neuvostoliiton uuteen johtoon. Toinen yritys käyttämällä ”Saksan karttaa” tehtiin syksyllä 1965. Suomen presidentti kertoi Neuvostoliiton suurlähetystön neuvonantajan [Vladimir] Stepanovin kautta, että vastineeksi Viipurin saannille Suomi olisi valmis tunnustamaan DDR:n.

Viimeisen kerran Kekkonen otti aluekysymyksen esiin vuoden 1967 presidentinvaalikampanjan aikana. Presidenttiehdokas Veikko Vennamo oli sisällyttänyt vaaliohjelmaansa kohdan itärajan siirtämisestä [idemmäksi] Saimaan kanavalle. Samanaikaisesti Karjalan liiton aktivistit yrittivät saattaa Kekkoselle kirjeen, jossa ehdotettiin luovutettujen alueiden kysymyksen nostamista Neuvostoliiton johtajien kanssa käytäviin neuvotteluihin. Presidentti kieltäytyi hyväksymästä esitystä ja suositteli itsepintaisesti, ettei Karjalan kysymystä otettaisi julkiseen keskusteluun. Hän toivoi vielä saavuttavansa halutun henkilökohtaisen diplomatian kautta. Toisin kuin edeltäjänsä, uusi presidentti Mauno Koivisto kieltäytyi vasta vuonna 1982 diplomaattisesta tunnustelusta aluekysymyksissä. Aihe oli kielletty myös lehdistöltä.

Me tiedämme, jota Širokorad ei kirjannut, että Kekkonen otti siis vuonna 1968 aluevaihtosian esille Leonid Brezhnevin kanssa kahden kesken. Siis todellakin vain kahden kesken. Tuo oli se kolmas kerta.

                                                                                        ****

Tuossa Širokoradin tekstissä on sellaista, mikä on meille uutta tietoa. Širokorad ei kerro tekstissä lähteitä, mutta asia on mielenkiintoinen ja sinänsä myös uskottava huomioiden muut poliittiset tapahtumat, jotka tiedämme todeksi. Tarkoitan mm. Hruštšovin langon vierailua Helsingissä vuonna 1963 ja Kekkosen osallistumista Hruštšovin 70-vuotisjuhlaan vuonna 1964 Helsingin suurlähetystössä. Tuo on se ensimmäinen kerta.

Suomalaisilla historiantutkijoilla riittää siis vielä työtä. Asiasta saataneen lisävalaistusta aikanaan myös Venäjällä olevista arkistoista, kunhan suomalaistutkijat jatkavat siellä työtään ja käyvät uudestaan läpi 1960-luvun alkupuolta. Viittaan täällä vaikkapa Varjo Suomen yllä - Stalinin salaiset kansiot -kirjan kirjoittaneisiin tutkijoihin (Timo Vihavainen, Ohto Manninen, Kimmo Rentola ja Sergei Zuravljov).

Vladimir Stepanov (Степанов, Владиимир Севастьанович) oli KGB:n Helsingin toimiston päällikkö lähetystöneuvoksen nimikkeellä vuosina 1964–1970 sekä suurlähettiläs vuosina 1973-79. Vladimirovin ohella Stepanov oli kylmän sodan aikainen vaikutusvaltaisin KGB-organisaattori Suomessa. Muistamme kaikki, että kesällä 1978 hän esitti marsalkka Dimitri Ustinoville ajatuksen Suomen ja Neuvostoliiton yhteisistä sotaharjoituksista.

Vuonna 1964 Stepanov siis oli tuoreeltaan uuden Leonid Brezhnevin neuvostohallinnon edustaja Nikita Hruštšovin kauden jälkeen. Hruštšov syrjäytettiin Neuvostoliiton johdosta lokakuussa 1964. Stepanovin ensityö oli siis Karjalaa koskevat alueasiat Kekkosen kanssa syksyllä 1965, joten heti melko tuoreeltaan Suomen komennuksellaan Stepanovin käsittelyssä olivat merkittävät asiat. Stepanovin nimitys oli alkanut virallisesti Helsingissä 13. elokuuta 1964. Neuvostoliiton vallansiirtoprosessi Hruštšovista Brezhneviin alkoi jo siis ennen lokakuuta 1964.

KGB:n Helsingin residenssihenkilöiden koko kirjon vuoteen 1991 voi käydä lukemassa esimerkiksi täältä.

