*

Tieto on valtaa Kalle Katajan esille nostamia kirjoituksia

Ihmistarhaus - tarina orjuutuksesta

Suosittelen katsomaan videon - alla hieman muokatut tekstitykset. 

Tämä on tarina orjuudesta - kuinka se tapahtui ja kuinka siitä vapaudutaan. 

Kuten kaikki eläimet, ihmiset pyrkivät hallitsemaan ja hyödyntämään ympäristönsä resursseja. 

Aluksi saalistimme ja keräsimme luonnon antimia. 

Sitten tapahtui jotakin kammottavaa. Toisin kuin eläimet, aloimme pelätä kuolemaa ja tulevia menetyksiä. Tämä oli alku suurelle tragedialle sekä vielä suuremmille mahdollisuuksille. 

Kun pelkäämme kuolemaa, vahinkoa tai vankeutta, muutumme hallittaviksi - arvokkaammaksi kuin muut luonnonvarat.

Suurin resurssi ihmisille ei ole luonnonvarat, vaan toiset ihmiset.

Eläintä voi pelotella hetkellisesti tuottamalla kipua, mutta eläintä ei voi pelotella ajatuksella tulevaisuuden vapaudenmenetyksestä, kidutuksesta tai vankeudesta, koska eläimet eivät juurikaan ajattele huomista.

Lehmää ei voi uhata kidutuksella eikä lammasta kuolemalla. Puuta ei saa tuottamaan enempää hedelmiä huutamalla ja heiluttamalla miekkaa. Viljapelto ei tuota enempää uhkaamalla sitä palavalla soihdulla. Kana ei myöskään anna enempää munia uhkailemalla.

Mutta ihminen saadaan luovuttamaan kananmunansa uhkailemalla häntä itseään.

Ihmistarhaus on ollut sekä tuottoisin että tuhoisin ammatti läpi historian.

Se on saavuttamassa tuhoisan huippunsa.

Yhteiskuntaa ei voi ymmärtää ennenkuin sen näkee sellaisena kuin se on: tarhana, jossa ihmistarhaajat omistavat ihmiskarjaa.

Jotkut ajattelevat, että hallitukset tarjoavat terveydenhoitoa, vettä, koulutusta ja teitä ja ajattelevat että kyseessä on hyväntahtoinen kokonaisuus.

Mikään ei ole kauempana todellisuudesta.

Karjanomistajat antavat karjalleen terveydenhoitoa, vettä ja koulutusta.

Jotkut ajattelevat, että meille sallitaan tiettyja vapauksia, ja että hallitus suojelee näitä vapauksia.

Kaikki karjanomistajat sijoittavat tarhansa välimatkojen päähän nostaakseen tuottoja.

Joillekin eläimille annetaan laajempia alueita, jos tuloksena on enemmän maitoa ja lihaa.

Verotarhoissa annetaan tiettyjä vapauksia. Ei sen takia, että vapauksista välitetään.

Syy on se, että omistajat haluavat lisää tuottoa.

Alatko nähdä häkkisi, johon olet syntynyt?

Ihmistarhauksen historiassa on ollut neljä suurta vaihetta.

Ensimmäinen vaihe muinaisessa Egyptissä oli suoraa ja brutaalia pakottamista.

Ruumiita hallittiin, mutta ruoska ja kahleet eivät tavoittaneet ihmismielen tuottoisuutta.

Orjat olivat tehottomia ja heidän hallintansa vaati paljon resursseja.

Toinen vaihe oli roomalainen malli, jossa orjille sallittiin tiettyjä vapauksia ja mahdollisuuksia luovuuteen, mikä nosti tuottavuutta.

Rooman omaisuus ja verotulot kasvoivat luoden Roomasta imperiumin - tuhoten lopulta sen luoneet taloudelliset vapaudet ja itsensä.

Tämä saattaa tuntua jokseenkin tutulta.

Rooman jälkeinen feudaalimalli käsitti karjanomistuksen ja verotuksen.

Maanviljelijät saivat viljellä maata, kunhan he antoivat osan paikallisille sotapäälliköille.

Tämä malli sortui jatkuvaan tuottoisan maan jakamiseen ja päättyi lopulta siihen kun maanviljelijät
saivat lähtöpassit vanhoilta asuinsijoiltaan.

Uudet tekniikat tekivät isommista viljelyksistä tuottavampia vähemmällä työvoimalla.

Myöhemmän keskiajan kohonnut ruoantuotanto mahdollisti kylien ja kaupunkien laajentamisen.

Tämä antoi pohjan nykyisen demokraattisen järjestelmän ihmisten omistukselle.

Kun työttömät maanviljelijät päätyivät kaupunkeihin, teollisuusomistajat saivat paljon halpaa ihmispääomaa.

Omistajat tajusivat, että pääoma tuottaa enemmän jos sen antaa valita oman ammattinsa.

Demokraattisessa mallissa suoranainen orjuus on korvattu mafia-mallilla.

Tarhaajat eivät omista bisneksiä suoraan, vaan käyttävät välikäsiä kerätessään kuukausittaiset tuotot yrittäjiltä.

Voimme valita ammattimme, mikä nostaa tuottavuuttamme ja veronmaksukykyämme tarhaajille.

Vähäiset vapautemme säilytetään, koska ne varmistavat omistajiemme tuotot.

Demokraattisen mallin haaste on, että omaisuuden ja vapauden kasvu on uhka tarhaajille.

Alussa omistava luokka hyötyy suhteellisen vapaista markkinoista ja vapaasta työvoimasta, mutta karjan tottuessa vapauksiinsa ja kasvavaan omaisuuteensa, se alkaa miettimään omistajien ja päättävän luokan tarvetta.

