Tieto on valtaa Kalle Katajan esille nostamia kirjoituksia

Hollantilaislehti: Prinssi Bernhard oli vahvasti mukana asekaupassa

Vaikka se ei tule suurena yllätyksenä niille jotka ovat asioihin perehtyneet, hiljattain prinssi Bernhardin toimista kertovan kirjan johtopäätösten tulisi toimia kuin kuppi kahvia niille, jotka ovat unisia ja tokkurassa.

Kuluneella viikolla julkaisu "prinssi voi syöttää minulle lisää pajunköyttä" (ei vielä käännetty) keräsi jonkin verran Hollannin valtamedian mielenkiintoa. Kirjoittaja ja historioitsija Gerard Aalders, Hollannin sotatutkimuksen instituutin vanhempi tutkija, on heittäytynyt tutkimaan Bilderberg -ryhmän perustajaa Bernhard von Lippe-Biesterfeldiä. Hän tuo esille vakavoittavia johtopäätöksiä ko. saksalaisesta prinssistä ja hänen maailmanlaajuisista toimistaan. Se on vaikeaa nieltävää niille, joilla on tapana alistua kuninkaallisille. Hollantilaisen Dutch Quote lehden haastattelussa huhtikuun 3. päivä Aalders kertoo kirjan tarpeellisuudesta:

'Tämä on välttämätöntä vastapainoa kaikille positiivisille tarinoille prinssi Bernhardista. (...). Kirja ei kartoita edes 10 prosenttia kaikesta Bernhardiin liittyvästä kataluudesta. Loput on lukittu turvaan. Pinnan alla on monia jäävuoria monine huippuineen.'

Vaikka suurella yleisöllä on jonkin verran vihiä prinssin toimista, häntä usein luonnehditaan jonkinverran turmeltuneena mutta kuitenkin rakastettavana hulttiona. Aalders kysyy itseltään:

'Kuinka mies joka valehtelee, huijaa, ottaa vastaan lahjuksia, pettää vaimoaan, ajaa vain omia etujaan, kaveeraa epäluotettavien yksilöiden kera, harrastaa asekauppaa, turmelee ministereitä ja jatkuvasti levittää vääriä tarinoita itsestään pysyy niin suosittuna niin kauan?'

Oikeutettu kysymys. Vaikka Bernard oli sekaantunut kuuluisaan lahjusskandaaliin 1976 (nk. Lockheed tapaus), tapausta on laimennettu viime vuosikymmenet jatkuvalla tarinoinnilla myyttisestä Bernhardista joka väitetysti taisteli natseja vastaan Lontoon piilopaikasta käsin sodan aikana. Kuten yleensä, propaganda ei vastaa juurikaan todellisuutta.

Bernhard, natsi 1930-luvulla, oli muodollisesti irtisanoutunut kansallissosialismista voidakseen nousta Hollannin (Saksan) kuninkaallisessa hierarkiassa. Mutta hänen äänekäs Hitlerin torjuminen ei tarkoittanut että hän ei hyväksynyt Hitlerin metodeja - prinssi energisesti edesauttoi natsien muuttoa Etelä-Amerikkaan 1945. Tietyssä mielessä hän arvosteli klassista natsismia, sillä Bernhard oppi varhain ettei julkinen assosioiminen kannattaisi kovin pitkään natsien kanssa, jotka olivat jäämässä tuhoon kahden nousevan jättiläisen, Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton väliin: maailman eturivin johtoryhmät. Sodan jälkeen prinssi otti paikkansa johtoryhmässä ja oli puheenjohtajana ensimmäisessä Bilderberg -konferenssissa 1954. Kysyttäessä mitkä ovat kirjan merkittävimmät paljastukset, Gerard Aalders nostaa esille silmiinpistävimmät asiat:

'Taloudellinen verkko, jonka Bernhard muodosti Bilderberg -konferenssien kautta.', 'Hän oli vahvasti mukana asekaupassa. Lockheed lahjusskandaali oli pahamaineinen, mutta hänellä oli myös tekemisiä Northropin ja Agustan kanssa.'

Kuten Aaldersin tutkimukset esittävät, yllämainitut yhtiöt ovat isoimpia asevalmistajia lukuisine siteineen Bilderberg -tapaamisiin. Aalders mainitsee myös Bernhardin tiheät liikematkat Argentiinaan 1950-luvulla, missä prinssi sai järjestettyä mahtavan rautatiesopimuksen hollantilaiselle Werkspoor -yhtiölle sekä annettuaan että saatuaan monenlaisia kuninkaallisia lahjoja.