Kekkonen ja Hruštšov olivat olleet yhteisellä metsästysreissulla Zavidovossa marras-joulukuun taitteessa vuonna 1963. Monenlaista asiaa siis tapahtui. Tuon Zavidovon reissun me tiedämme todella hyvin ja eiköhän votkahuuruissa ole puhuttu myös tuolloin niin Neuvostoliiton Karjalasta kuin ehkäpä myös Suomen Lapista.

Hruštšovin lanko Aleksei Ivanovitš Adžubej tapasi siis Kekkosen Neuvostoliiton suurlähetystössä pidetyssä Hruštšovin 70-vuotisjuhlassa. Todennäköisesti ensi kerran - mutta ainakin alueasioiden suhteen ensi kerran - Adžhubej ja Kekkonen tapasivat jo vuoden 1963 puolella, kun Adžubej saapui Izvestijan päätoimittajan tehtävässä Helsinkiin.

Kekkosella oli pitkäaikainen Karjala-kiima. Hyvä, ettei tuon kiiman suhteen käynyt Suomelle huonosti.

Kun viittasin aikaisemmin suomalaistutkijoihin, heidän olisi syytä etsiä itärajan takaa se dokumentti, jonka Stepanov on varmasti lähettänyt syksyllä 1965, kun Kekkonen olisi valmis tunnustamaan DDR:n palkintona Karjalasta. Tuo oli siis se toinen kerta.

Oppi: Ulkopoliittista valtaa ei pidä koskaan asettaa yhden henkilön varaan. Ei Kekkosen eikä Niinistön. Meillä on tuore esimerkki ulkopoliittisesta sekoilusta Niinistön transponderialoitteessa. Vaikka olisit kuinka itsepäinen ja omahyväinen presidentti, älä lähde ajamaan asiaa omista lähtökohdistasi, josta et tiedä, tunne tai ymmärrä asiaasi riittävästi. Kuuntele ja usko, mitä muut sinulle sanovat. Usko myös ulkoministeriön virkamiehiä.

                                                                                        ****

1960-luvun alkupuoli oli jännittynyttä aikaa kaikkialla maailmassa. Aika oli todella jännittynyttä aikaa maailmanpolitiikassa. Kuuban kriisi on ajoitettu päivämäärälle 16.-28. lokakuuta 1962. Saksan - tai paremminkin Saksojen kysymys - ja Berliinin asema oli Euroopassa idän ja lännen välinen kysymys numero yksi. Suomessa oli noottikriisiä.

Huomattavaa on, että Širokoradin mukaan Kekkonen tarjosi Neuvostoliitolle aluksi vuonna 1963-64 vastikkeena Karjalasta todennäköisesti Lapin alueiden lisäksi myös Neuvostoliiton näkemystä ja kantaa Länsi-Berliinin asemasta ja vuonna 1965 jo DDR:n tunnustamista.

Kekkosen Suomi oli siis valmis myymään pienestä maatilkusta Karjalankannaksella lännen keskeisimmät arvot kamppailussa kommunismia ja Neuvostoliitoa vastaan. 1960-luvulla idän ja lännen voima mitattiin Euroopassa juuri Saksassa ja Länsi-Berliinissä. Oli mitattu heti toisen maailmasodan jälkeisestä ajasta lähtien.

Saksan kysymys ja Suomen asema kysymyksessä on liian laaja puitavaksi tässä kirjoituksessa.

On syytä muun muassa muistaa, että Berliinin muuri rakennettiin kesällä 1961. Siis vain pari kolme vuotta aikaisemmin, kun Kekkonen oli ollut valmis tunnustamaan Neuvostoliiton näkemyksen Länsi-Berliinin asemasta hintana Karjala.

Neuvostoliitossa kyllä tiedetiin Suomen ”Saksan kartan” (”германская карта”) agenda, mutta kyllä itärajamme itäpuolella myös ymmärrettiin, ettei Suomen kannoilla ole mitään merkitystä Neuvostoliiton kannalta Saksan kysymykseen ja että Suomi oli pelaamassa pöydässä, jossa ”Saksan kartta” ei ollut peliväline.

On siis syytä muistaa, että näillä Suomen Saksa- ja Berliini-höpsityksillä ei ollut suurta merkitystä maailmanpolitiikan asioihin eikä niillä ollut painoarvoa myöskään Neuvostoliitolle.

