*

Tieto on valtaa Kalle Katajan esille nostamia kirjoituksia

Sitä saa mitä tilaa - kannattaisiko harkita mitä ollaan tilaamassa?

Suomi näyttää olevan nostamassa profiiliaan sotilaallisesti. 

Maailmalla on uutisoitu ja puhutaan siitä, miten Suomi pommittaa venäläisiä sukellusveneitä ja on aktivoimassa reserviään sotaa varten.

Nyt Suomi suorittaa pommitusharjoituksia.

Lähes viikoittain Suomesta kuuluu kärkeviä virallisia kannanottoja, jotka tuomitsevat Venäjän toimet. 

Kuinka viisasta on pienen maan ärhennellä ja koittaa pullistella isolle naapurille, jolla on ydinaseita, suuri määrä ohjuksia ja raketteja sekä suuret määrät hävittäjiä ja pommittajia? 

Mistä Suomi kuvittelee saavansa apua, jos ja kun nykykurssilla suhteita vain tulehdutetaan entisestään?

Lähes joka vaiheessa Venäjältä tarjotaan ystävyyden oljenkorsia ja halutaan nähdä Suomi ystävänä ja rauhankumppanina.

Minkä takia me vastaamme siihen vain jyrkentämällä kantojamme?

Onko Venäjä tehnyt jotakin, mitä länsimaat ja NATO-maat (USA, Iso-Britannia) eivät olisi tehneet: aloittaneet sotia valheellisin perustein, tukeneet suoraan ja epäsuorasti terroristeja ja ääriryhmiä, järjestäneet vallankaappauksia demokraattisesti valittuja hallituksia kohtaan useissa maissa?

Kuinka monta kertaa Suomi on ärähtänyt NATO-maiden rikoksista ja nostanut sotilaallisen toiminnan aktiviteettia niiden osalta?

NATO-maiden johtajat ja vaikuttajat maalaavat Venäjän viholliseksi.

Miten Venäjän pitäisi suhtautua siihen, että Suomi ja suomalaiset syleilevät läntisiä kumppaneita, jotka näin maalailevat, vaikka ovat itse olleet sotkeutuneina paljon karmeampiin rikoksiin kuin mihin Venäjä on sotkeutunut?

Onko kukaan katsonut kartasta, kuinka pitkä raja Suomella on Venäjän kanssa?

Miksi juuri sitä maata, joka suhteiden lopullisesti hapannuttua voi vyöryä tahallisesti tai tahtomattaan rajan yli ensin aiheutettuaan mittavaa tuhoa ilmasta ohjuksin, raketein, hävittäjin ja pommittajin, kohti kohdistetaan pahin räksytys?

Vaikka olisi sitä mieltä että naapuripihan suurin tyyppi on kelju, kannattaako huudella ja syytellä ja yhtyä riidanhaastajien joukkoon?

Lähdin itse Suomesta jo 2005, mutta edelleen jostakin syystä Suomen kohtalo kiinnostaa. Ehkä Suomesta voi lähteä, mutta Suomea ei saa kokonaan itsestään pois.

Onko tämä helpompi nähdä ulkopuolelta? En tajua lainkaan tätä kehitystä. Venäjästä en ole koskaan sen kummemmin välittänyt ja olin joskus historiallisista syistä vahvasti Venäjän vastainenkin. Se on onneksi karissut pois. Ainakin pyrin näkemään asiat ja osapuolet neutraalisti ja arvioiden oikeudenmukaisuutta ilman lappuja silmillä. Ennen oltiin ehkä itään rähmällään, mutta nyt lähes kaikki tuntuvat olevan sokeita ja rähmällään NATO-maita kohtaan, jotka eivät todellakaan ole mitään valkoisia ritareita ja jos laitettaisiin vaakakuppiin NATO-maiden ja Venäjän toimet, olisi kovin mielenkiintoista nähdä kummat ovat pahempia.

