*

Tieto on valtaa Kalle Katajan esille nostamia kirjoituksia

Kaikki blogit puheenaiheesta Luonto ja me

Suomalaisten pitäisi nyt olla todella huolissaan

 

Parin viimeisen vuoden aikana olen voinut seurata lähes aitiopaikalta yhden suomalaisen järven aika perusteellista tutkimista. Läpi käytiin järven kalakanta, veden laatu, ravinteet, happipitoisuus ja monta muuta asiaa. Tutkimukset olivat tosi kalliita, mutta asiassa auttoi eräs ymmärtäväinen säätiö rahoittamalla suuren osan hankkeen kuluista.

Lähtökohtaisesti kyse oli hyvin kirkasvetisestä järvestä, jossa näkösyvyys oli 2-3 metrin luokkaa. Kalakanta oli runsas, samoin järven rapukanta.

Mitä isot edellä sitä pienet perässä

Olenkin pitkään odottanut jotakin tällaista. Italiassa ja Ranskassa viljelijöillä on ollut tapana ripustaa tapettuja susia milloin torin lyhtypylväisiin, milloin teiden varsille. Kiltti ja aina luotettava suomalainen perusjuntti on tapansa mukaisesti kunnioittanut virkavaltaa ja lakia kunnes ...

Suuren maailman tavat tarttuvat suomalaisiin monikulttuuriyhteiskunnan seurauksena ja hyvä näin. On aika osoittaa, että oikeaoppinen äänestäminen kerran joka neljäs vuosi ei riitä, vaan kansasta on huolehdittava myös vaalikaudella.

Ei hätä ole tämännäköinen

Kesä on hyvää vauhtia menossa ja monet suomalaiset viettävät hyvin ansaittua kesälomaansa jossakin kaukana luonnon helmassa. Luonto on turvallinen paikka liikkua. Sudet eivät syö eikä karhut pelottele, mutta ampiaiset voivat tappaa.

Punkista on tullut kesien kestopelote, mutta harva tulee ajatelleeksi, että heinikossa, puiden lehdillä tai mustikkapensaissa lymyää yhtä epämiellyttävä vieras. Puhun ekinokokista, jota meneinä vuosisatoina torjuttiin mm. Karjalassa sijoittamalla oven suuhun pesuvati ja pyyheliina. Kaikkien tupaan tulijoiden kuului pestä kätensä.

Täytynee kasvattaa kusiaispesää

Juhannus antoi tilaa ajatuksille. Se pysäytti kiireen ja stressin, hiljensi kaiken niin että vain olennaisimmat asiat nousivat ajatusten virrasta kuplan lailla pintaan. Päädyin viikonlopun aikana useaankin otteeseen perkaamaan niitä olennaisimpia asioita. Tarkastelin niitä monelta syrjältä ja tulin ajoittain hieman surulliseksikin. Katselin kaunista luontoamme ja olin hetken tyytyväinen näkemästäni. Kunnes muistin että metsikön toisella puolella on laajahko hakkuuaukea, pato ja tehdas. Ajattelin "Luonto tinkii hyvinvoinnistaan jotta meidän ei tarvitsisi tinkiä omastamme".

Miksi uhanalaista eläintä pitää metsästää?

Varsinais-Suomeen on sitten myönnetty kaksi sudenkaatolupaa. Toivottavasti tällä kertaa ei kaadeta kahta alfayksilöä. Luonnonvarakeskuksen mukaan viime talvena metsästetyistä susista jopa 20 saattoi olla laumansa johtajasusia. Myös Varsinais-Suomessa alfoja kaatui kaksi. Metsästyksessä kaatuneiden alfojen määrä herätti spekulaatiot siitä, oliko niiden poistaminen tarkoituksellista, jotta lauma hajoaisi ja jättäisi alueen.

Melu karkoittaa monimuotoisuuden.

Hyvinvoiva ja monimuotoinen metsäluonto vaatii hiljaisuutta.

MELU KARKOITTAA

Teollisuusmelu vaikuttaa metsän kasvillisuteen ja lajiston monimuotoisuuteen.

Luonnosta ja sen suojelusta

Pitkästä aikaa....alkoi taas ajatus itää, ja sen verran että täytynee kirjoitella vaikka tänne. Vaikka selventääkseen omia ajatuksiaan jos ei muuta. Otetaanpa tartuntapinnaksi tähän tarinaan nyt ajankohtaisena velloneet metsäasiat ja erityisesti FSC -sertifikaatti. Juttuhan lähti Löyly -saunarakennuksen puista, jotka ovat hakattu Venäjältä, FSC-sertifioidusta metsästä. Ja tasan ei mene nallekarkit taaskaan.

Tuulisähkön tuotanto tarvitsee tukea

Suomen olisi mahdollista moninkertaistaa tuulisähkötuotanto nykyisestä 4 %:sta, koska olemme liittyneet vesivoimatuotannon osalta Nordpool - järjestelmään. Näin ainakin, mikäli uskomme Suomen tuulivoima ry toiminnanjohtajan ja TuuliWatti Oy:n toimitusjohtajan selvitystä tämän päivän Länsi-Suomi -lehdessä.

Vieläkö maailman voi pelastaa?

US-blogistanissa oli äsken esillä kaksi blogia Pentti Linkolan aatemaailmasta (blogi 1 ja blogi 2). Molempien blogien runsaista kommenttiketjuista kävi ilmi, että Linkolan doktriini on monille aivan liian kova pähkinä purtavaksi vaikka itse ongelma kyllä tiedostetaan.

Linkola

Vaikka ilmaisu ei liene monien mielestä osuvaa, niin minusta oli piristävä nähdä ja kuunnella Pentti Linkolaa pitkästä aikaa (TV1:n "itse asiassa kuultuna"). Miehen ajatusjuoksu on edelleen johdonmukainen, korkeasta iästä (83v) huolimatta.

Toimituksen poiminnat

Sivut

Julkaise syötteitä