]]>
63 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276303-presidentti-kekkonen-kasitteli-aluevaihtoja-neuvostoliiton-kanssa-kolmesti#comments Karjalan palautus Leonid Brezhnev Neuvostoliitto Turpo Urho Kekkonen Tue, 21 May 2019 20:08:04 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276303-presidentti-kekkonen-kasitteli-aluevaihtoja-neuvostoliiton-kanssa-kolmesti
Haittaako Jussi Halla-ahoa, että yhteistyökumppani saa rahaa Putinilta? http://tuomastikkanen00.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276219-haittaako-jussi-halla-ahoa-etta-yhteistyokumppani-saa-rahaa-putinilta <p>Perussuomalaisten eurovaaliehdokas Olli Kotro on esittänyt venäläiselle Kremlin-mieliselle sanomalehdelle haastattelussaan EU:n Schengen-sopimuksen hylkäämistä ja tilalle uutta viisumivapaata vyöhykettä Venäjän kanssa. Kotro työskentelee myös Euroopan parlamentissa poliittisena avustajana. Tämän ja muiden esille tulleiden seikkojen v uoksi nationalististen&nbsp;puolueiden Venäjä-kytkökset on käsiteltävä perusteellisesti.</p><p>Riman voi selvästi alittaa monella tavalla. Tätä on uusi perus-YYA: Rajat kiinni länteen, mutta rajat auki itään. EU on paha, erilaiset uudet yhteistyömuodot Venäjän kanssa hyvä. Perussuomalaiset pelaavat Kremlin ja Putinin pussiin fanaattisessa EU-vastaisuudessaan. Sanon sen suoraan: Suomi on osa länttä - ei harmaalla vyöhykkeellä.</p><p>Kotro ja Perussuomalaiset ovat aiemmin kannattaneet myös EU:n Venäjä-pakotteiden purkamista. Tilannetta ei voi sivuuttaa enää pelkällä olankohautuksella: &nbsp;Perussuomalaisten varomaton suhtautuminen Venäjä-mielisiin on uhka Suomen kansalliselle turvallisuudelle.</p><p>Suomen toiseksi suurin puolue ja puolue, jolla on myös ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajuus, on toistuvasti ollut esillä kytköksistä Venäjä-mielisiin ryhmiin sekä puolueen että yksittäisten edustajien taholta. Euroopan parlamentissa Perussuomalaiset ovat rakentamassa yhteistyötä muun muassa Itävallan äärioikeiston kanssa, jonka johtaja jäi juuri kiinni yrityksestä ottaa vastaan lahjuksia venäläisiltä liikemiehiltä.</p><p>Ranskan Kansallinen liittouma taas on jäänyt kiinni miljoonien eurojen hämäristä lainoista venäläisiltä pankeilta ja samanlaisia syytöksiä on esitetty myös Italian populistisesta varapääministeri Matteo Salvinista. &nbsp;Kyseessä ei voi olla enää pelkkä sattuma tai yksittäistapaukset, vaan selvä trendi on nähtävissä: nationalistisilla populistipuolueilla on vahvoja linkkejä Kremliin.</p><p>Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon on syytä selventää, onko puolue valmis lähtemään samaan europuolueeseen sellaisten poliittisten voimien kanssa, jotka saavat rahallista tukea Kremlistä.</p><p>Kysyn suoraan: Onko perussuomalaiset valmis tekemään Euroopan parlamentissa yhteistyötä sellaisten puolueiden kanssa, joiden rahat tulevat venäläisiltä? Haittaako Jussi Halla-ahoa, että kokouksessa vieressä istuva meppi voi olla ostettu Putinin taskuun? Halla-aholta ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Huhtasaarelta on syytä myös kysyä: onko tämä Perussuomalaisten linja? Onko tämä teille ongelma vai hyväksyttekö hiljaa venäläisen korruption eurooppalaisessa päätöksenteossa?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisten eurovaaliehdokas Olli Kotro on esittänyt venäläiselle Kremlin-mieliselle sanomalehdelle haastattelussaan EU:n Schengen-sopimuksen hylkäämistä ja tilalle uutta viisumivapaata vyöhykettä Venäjän kanssa. Kotro työskentelee myös Euroopan parlamentissa poliittisena avustajana. Tämän ja muiden esille tulleiden seikkojen v uoksi nationalististen puolueiden Venäjä-kytkökset on käsiteltävä perusteellisesti.

Riman voi selvästi alittaa monella tavalla. Tätä on uusi perus-YYA: Rajat kiinni länteen, mutta rajat auki itään. EU on paha, erilaiset uudet yhteistyömuodot Venäjän kanssa hyvä. Perussuomalaiset pelaavat Kremlin ja Putinin pussiin fanaattisessa EU-vastaisuudessaan. Sanon sen suoraan: Suomi on osa länttä - ei harmaalla vyöhykkeellä.

