Tieto on valtaa Kalle Katajan esille nostamia kirjoituksia

Kaikki blogit puheenaiheesta Pelko

Kun elää pelkon kanssa demokraattisessa valtioissa.

Asuessani lapsena Somaliassa about 2-4 kilometrin päässä asuinalueestamme oli metsä, jossa naapuruston lasten kanssa leikimme.

Emme kertoneet tästä vanhemmillemme, mutta kyllähän he siitä tiesivät. Yleensä he varoittivat villieläimistä, kehottaen meitä olemaan varuillamme. Siellä me kuitenkin leikimme, vailla pelkoa mistään.

Voimme toivoa parasta tai toimia paremmin

Donald Trumpin voitto herätti ruususen unesta kaikki muut paitsi amerikkalaiset äänestäjät. Ensimmäiset päivät vaalituloksen selviämisen jälkeen on käytetty uuden presidentin linjan arvailuun, arvuutteluun ja pohdintaan. Tämä eurooppalainen tapa on tietenkin tärkeää, mutta merkityksetöntä sen keskustelun kannalta, mitä yleisesti pitäisi käydä Trumpista: kuinka sellaisella populismilla voi nousta valtakunnanpolitiikan huipulle ja USA:n presidentiksi?

 

Turvapaikanhakijoilla ei ole naamareita

Kuulin radiosta, että muun muassa Järvenpäässä klovneiksi pukeutuneet ”aikuiset” pelottelevat lapsia. Aiemmin sellaisia klovneja on nähty myös vaunukankaalla. Johan on harrastus!

Tärkeintä ei ole se, että pukeudutaan klovniksi vaan se, että tarkoitus on aiheuttaa pelkoa. Mutta jos tarkkoja ollaan, miten nyt tätä muka Yhdysvalloista tullut ”muotia” ihmetellään. Jotkut poliitikot ovat jo vuosia pelotelleet kansalaisia muilla ihmisillä. ”Ne tulevat ja vievät meiltä sitä ja tätä”. 

Bingokuponki hysteerikoille

Vaatinee kaiketi jollain tapaa masokistista luonnetta viettää huomattavasti enemmän aikaa blogeissa, joissa julistetaan suunnilleen taukoamatta (pl. asianosaisten blogistien yöunet) inhoa, halveksuntaa ja vastustusta minulle tärkeitä arvoja kohtaan kuin niissä, joissa arvojani puolustetaan.

Yle Uutiset ja pelottelu, nyt nuoret vanhemmat

Yle Uutiset on päivän toistanheet, kuinka nuoret vanhemmat pelkää, työttömyyttä ja jos mitä terveysasiaa.

On ikävä seurata ja kattoa ja kuunnella, kuinka ihan asiasta tehen kansalaisia pelotelhaan - elämällä, elämisestä, normaalista elähmään kuuluvista asioista tehhään ongelmia. Ja kaikki pelkää joskus. 

Tosiasia lienee, että suomalaiset voi paremminko koskhaan ja ylleensä issoin osa ellää ihan hyvän elämän. On jo elähneet vuosikymmeniä hyvin ja kuohleet sievästi pois.

Anteeksi edellinen - edetään sydämellä

Tunnustan, hävettää tuo edellinen tekstini globalisaatiosta. Ei siksi, ettenkö olisi pohjimmiltani nykyistä globalisaatiota vastaan, vaan siksi, että sorruin saarnaamiseen. Juuri saarnaamista minun oli ihan alun alkaen näissä teksteissäni tarkoitus välttää.

Huolestumista on vaikea välttää, kun katsoo, miten maailman varallisuus ja siten vaikutusvalta keskittyy äärettömän harvoihin käsiin. Mutta maailma on ikuisessa liikkeessä ja tämäkin aika jää taa. Ikävää, jos muutoksen pitää mennä sotien kautta, toivottavasti ihmiskunta tällä kertaa pystyy parempaan.

Pelko on inhimillistä

Ihminen on pelännyt erilaisuutta niin kauan kuin historiaa tiedetään. Sitä (erilaisuuden pelkäämistä) ei saada pyyhittyä pois eikä välttämättä tarvitsekaan. Terveen epäluulon ja sairaan epäluottamuksen raja on hienon hieno, eikä kenestäkään meistä ole kertomaan, missä se oikein kulkee.

Ihan eniten pelkään mediaa

Suomessa on viime viikot eletty tragedioiden keskellä. Kajaanin Otanmäen kuvottava surmatyö sekä Helsingin asema-aukiolla tapahtunut kuolemaan johtanut pahoinpitely ovat erilaisia ja toisistaan erillisiä tapahtumia, mutta ajallisesti niin lähellä toisiaan, että ne nähdään ikään kuin saman asian vastapuolina. Irakilaiset turvapaikanhakijat ryöstivät ja tappoivat kantasuomalaisen miehen, ja kantasuomalainen uusnatsi potkaisi (tms.) häneen päin sylkäisseen toisen suomalaisen kumoon, mahdollisesti aiheuttaen tämän kuoleman viikkoa myöhemmin, tai ainakin vaikuttaneen siihen.

Pelottaako?

”Pelkojärjestelmän tehokkuus perustuu siihen, että se on hyvin mukautuva. Ihminen voi oppia pelkäämään käytännössä mitä tahansa”. Näin kertoo apulaisprofessori Lauri Nummenmaa Turun yliopistosta.

 

Tämä ei ole minun Suomeni

Suomen vastaanottokeskuksissa eletään tällä hetkellä sekavissa tunnelmissa. Päällimmäisenä ovat ahdistus, pelko, masennus ja monet muut negatiiviset tunteet- Tämä on ymmärrettävää, kun ottaa huomioon kaiken, mitä nämä vokeissa asuvat ihmiset ovat kokeneet.

Perheen ja omaisuutensa menettämisen lisäksi suuri osa heistä on kokenut sellaista henkistä väkivaltaa, josta monella meistä ei (onneksi) ole mitään käsitystä.

Toimituksen poiminnat

Sivut

Julkaise syötteitä