Mikä vika olisi pysyä neutraalina maana, jolla olisi vielä terve itsesuojeluvaisto, jonka perusteella ei valittaisi kauempana olevien läntisten pommittajien ja tuhoajien puolta ja nillitettäisi naapurin toimista, jotka ovat ehkä johtuneetkin edellisten idioottimaisista sekaantumisista ja suhmuroinnista?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Eipä niissä sukellusveneissä taida olla kansallisuustunnukset näkösällä, omia eivät varmasti ole.

Käyttäjän kaarle kuva
Kalle Kataja

Samaan aikaan USA haastaa riitaa jo Kiinan kanssa ja on lähettämässä lisää sotakalustoa Etelä-Kiinan merelle.

Kiina ja Venäjä ovat länsimaiden toimien takia löytämässä yhteiset viholliset.

Kiinan vastaus on, että sota on väistämätön jos USA ei peräänny.

http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/asia/chi...

Kiina oli aiemmin ehkä hiljainen diplomaatti, mutta ei enää.

Jos Suomi asemoituu vakaviin rikoksiin ja massamurhiin syyllistyneiden NATO-maiden puolelle, sillä ei ole edes moraalista etua joka auttoi talvisodassa, jos Suomi joutuu näiden sotahullujen ja Venäjän/Kiinan väliin.

Ja Suomi on todella Venäjän ja NATO:n välissä.

Todella sokeasti ollaan valitsemassa väärää puolta, kun oikeasti ei pitäisi valita mitään muuta puolta kuin totuuden ja oikeudenmukaisuuden puoli.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Suomi voi joko asettua länsimaiden puolelle tai Venäjän puolelle. Välissä ei ole tilaa eikä ole koskaan ollutkaan.

Käyttäjän kaarle kuva
Kalle Kataja

Perustelut?

Minkä takia pitäisi liittoutua kummankaan puolen kanssa sotilaallisesti?

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Asiat ovat juuri sitä miltä ne ulospäin näyttävät.
Vaikenemalla Venäjän toimista asetutaan länsimaiden kantaa vastaan. Kuinka paljon se sitten syö luottamusta ja mm investointihalukkuutta maahamme, jos sen tulevaisuudesta ja suunnasta ei ole selvyyttä.

Jättäytymällä sotaan osallisille oligarkeille ja sotatarviketeollisuudelle asetttujen pakotteiden ulkopuolelle Suomi olisi voinut auttaa Venäjää kiertämään sille asetetut sanktiot. Kuten Valko-Venäjä nyt.

Miltäs se sellainen puolueettomuus näyttäisi?

Käyttäjän kaarle kuva
Kalle Kataja Vastaus kommenttiin #5

Vaikenemista mistään vaikeista asioista en kannata.

Blogini on täynnä niitä asioita, joista yleisesti vaietaan USA:n ja Iso-Britannian osalta.

On kuitenkin kaksi aivan eri asiaa:

- Asioiden nostaminen esille ja niiden selvittely
- Sotilaallinen liittoutuminen ja sotaharjoitukset toisen osapuolen kanssa

Sanktiot Venäjää vastaan ovat totaalisen tekopyhiä, koska NATO-maita ei ole sanktioitu rikollisista sodista, joissa on satojatuhansia siviiliuhreja, miljoonia kotinsa menettäneitä ja köyhdytetyistä uraaniammuksista ja muista saasteista kärsiviä lapsia.

Miltä se näyttää? Juuri siltä mitä se on. Sokeaa ja tekopyhää riidanhaastamista.

Tätä ei jostakin syystä kyetä näkemään.

Irak, Libya, Syyria, en edes halua alkaa luettelemaan maita ja alueita jotka ovat kokeneet järkyttävän tuhon vailla mitään kelvollista syytä.