Kotro ja Perussuomalaiset ovat aiemmin kannattaneet myös EU:n Venäjä-pakotteiden purkamista. Tilannetta ei voi sivuuttaa enää pelkällä olankohautuksella:  Perussuomalaisten varomaton suhtautuminen Venäjä-mielisiin on uhka Suomen kansalliselle turvallisuudelle.

Suomen toiseksi suurin puolue ja puolue, jolla on myös ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajuus, on toistuvasti ollut esillä kytköksistä Venäjä-mielisiin ryhmiin sekä puolueen että yksittäisten edustajien taholta. Euroopan parlamentissa Perussuomalaiset ovat rakentamassa yhteistyötä muun muassa Itävallan äärioikeiston kanssa, jonka johtaja jäi juuri kiinni yrityksestä ottaa vastaan lahjuksia venäläisiltä liikemiehiltä.

Ranskan Kansallinen liittouma taas on jäänyt kiinni miljoonien eurojen hämäristä lainoista venäläisiltä pankeilta ja samanlaisia syytöksiä on esitetty myös Italian populistisesta varapääministeri Matteo Salvinista.  Kyseessä ei voi olla enää pelkkä sattuma tai yksittäistapaukset, vaan selvä trendi on nähtävissä: nationalistisilla populistipuolueilla on vahvoja linkkejä Kremliin.

Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon on syytä selventää, onko puolue valmis lähtemään samaan europuolueeseen sellaisten poliittisten voimien kanssa, jotka saavat rahallista tukea Kremlistä.

Kysyn suoraan: Onko perussuomalaiset valmis tekemään Euroopan parlamentissa yhteistyötä sellaisten puolueiden kanssa, joiden rahat tulevat venäläisiltä? Haittaako Jussi Halla-ahoa, että kokouksessa vieressä istuva meppi voi olla ostettu Putinin taskuun? Halla-aholta ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Huhtasaarelta on syytä myös kysyä: onko tämä Perussuomalaisten linja? Onko tämä teille ongelma vai hyväksyttekö hiljaa venäläisen korruption eurooppalaisessa päätöksenteossa?

]]>
10 http://tuomastikkanen00.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276219-haittaako-jussi-halla-ahoa-etta-yhteistyokumppani-saa-rahaa-putinilta#comments EU ja Venäjä Eurovaalit 2019 Turpo Mon, 20 May 2019 07:45:58 +0000 Tuomas Tikkanen http://tuomastikkanen00.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276219-haittaako-jussi-halla-ahoa-etta-yhteistyokumppani-saa-rahaa-putinilta
NATO-keskustelu on melko turhaa http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276173-nato-keskustelu-on-melko-turhaa <p>Suomen mahdollisesta NATO-jäsenyydestä käytävä keskustelu on varsin turhaa. Sisällöltään nimittäin. Keskustelun sisältö harvoin ottaa kantaa niihin todellisiin syihin, miksi ihmiset kannattavat tai vastustavat NATO-jäsenyyttä.</p><p>NATO-jäsenyyden kannatus tai vastustus korreloi poliittisen oikeisto-vasemmisto akselin kanssa. Vasemmistossa ollaan kriittisempiä, ja oikeistossa myönteisempiä. Mistähän tämä mahtaa johtua? Ei niistä pienemmistä teknisistä yksityiskohdista, joihin NATO-keskustelussa yleensä kulutetaan aikaa ja palstatilaa loputtomasti, vaan paljon suuremmasta näkökulmasta, suorastaan ihmisten maailmankatsomuksesta.</p><p>NATOn sotilaallisen voiman takuumies USA tunnetaan oikeistolaisen maailmankatsomuksen edistäjänä. Mahtavatko yhden käden sormet riittää laskemaan niitä vasemmistolaisia demokraattisesti valittuja hallituksia, jotka USA on kaatanut nostaakseen valtaan oikeistolaisen diktatuurin. USA (ja sen vaikutuksesta myös NATO) ei ole pelkästään neutraali rauhan puolustaja maailmassa, vaan myös oikeistolaisen poliittisen ideologian tukipilari. Sen takia vasemmistossa ollaan niin avoimia kaikenlaisille muille ajatuksille Suomen turvallisuuden takaamisesta kuin oikeistolainen NATO.</p><p>Neuvostoliitto oli aikoinaan suoranainen ihailun kohde suomalaisellekin äärivasemmistolle. Venäjä ei sitä enää ole, koska se ei ole juuri sen vasemmistolaisempi kuin USA:kaan. Ei myöskään suurvaltojen eliittiin noussut Kiina, joka on vasemmistolainen vain lipussa käytetyn punaisen värin osalta, ja ihmisoikeuksista ei ole tietoakaan. Silti globaalissa ja myös suomalaisessa vasemmistossa nähdään positiivisena asiana, että nämä kaksi sinänsä ongelmallista suurvaltaa haastavat USA:n johtajuutta maailmanpolitiikassa, olkootpa niiden motiivit sitten mitä tahansa kulloinkin, koska mikään muu voima maailmassa kuin nämä kaksi ei voi hidastaa tai estää USA:n harjoittamaa globaalia oikeistolaisen politiikan tukemista ja vasemmistolaisen politiikan tukehduttamista hengiltä.</p><p>Näiden globaalien olosuhteiden perusteella NATO-jäsenyyden kannatus korreloi Suomessakin oikeistolaisen poliittisen maailmankuvan kanssa, ja NATO-kriittisyys korreloi vasemmistolaisen maailmankuvan kanssa. Toki on niitäkin, jotka poliittisesta maailmankatsomuksesta riippumatta luottavat siihen että mennyt on tae tulevasta, 70 vuotta rauhan aikaa puolueettoman politiikan avulla on pelikortti, johon halutaan luottaa jatkossakin, koska se taktiikka on toiminut tähänkin asti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen mahdollisesta NATO-jäsenyydestä käytävä keskustelu on varsin turhaa. Sisällöltään nimittäin. Keskustelun sisältö harvoin ottaa kantaa niihin todellisiin syihin, miksi ihmiset kannattavat tai vastustavat NATO-jäsenyyttä.