Mahtavien Argentiinan fasistijohtajille annettujen rahasummien lisäksi Evita Peron vaati kaupan päälle jotakin Hollannin kunniamitalia (laulaessaan argentiinalaisille, että he eivät itkisi hänen puolestaan). Mutta prinssin tavoitteet eivät loppuneet latinalaiseen Amerikkaan. Hänen katseensa siirtyi itään toiseen helposti alistettavaan maanosaan, Afrikkaan.

Käsillä oli jättimäinen hunajakannu preussilaisen prinssin tartuttavaksi. Saadakseen käsiinsä luonnonvarat, Bernhard järjesti lumeyhtiön tarkoitusta varten. Sen nimi oli 1001 club ja sen nimikilpi sisälsi kirkkaimmat ja jaloimmat kuviteltavissa olevat värit. Luonnonsuojelun nimissä 1001 club muodostui 1970 tavoitteenaan kerätä varoja World Wildlife Fundille (jonka ensimmäinen puheenjohtaja Bernhard oli ja jonka perustaja oli huippueugeenikko Julian Huxley). Aalders kommentoi exklusiivisen klubin jäseniä hiljattain esitetyssä Hollannin kansallisen television uutislähetyksessä:

'En voi nimetä kaikkia tuhansia [jäseniä], mutta he olivat erittäin huonomaineisia. Tämän klubin jäsenillä oli omalla tavallaan intressi pitää hyviä suhteita kaikkiin kolmannen maailman valtioihin. Etenkin niihin, joilla oli kallisarvoisia resursseja kuten öljyä, kultaa, timantteja.'

World Wildlife Fundin (nykyisin World Wide Fund for Nature) verkkosivujen mukaan, klubi tavoitteli 'planeetan luonnonvarojen tuhoutumisen pysäyttämistä ja paremman tulevaisuuden, jossa ihmiset elävät harmoniassa luonnon kanssa, rakentamista.' Orwellimaisen sanailun taakse piilotettuna se tarkoittaa 'planeetan luonnonvarojen haltuunottoa ja eugeniikan harrastamista vailla estoja." Klubin jäsenet? Nimekkäimpiä: Rothschildin suvun Britannian ja Ranskan haarat, David Rockefeller ja hänen kaksi veljeään, kuningas Juan Carlos Espanjasta, British Petroleumin edustaja Eric Drake, runsaasti Euroopan herttuoita ja prinssejä, varakreivejä ja "lordeja", ja (varsin mielenkiintoisesti) seikki Salem Bin Laden. Todellinen rikollisten yhteenliittymä. Heidän peli-ideansa oli pirullisen yksinkertainen ja toimiva. Lainoja myönnettiin kolmannen maailman valtioille varsin mielekkäällä korolla sillä ehdolla, että lainanantajat saivat otteen maasta ja oikeuden luonnonvaroihin.

Kiitos kontrolloidun median, se on vienyt paljon aikaa tuoda faktat prinssistä esiin. Jotta emme joutuisi odottamaan toista viittä vuosikymmentä oppiaksemme nykyisten maailman johtajien toimista, on elinarvoisen tärkeää paljastaa heidän lopulliset tavoitteensa riisumalla heidän monet verukkeensa, joiden turvin he toimivat. Maiden ryöstäminen ja talouksien tuhoaminen luonnon nimissä on edelleen heidän lempitoimintaansa. Kuten ryövätyt kolmannen maailman maat, ensimmäinen maailma oppii pian, että tältä klubilta lainaaminen tarkoittaa varmaa ja elinkautista orjuutta.

Lähde: http://www.quotenet.nl/q-a/onderzoek_prins_bernhard_vuistdiep_in_wapenhandel.php

http://netwerk.tv/uitzending/2009-03-31/waarom-was-deugniet-prins-bernhard-zo-razend-populair

Jurriaan Maessen
Infowars.com
Huhtikuun 15. päivä 2009

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Adolf Iljitsh Stalin (nimimerkki)

Kattava pläjäys isojen herrojen maailmaan. Kiitos.

Toimituksen poiminnat

Sivut