Ja sille vain halutaan jatkoa, nyt tantereena Ukraina.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Kiinan kanssa pitäisi pyrkiä yhtävyys, yhteistyö ja sotilaalliseen avunantosopimukseen.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman Vastaus kommenttiin #10

Kiinan ja Venäjän kehitys on sen kaltaista , että Suomi ja Kiina solmivat jossain vaiheessa naapuussopimuksen tms.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Suomen on hyvä asettua voittajan puolelle. Se olisi edistystä, sillä sitä se ei ole vielä tehnyt kertaakaan.

Kiinan pelinavausta tässä on odoteltu jo jonkin aikaa, niin hiljainen se on ollut. Mielessä on käynyt tietääkö Putin jotain, mitä me emme tiedä, kun suu käy niin kuin olisi isompikin arsenaali takanaan.

Kiina jos asettuu Venäjän (ja PK:n) kanssa länttä vastaan, luvut voimasuhteista menee uusiksi.

Tosin eihän niitä sotia paperilla käydä. Mutta siitä ei liene epäilystäkään, että vaikka Venäjä ei olisikaan tulevaisuus, Kiina se on.

Käyttäjän kaarle kuva
Kalle Kataja

Se ei nähdäkseni ole pitkään aikaan ole ollut "jos" Kiina asettuu Venäjän kanssa länttä vastaan.

Nyt sitä hullujen länsitoimijoiden toimesta lähinnä taputellaan varmemmaksi kakuksi.

Venäjä ja Kiina ovat yhdessä aika tiukka vastus, sanoisin liiankin tiukka.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Sotaharjoitukset muiden länsimaiden kanssa auttavat osaltaan vahvistamaan nimenomaan omaa maanpuolustuskykyämme. Sekä toimimaan yhdessä länsiliittolaisten kanssa jos sellainen tilanne tulisi eteen. Yhteispuolustus mahdollistaa paljon tehokkaamman ja vahvemman ennakkopelotteen kuin mitä yhdelläkään yksittäisellä maalla olisi edes teoriassa mahdollista rakentaa. Vaikka puolustusbudjetti nostettaisiin satakertaiseksi.

Pikemminkin tulee kysyä kenen etu olisi ettei Suomella olisi edellytyksiä tai ennalta harjoiteltuja kykyjä toimia yhdessä muiden kanssa. Vastausta ei ole vaikea keksiä, sitäkin mielenkiintoisempi asia on miten paljon Venäjä laskee sen varaan että sotatilanteessa Suomi voitaisiin eristää muista länsimaista taloudellisesti ja sotilaallisesti.

Länsimaiden toiminnasta löytyy varmaan paljonkin tarinoitavaa niin hyvässä kuin pahassa. Kun länsimailla menee hyvin heijastuu se poikkeuksetta hyvinvointina myös meille. Onkin kysyttävä miksi löytyy tahoja jotka haluavat tätä sidettä heikentää.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Kalle, kirjoitat: "Lähes joka vaiheessa Venäjältä tarjotaan ystävyyden oljenkorsia ja halutaan nähdä Suomi ystävänä ja rauhankumppanina." Kerro esimerkkejä.

Täällä on juossut lapsiasiamiestä ja kenraalia varoittelemassa ja valehtelemassa. Viime vuosina kehuneet että rajan takana on useita hyökkäysvalmiitä prikaateja, sotilaat nukkuvatkin saappaat jalassa jotta muutamassa minuutissä pääsevät torjumaan Suomen hyökkäykset!

Muutamat Karjalassa käyneet ovat kertoneet että venäläiset ovat paniikissa, Suomi hyökkää.

Suomi on vähentänyt varuskuntia, Venäjä järjestää näyttäviä sotaharjoituksia Suomen rajan lähellä. Pitäisikö meidän kumartua ja vain odottaa hyökkäystä? Onko Venäjän johto missään vaiheessa sanonut että eivät hyökkää ainakaan Suomeen?
On hieno asia että Suomi jotenkin ilmoittaa Venäjälle että vastaan panemme jos tulette vaikka teillä on valtava ylivoima

Käyttäjän kaarle kuva
Kalle Kataja

Muistan lukeneeni jatkuvasti ja useaan kertaan, miten venäläismediassa halutaan nähdä suomalaiset ystävinä, ja on monia lausuntoja siihen tapaan.