NATO-jäsenyyden kannatus tai vastustus korreloi poliittisen oikeisto-vasemmisto akselin kanssa. Vasemmistossa ollaan kriittisempiä, ja oikeistossa myönteisempiä. Mistähän tämä mahtaa johtua? Ei niistä pienemmistä teknisistä yksityiskohdista, joihin NATO-keskustelussa yleensä kulutetaan aikaa ja palstatilaa loputtomasti, vaan paljon suuremmasta näkökulmasta, suorastaan ihmisten maailmankatsomuksesta.

NATOn sotilaallisen voiman takuumies USA tunnetaan oikeistolaisen maailmankatsomuksen edistäjänä. Mahtavatko yhden käden sormet riittää laskemaan niitä vasemmistolaisia demokraattisesti valittuja hallituksia, jotka USA on kaatanut nostaakseen valtaan oikeistolaisen diktatuurin. USA (ja sen vaikutuksesta myös NATO) ei ole pelkästään neutraali rauhan puolustaja maailmassa, vaan myös oikeistolaisen poliittisen ideologian tukipilari. Sen takia vasemmistossa ollaan niin avoimia kaikenlaisille muille ajatuksille Suomen turvallisuuden takaamisesta kuin oikeistolainen NATO.

Neuvostoliitto oli aikoinaan suoranainen ihailun kohde suomalaisellekin äärivasemmistolle. Venäjä ei sitä enää ole, koska se ei ole juuri sen vasemmistolaisempi kuin USA:kaan. Ei myöskään suurvaltojen eliittiin noussut Kiina, joka on vasemmistolainen vain lipussa käytetyn punaisen värin osalta, ja ihmisoikeuksista ei ole tietoakaan. Silti globaalissa ja myös suomalaisessa vasemmistossa nähdään positiivisena asiana, että nämä kaksi sinänsä ongelmallista suurvaltaa haastavat USA:n johtajuutta maailmanpolitiikassa, olkootpa niiden motiivit sitten mitä tahansa kulloinkin, koska mikään muu voima maailmassa kuin nämä kaksi ei voi hidastaa tai estää USA:n harjoittamaa globaalia oikeistolaisen politiikan tukemista ja vasemmistolaisen politiikan tukehduttamista hengiltä.

Näiden globaalien olosuhteiden perusteella NATO-jäsenyyden kannatus korreloi Suomessakin oikeistolaisen poliittisen maailmankuvan kanssa, ja NATO-kriittisyys korreloi vasemmistolaisen maailmankuvan kanssa. Toki on niitäkin, jotka poliittisesta maailmankatsomuksesta riippumatta luottavat siihen että mennyt on tae tulevasta, 70 vuotta rauhan aikaa puolueettoman politiikan avulla on pelikortti, johon halutaan luottaa jatkossakin, koska se taktiikka on toiminut tähänkin asti.