Mutta kukaan ei sanonutkaan, että ihmistarhaus olisi helppoa.

Verokarjan pitäminen aisoissa on kolmivaiheinen prosessi.

Ensimmäisessa vaiheessa nuoret kasvatetaan valtiollisella koulutuksella.

Omaisuuden karttuessa meille luotiin koulutusjärjestelmät ohjaamaan ajatuksiamme.

Toisessa vaiheessa kansalaiset asetetaan toisiaan vastaan.

Ihmisiä on vaikeaa hallita suoranaisella voimankäytöllä.

Sielläkin missä se onnistuu, kuten Pohjois-Koreassa, se on musertavan tehotonta.

Välittömässä vankeudessa elävät ihmiset eivät lisäänny eivätkä työskentele tehokkaasti.

Mutta jos ihmiset kuvittelevat olevansa vapaita, tuottavat he paljon enemmän.

Paras tapa ylläpitää illuusiota on ottaa osa karjasta tarhaajan palkkalistoille.

Hierarkiasta riippuvaiset lehmät hyökkäävät kaikkia muita lehmiä vastaan jotka osoittavat ihmisomistuksen vääryyksiä ja moraalittomuutta.

Jos lehmät saadaan hyökkäämään toisiaan vastaan aina, kun joku nostaa todellisuuden esille, heidän hallintaansa ei tarvitse kuluttaa läheskään niin paljon aikaa tai energiaa.

Lehmät, jotka tulevat riippuvaisiksi tarhaajan saaliista, vastustavat raivokkaasti toiminnan kyseenalaistamista.

Tarhaajista riippuvaiset sanovat niille, jotka vaativat vapautta omistussuhteesta: "Olet vaaraksi kanssalehmillesi."

Vastuu järjestelmän tuhovoimasta vieritetään niille, jotka vaativat oikeaa vapautta.

Kolmas vaihe on tuottaa ulkoisia uhkia, jotta pelokkaat lehmät pysyvät tarhaajiensa suojissa.

Tämä ihmistarhauksen järjestelmä on tulossa loppuunsa.

Modernin järjestelmän järkyttävä tragedia on syntynyt edellisten taloudellisten vapauksien pohjalta.

Lännen huikea nousu läpi 19. vuosisadan tapahtui taloudellisten vapauksien ansiosta.

Rikastuminen kasvatti valtion kokoa ja valtaa.

Karjan tullessa yhä tuottavammaksi, kasvaa tarhaajien ja heistä riippuvaisten määrä.

Valtion koko on suhteellinen sitä edeltäviin taloudellisiin vapauksiin nähden.

Vapaudet luovat rikkautta, ja rikkaudet houkuttelevat varkaita ja poliittisia tuholaisia.

Heidän ahneutensa tuhoaa lopulta taloudelliset vapaudet.

Toisin sanoen vapaudet edesauttavat syövän leviämistä.

Pienimmästä alkanut hallinto päätyy aina suurimmaksi.

Tämän takia on tilausta oikeasti vapaalle ja rauhanomaiselle yhteiskunnalle - yhteiskunnalle ilman poliittisia hallitsijoita, ihmistarhaajia, turhaa verotusta ja valtiollista holhousta.

Vapautuminen on erittäin helppoa, mutta myös erittäin vaikeaa.

Välttelemme karmeaa totuutta, koska sen näkeminen on niin kivuliasta.

Sätkimme kuolevan järjestelmän raunioissa, koska pelkäämme muun karjan hyökkäyksiä.

Mutta meidät voidaan pitää ainoastaan häkeissä, joita kieltäydymme näkemästä.

Herätkäämme.

Tarhauksen näkeminen tarkoittaa sen jättämistä.

Alkuperäinen teksti ja video: Stefan Molyneux

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän Creap kuva
Vesa Nikkanen

Komppaan edellistä; mielenkiintoinen video.

Jos nykyinen järjestelmä puretaan nopeasti, merkitsee se kaaosta ja anarkiaa. Päinvastaista kuin "uusi vapaa maailma". Kutsun sitä tuoksi, koska en muutakaan keksi. Video jätti täysin avoimeksi sen mitä "uusi vapaa maailma" on ja millainen tie sen saavuttamiseksi on kuljettava. Onko videossa kyseessä tavallinen kulttuurievoluution pohdiskelu, jonka joku haluaa olevan maailmaa mullistava?

Tarvitsisimme globaalin "hengellisen herätyksen", jotta muutos olisi mahdollinen rauhanomaisesti. Miten muuten poistaa ihmisestä kuoleman pelko?

Käyttäjän kaarle kuva
Kalle Kataja

Olen täysin samaa mieltä, mitään anarkiaa ei kaivata.

Videot ja keskustelunavaukset, joissa ei heti tuputeta tiettyä vastausta ovat paljon kiinnostavampia.

Vallan delegointi ja vastuunkaihtaminen johtaa tähän nykyiseen surkeaan trendiin, jossa pyrkyrit ja huijarit kaappaavat sen vallan ja keskittävät sitä itselleen.

Paljon olisi asioita ratkottavana, ihmiset pitäisi herättää keskustelemaan niistä.

Tärkeää olisi kovemman moraalin ja vastuun vaatiminen kaikessa.

Nyt poliitikot ja virkamiehetkin päästetään vastuusta, vaikka he monasti pilaavat ja sotkevat lukemattomien ihmisten elämiä.

Toimituksen poiminnat

Sivut