Voin etsiä sinulle ja itselleni muistin virkistykseksi noita, kun saan täällä ameriikassa työpäivän loppumaan ja tarvittavat pääomat kasvatettua!

Sunnuntaina ei laiskotella.

Käyttäjän kaarle kuva
Kalle Kataja

Aloitetaan tuoreimmasta päästä:

28.5.2015 "Suomen uudeksi pääministeriksi nousi ystävällismielisten naapuruussuhteiden kannattaja", uutisoi valtion omistaman Rossijskaja Gazetan verkkolehti Rg.ru.

27.5.2015 "Suomen uusi ohjelma: säästöt ja ystävyys Venäjän kanssa", uutisoi Fontanka. Lehden mukaan euroskeptinen Soini on kuvaillut Venäjää "tärkeäksi naapuriksi", jonka kanssa Suomen on syytä rakentaa ystävällismielisiä, kahdensuuntaisia suhteita.

Samansuuntaisia lausuntoja ja näkemyksiä olen nähnyt aiemminkin: tahtoa on siis nostaa esille ystävyyttä korostavia juttuja.

Googlella näiden haku jälkikäteen on välillä aika vaivalloista.

Keräänpä niitä tänne kun vastaan tulee, pitää jatkaa töitä.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Hohhoijaa! Kun Neuvostoliitto jouluna 1979 hyökkäsi Afganistaniin ja romutti ETYK:n sopimukset ja asiakirjat, se samalla avasi ne pandoran lippaat, joiden hedelmistä nautimme edelleen.

Putinistien mielestä maan pitää olla Venäjän liittolainen, tai oleskella harmaalla vyöhykkeellä. Länsimaasta ei ole kumpaankaan.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Ruotsi luopui asevelvollisuudesta, Baltian maillakaan ei ole asevelvollisuutta. Nyt nämä kaikki suunnittelevat asevelvollisuutta.
Eikö voi sanoa että sitä Venäjä saa mitä on tilannut!

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

Hyvää pohdintaa ja päätelmiä!

- Joskus ajattelen, että Suomi on nuori kansakunta, jolle autonomia ja valtiollinen itsenäisyyskin tipahtivat puolivahingossa, ja joka ei oikein ole vieläkään sinut itsensä kanssa. Ei ikään kuin ole kasvanut kypsyyteen nähdäkseen itsensä arvokkaana sellaisena kuin on. Sen takia sitten etsitään joku ulkopuolinen, jolle yritetään olla mieliksi ja jota kumarretaan, kuten on vuosisatoja tehty.
Kaipa se on sitä huonoa itsetuntoa. Mene ja tiedä.

Säälin ja häpesin suomalaispolitiikkoja, jotka laitavasemmistosta kokoomukseen asti olivat 1970-luvulla rähmällään Kremliin. Samaa sääliä ja häpeää tunsin, kun suomalaispoliitikot alkoivat 2000-luvulla demareista kokoomukseen olla kilvan ruikuttamassa kutsua Valkoiseen taloon osoittaakseen ulkopoliittista hovikelpoisuuttaan. Kuten kylmän sodan aikana itsekkäistä valtapyrkimyksistä johtuen vehkeiltiin neukkujen kanssa sittemmin on vehkeilty jenkkien kanssa. Tehdään salaisia sopimuksia ulkovaltojen edustajien kanssa. Nykypäivän käytäntöä on mahdoton ymmärtää ilman edeltänyttä suomettuneisuutta. Kysymys on pohjimmiltaan samasta asiasta vaikka kumarrus suunta on toinen. Moraalista rappiota tai kypsymättömyyttä.