]]>
11 http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276173-nato-keskustelu-on-melko-turhaa#comments EU ja Nato Maailmankatsomus Turpo Venäjä Yhdysvallat Sun, 19 May 2019 07:10:26 +0000 Ion Mittler http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276173-nato-keskustelu-on-melko-turhaa
Sotilaallisesti liittoutunut Suomi http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276058-sotilaallisesti-liittoutunut-suomi <p>Ammattimies, toimittaja Lauri Nurmi vaati päivän IL:ssä poliitikoilta tosiasioiden tunnustamista. Nurmen mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutunut mutta täällä poliitikot eivät halua sanoa sitä ääneen.&nbsp;&nbsp;</p><p>Nurmelta erittäin hyvä ja napakka kirjoitus mutta se edellyttää muutamaa tarkennusta. Poliitikot ovat pelkureita, mikä selittänee ylivarovaisen liturgian. Mitä tulee liittoutumiseen, mainitaan, että viimeisten viiden vuoden aikana Suomi on solminut lukuisia puolustusyhteistyösopimuksia ja -yhteisymmärryspöytäkirjoja muun muassa Naton, Ranskan, Iso-Britannian, Viron, USA:n, Saksan ja Pohjoismaiden kanssa. Näiden sopimusten ja pöytäkirjojen huono puoli on, että ne eivät takaa mitään eivätkä sido puolustamaan ketään, saati auttamaan Suomea hädässä. Edes juuri Ruotsilta saatu ilmoitus prikaatin varaamisesta Suomen avuksi sotatilanteessa ei julistusluontoisena takaa mitään.</p><p>Voidaankin kysyä, onko Suomi tosiasiallisesti sotilaallisesti liittoutunut, jos kyse on sitomattomista tahdonilmaisuista. Ruotsin yksipuolinen ilmoitus mahdollisen avun antamisesta ei tee Suomesta sotilasliittolaista. Vaikka Suomi taatusti on Ruotsin ilmoituksesta mielissään, Suomikaan ei ole taannut Ruotsille taikka muille mitään.&nbsp;</p><p>Suomen puolustuspolitiikka perustuu edelleen lujaan uskoon siitä, että joku meitä hädän hetkellä ehkä auttaisi, tai sitten ei. Tähän nähden onkin karmeaa todeta, että Suomi ylläpitää poliitikkojen tuella mahdollisuutta joutua Venäjän hyökkäyksen kohteeksi. Tahallinen jättäytyminen yksin tarkoittaa käytännössä tuhansien nuorten miesten ja naisten turhaa tapattamista murskaavan ylivoiman edessä.</p><p>Vaikka usko kuulemma siirtää vuoria, sen takia on turha uhrata ihmishenkiä. Sitova sopimus takaa avun paremmin kuin usko, tämän ymmärtää jopa päiväkoti-ikäinenkin.&nbsp; &nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp;</p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e2f10a59-6dc9-4241-877f-dec71c93459f" title="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e2f10a59-6dc9-4241-877f-dec71c93459f">https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e2f10a59-6dc9-4241-877f-dec71c93459f</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ammattimies, toimittaja Lauri Nurmi vaati päivän IL:ssä poliitikoilta tosiasioiden tunnustamista. Nurmen mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutunut mutta täällä poliitikot eivät halua sanoa sitä ääneen.  

Nurmelta erittäin hyvä ja napakka kirjoitus mutta se edellyttää muutamaa tarkennusta. Poliitikot ovat pelkureita, mikä selittänee ylivarovaisen liturgian. Mitä tulee liittoutumiseen, mainitaan, että viimeisten viiden vuoden aikana Suomi on solminut lukuisia puolustusyhteistyösopimuksia ja -yhteisymmärryspöytäkirjoja muun muassa Naton, Ranskan, Iso-Britannian, Viron, USA:n, Saksan ja Pohjoismaiden kanssa. Näiden sopimusten ja pöytäkirjojen huono puoli on, että ne eivät takaa mitään eivätkä sido puolustamaan ketään, saati auttamaan Suomea hädässä. Edes juuri Ruotsilta saatu ilmoitus prikaatin varaamisesta Suomen avuksi sotatilanteessa ei julistusluontoisena takaa mitään.

Voidaankin kysyä, onko Suomi tosiasiallisesti sotilaallisesti liittoutunut, jos kyse on sitomattomista tahdonilmaisuista. Ruotsin yksipuolinen ilmoitus mahdollisen avun antamisesta ei tee Suomesta sotilasliittolaista. Vaikka Suomi taatusti on Ruotsin ilmoituksesta mielissään, Suomikaan ei ole taannut Ruotsille taikka muille mitään. 

Suomen puolustuspolitiikka perustuu edelleen lujaan uskoon siitä, että joku meitä hädän hetkellä ehkä auttaisi, tai sitten ei. Tähän nähden onkin karmeaa todeta, että Suomi ylläpitää poliitikkojen tuella mahdollisuutta joutua Venäjän hyökkäyksen kohteeksi. Tahallinen jättäytyminen yksin tarkoittaa käytännössä tuhansien nuorten miesten ja naisten turhaa tapattamista murskaavan ylivoiman edessä.

Vaikka usko kuulemma siirtää vuoria, sen takia on turha uhrata ihmishenkiä. Sitova sopimus takaa avun paremmin kuin usko, tämän ymmärtää jopa päiväkoti-ikäinenkin.   

   

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e2f10a59-6dc9-4241-877f-dec71c93459f

 

        

]]>
25 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276058-sotilaallisesti-liittoutunut-suomi#comments maanpuolustus Turpo Thu, 16 May 2019 12:18:57 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276058-sotilaallisesti-liittoutunut-suomi
Nyt puhutaan etupiireistä - vaihtaako Trump Itä-Euroopan Venezuelaan ja Kuubaan? http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275992-nyt-puhutaan-etupiireista-vaihtaako-trump-ita-euroopan-venezuelaan-ja-kuubaan <p>Yhdysvaltalaisessa The National Interest-lehdessä esitetään Venäjälle melko suorasukainen ehdotus: jos Venäjä vähentää sekaantumistaan Venezuelan ja Kuuban asioihin, Yhdysvallat voisi vetäytyä Itä-Euroopasta ja Baltiasta ja kunnioittaa Venäjän &quot;etupiiriä&quot; (sphere of influence) siellä. Pakettiin voisi sopia myös Nicaragua. Artikkelin kirjoittaja Ted Galen Carpenter kuuluu Cato-instituuttiin, joka on maailman ehkä vaikutusvaltaisin ajatuspaja.</p><p>Carpenter pitää Naton läsnäoloa ja sotaharjoituksia Itä-Euroopassa - kaiketi myös Suomessa - Yhdysvaltain &quot;provokaationa.&quot; Baltian maat olivat Carpenterin mielestä &quot;constituent parts of both Czarist Russia and the Soviet Union,&quot; unohtaen täysin niiden itsenäisyyden ajan viime vuosisadan alkupuolella. Mutta kun suurin pensselinvedoin jaetaan maailmaa etupiireihin, yksityiskohtia saattaa unohtua - tietenkin&nbsp; myös Suomeen liittyen.</p><p>Carpenterin kirjoitus on jatkoa presidentti Donald Trumpin möläytyksille, joilla hän on pyrkinyt heikentämään Natoa ja transatlanttista yhteistyötä Yhdysvaltain ja Euroopan välillä. Trumpin aiheuttama epävarmuus on näkynyt siten, että viime aikoina Suomen lisäksi Ruotsi, Norja ja Viro ovat pyrkineet rakentamaan uusia &quot;kahdenvälisiä&quot; suhteita Venäjään presidentti Vladimir Putinin kanssa. Suomen tai Ruotsin Nato-jäsenyydestä ei puhu enää kukaan, kuten eduskuntavaaleissa huomattiin.</p><p>Kremliä lähellä olevassa Vzgljad-lehdessä pohditaan tänään, kannattaako Venäjän suostua Carpenterin esittämään tarjoukseen. Lehden vastaus on varovainen ei, lähinnä siksi, että Yhdysvaltain vaikutusvalta maailmassa on lehden mielestä muutenkin heikkenemässä. Yhdysvaltain pitäisi sopia asioista muidenkin toimijoiden kuten Kiinan ja EU:n - &quot;saksalais-ranskalaisen yleiseurooppalaisen imperiumin&quot; - kanssa. Latinalaisen Amerikan maat eivät Vzgljadin mielestä koskaan suostuisi siihen, että Yhdysvallat ryhtyisi soveltamaan uudestaan Monroe-oppia 1820-luvulta.</p><p>Vzgljad kertoo, mihin Venäjä puolestaan pyrkii:&nbsp;&nbsp;&quot;Venäjällä on täysin selviä ja konkreettisia ulkopoliittisia intressejä, jotka lähtevät kokemuksistamme historiasta ja meidän nykyisestä sisäisestä tilanteestamme. Meidän tulee rakentaa venäläinen maailma (russkij mir), me tarvitsemme turvalliset rajat ja rauhalliset naapurit lännessä, etelässä ja idässä, me tarvitsemme Euraasian Lissabonista Souliin ilman ulkoista, &quot;saarelaista&quot; (tässä viitattaneen Britanniaan - JS) tai valtameren takaista vaikutusta, me tarvitsemme meille ystävällisen islamilaisen maailman. Vähempään emme tyydy koskaan.&quot;</p><p><a href="https://nationalinterest.org/feature/striking-deal-russia-spheres-influence-56787">https://nationalinterest.org/feature/striking-deal-russia-spheres-influence-56787</a></p><p><a href="https://vz.ru/politics/2019/5/14/977580.html">https://vz.ru/politics/2019/5/14/977580.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdysvaltalaisessa The National Interest-lehdessä esitetään Venäjälle melko suorasukainen ehdotus: jos Venäjä vähentää sekaantumistaan Venezuelan ja Kuuban asioihin, Yhdysvallat voisi vetäytyä Itä-Euroopasta ja Baltiasta ja kunnioittaa Venäjän "etupiiriä" (sphere of influence) siellä. Pakettiin voisi sopia myös Nicaragua. Artikkelin kirjoittaja Ted Galen Carpenter kuuluu Cato-instituuttiin, joka on maailman ehkä vaikutusvaltaisin ajatuspaja.