Jos toimintaa ohjaa huono kansallinen itsetunto ja pelko, tästä seuraa kykenemättömyys nähdä Suomen asemaan liittyviä vahvuuksia ja mahdollisuuksia.

Se, että ottaa huomioon geopoliittisen asemansa ja naapurinsa turvallistarpeet, ei tarkoita, että pitäisi nöyristellä ja myötäillä naapurin näkemyksiä, saati luopua omista arvoistaan ja periaatteistaan. Se taas, vaikka on jyrkästikin eri mieltä naapurin kanssa jostain, ei tarkoita, että hyvät naapurisuhteet pitää muuten kieltää ja sivuuttaa naapurin turvallisuustarpeet, saati ryhtyä varautumaan sotaan.

Suomi on hyvä maa, eikä geopoliittinen asemamme ole huono, jos sen vain ymmärtää oikein, eikä tee siitä itselleen ongelmaa.

Käyttäjän kaarle kuva
Kalle Kataja

http://demokraatti.fi/venaja-ei-uhkaa-suomea/

Venäjä ei ole tehnyt Suomen suuntaan mitään sellaista, joka olisi akuutti uhka tällä hetkellä, puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg vastasi kysymykseen, onko Venäjä uhka Suomelle.

Lindbergin mukaan Venäjän joukkojen sijoittelussa Suomen rajojen lähelle ei ole tapahtunut huolestuttavaa kehitystä.

Suomen lehtiä ja näitä palstoja seuratessa voisi saada toisenlaisen kuvan, kun hysteria vain leviää.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Jos kenraali sanoisi jotain muuta, se tarkoittaisi liikekannallepanoa. Näin sanottiin marraskuussakin 1939!
Akuutti uhka tuli vasta aamulla 30.11.1939 kun puna-armeijan joukot ylittivät Suomen rajan kaikkialla.

"...Pohjoismaiden puolustusministereiden artikkeli nostatti kohua, kun siinä nimettiin suorasanaisesti yhteistyön tiivistämisen syyksi Venäjän toimet."

Kalle, et tainnut huomata tätä lausetta?

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Tuota Venäjän ja Kiinan liittoutumista (sotilaallisesti?) länsimaita vastaan toiset hehkuttaa kuin deux ex machinaa. Nimimerkki 'Jukka Laine' täällä blogistanissa hehkutti miten Venäjä tulee tuhoamaan USA:n ja sen sylikoira EU:n ('teidät siellä lännessä').

Ellei kyseessä ole länsimaiden vastainen liittouma niin mikä sitten? Siinä välissä ei kuitenkaan 'puolueettomien' (lue: päänsä pensaaseen pistävien) suvereniteettia paljoa kumarrella, kuten Ukrainasta, Etelä-Ossetiasta, Tsetseniasta ja Transnistriasta olemme jo oppineet.

Tosiasiassa Kiinan ja länsimaiden taloudelliset siteet ovat niin vahvat että täysimittaista sotaa ei tulla näkemään. Se on vain Venäjän märkä päiväuni toivoa että Kiina sotisi Venäjän sotia omaksi taloudelliseksi tappiokseen.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Kun katsoo Aasian karttaa, näyttää selvältä että tulevaisuudessa Kiina ottaa sille kuuluvan Siperian. Sen asuttaminen kiinalaisilla on jo alkanut. Heillä on aikaa toisella tavalla kuin meikäläisillä hivuttaa vähitellen. Kiina on väkiluvultaan kymmenkertainen, Siperiassa on vain kourallinen venäläisiä. Se kuuluu Kiinalle.

Kiina on aivan eri sarjan talousmahti kuin Venäjä. Kiinalaiset ovat älykkäitä ja ahkeria toisin kuin venäläiset.

Ipulaisten kannattaisi lyöttäytyä Kiinan kaveriksi ja jättää mitätön Putin hoitamaan itse oman pyykkinsä!

Toimituksen poiminnat

Sivut