Carpenter pitää Naton läsnäoloa ja sotaharjoituksia Itä-Euroopassa - kaiketi myös Suomessa - Yhdysvaltain "provokaationa." Baltian maat olivat Carpenterin mielestä "constituent parts of both Czarist Russia and the Soviet Union," unohtaen täysin niiden itsenäisyyden ajan viime vuosisadan alkupuolella. Mutta kun suurin pensselinvedoin jaetaan maailmaa etupiireihin, yksityiskohtia saattaa unohtua - tietenkin  myös Suomeen liittyen.

Carpenterin kirjoitus on jatkoa presidentti Donald Trumpin möläytyksille, joilla hän on pyrkinyt heikentämään Natoa ja transatlanttista yhteistyötä Yhdysvaltain ja Euroopan välillä. Trumpin aiheuttama epävarmuus on näkynyt siten, että viime aikoina Suomen lisäksi Ruotsi, Norja ja Viro ovat pyrkineet rakentamaan uusia "kahdenvälisiä" suhteita Venäjään presidentti Vladimir Putinin kanssa. Suomen tai Ruotsin Nato-jäsenyydestä ei puhu enää kukaan, kuten eduskuntavaaleissa huomattiin.

Kremliä lähellä olevassa Vzgljad-lehdessä pohditaan tänään, kannattaako Venäjän suostua Carpenterin esittämään tarjoukseen. Lehden vastaus on varovainen ei, lähinnä siksi, että Yhdysvaltain vaikutusvalta maailmassa on lehden mielestä muutenkin heikkenemässä. Yhdysvaltain pitäisi sopia asioista muidenkin toimijoiden kuten Kiinan ja EU:n - "saksalais-ranskalaisen yleiseurooppalaisen imperiumin" - kanssa. Latinalaisen Amerikan maat eivät Vzgljadin mielestä koskaan suostuisi siihen, että Yhdysvallat ryhtyisi soveltamaan uudestaan Monroe-oppia 1820-luvulta.

Vzgljad kertoo, mihin Venäjä puolestaan pyrkii:  "Venäjällä on täysin selviä ja konkreettisia ulkopoliittisia intressejä, jotka lähtevät kokemuksistamme historiasta ja meidän nykyisestä sisäisestä tilanteestamme. Meidän tulee rakentaa venäläinen maailma (russkij mir), me tarvitsemme turvalliset rajat ja rauhalliset naapurit lännessä, etelässä ja idässä, me tarvitsemme Euraasian Lissabonista Souliin ilman ulkoista, "saarelaista" (tässä viitattaneen Britanniaan - JS) tai valtameren takaista vaikutusta, me tarvitsemme meille ystävällisen islamilaisen maailman. Vähempään emme tyydy koskaan."

https://nationalinterest.org/feature/striking-deal-russia-spheres-influence-56787

https://vz.ru/politics/2019/5/14/977580.html

]]>
13 http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275992-nyt-puhutaan-etupiireista-vaihtaako-trump-ita-euroopan-venezuelaan-ja-kuubaan#comments Putinin Venäjä Turpo Yhdysvallat Wed, 15 May 2019 08:14:07 +0000 Jouni Snellman http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275992-nyt-puhutaan-etupiireista-vaihtaako-trump-ita-euroopan-venezuelaan-ja-kuubaan