*

Tieto on valtaa Kalle Katajan esille nostamia kirjoituksia

Paljastus: Salainen raportti natsien suunnittelemasta 4. valtakunnasta - EU:ssa

Paperi on vanha ja iän haurastuttama ja kirjoituskoneen painamat kirjaimet ovat haalistuneet. Yhdysvaltain sotilastiedustelun raportti EW-Pa 128 on edelleen yhtä hyytävää luettavaa kuin marraskuussa 1944, jolloin se kirjoitettiin.

Dokumentti, joka tunnetaan myös nimellä "Red House Report", on yksityiskohtainen selonteko salaisesta tapaamisesta Maison Rouge Hotelissa Starsbourgissa elokuun 10. päivänä 1944. Siellä natsiupseerit määräsivät Saksan johtavimmat teollisuusomistajat suunnittelemaan Saksan sodanjälkeisen uudelleenrakentamisen sekä aloittamaan valmistelut natsien valtaanpaluulle ja toiminnalle "vahvan saksalaisen imperiumin" hyväksi. Toisin sanoen kyseessä oli "neljännen valtakunnan" valmistelu.

Suunnittelijat: Natsien tukeman I. G. Farben -yhtiön insinööri Max Faust ja SS-johtaja Heinrich Himmler ensimmäisinä vasemmalta

Kolmesivuinen tiiviisti kirjoitettu salaiseksi merkitty raportti, joka kopioitiin Iso-Britannian upseereille ja lähetettiin lentopostitse Yhdysvaltain ulkoministerille Cordell Hullille, sisältää yksityiskohtaiset tiedot kuinka teollisuuseliitin tuli toimia yhdessä natsien kanssa Saksan talouden jälleenrakentamisessa mm. kanavoimalla rahoja Sveitsin kautta.

Suunnitelman mukaan heidän tuli järjestää salaisten kulissiyhtiöiden verkosto maailmalle ja olosuhteiden myöhemmin parantuessa ottaa jälleen Saksa johtoonsa.

Teollisuusryhmään kuului edustajia Volkswagenilta, Kruppilta ja Messerschmittiltä. Myös laivaston ja varusteluministeriön edustajat olivat paikalla. He päättivät, että neljännestä valtakunnasta ei tulisi sotilaallinen vaan taloudellinen imperiumi - eikä yksinomaan saksalainen.

Raportti joka paljastettiin Yhdysvaltain tiedusteluarkistosta toimi myös inspiraationa kirjailija Adam Leborin trillerille "The Budapest Protocol".

Kirja alkaa vuodesta 1944 puna-armeijan lähestyessä saarrettua kaupunkia ja sen jälkeen hyppää nykypäivään uuden Euroopan presidentin vaalikampanjaan. Euroopan Unionin supervaltio paljastuu kulissiksi pahaenteiselle salaliitolle, jonka juuret ovat toisessa maailmansodassa.

Mutta kirjailijan tehdessä tutkimustyötä kirjaansa varten hän tajusi, että raportin suunnitelmista oli tullut totta.

Natsi-Saksa vei massiivisia omaisuuksia ulkomaille puolueettomien valtioiden kautta. Saksalaiset yhtiöt järjestivät etäpesäkeyhtiöiden verkoston ulkomaille. Saksan talous nousi verkoston avulla pian vuoden 1945 jälkeen.

Kolmas valtakunta tuhottiin sotilaallisesti mutta vahvat natsiajan pankkiirit, teollisuusmiehet ja julkiset virkamiehet ("demokraateiksi" muuttuneina) menestyivät pian uudessa Länsi-Saksassa. Siellä he työskentelivät uuden tavoitteen eteen: Euroopan taloudellinen ja poliittinen integraatio.

Onko mahdollista että "neljäs valtakunta" jonka nämä natsivaikuttajat suunnittelivat on ainakin osittain tullut todeksi?

Raportin kirjoitti ranskalainen vakooja, joka oli läsnä Strasbourgin tapaamisessa 1944. Raportti antaa harvinaislaatuisen kokonaiskuvan tapahtumista.

Maison Rouge Hoteliin kerääntyneet teollisuusjohtajat odottivat SS-yliryhmänjohtajaa tohtori Scheidia aloittaakseen tapaamisen. Scheidilla oli yksi korkeimmista arvoista SS-joukoissa ja vastasi kenraaliluutnanttia. Hän oli vaikuttava räätälöidyssä harmaanvihreässä univormussa kaikkine yksityiskohtineen. Ulkopuolella oli vartiointi. Huone oli tutkittu mikrofonien varalta.

Kuolemanleiri: Auschwitz, jossa kymmenettuhannet vankityöläiset kuolivat saksalaisen I. G. Farben yhtiön alaisuudessa.

Hänen aloitettuaan huoneessa pidäteltiin henkeä. Saksan teollisuuden tulisi ymmärtää että sotaa ei voida voittaa, hän julisti. "Sen täytyy ottaa askeleita valmistautuakseen sodanjälkeiseen taloudelliseen kampanjaan." Moinen häviöstä puhuminen oli petturimaista. Siitä voisi seurata matka Gestapon kellareihin ja saada yhdensuuntaisen matkan keskitysleirille.

Mutta Scheidille oli annettu nimenomainen lupa puhua rehellisesti. Valtakunnan tulevaisuus oli vaakalaudalla. Hän määräsi teollisuuden vaikuttajat "luomaan yhteyksiä ja alliansseja ulkomaisten yhtiöiden kanssa, yksilötasolla ja epäilyksiä herättämättä".

Teollisuusmiesten tulisi lainata merkittäviä summia ulkomailta sodan jälkeen.

Heidän tulisi erityisesti käyttää niitä saksalaisia firmoja joita oli jo onnistuneesti käytetty taloudelliseen soluttautumiseen ulkomailla, Scheid sanoi. Hän luetteli amerikkalaisia yhteistyökumppaneita kuten teräsjättiläinen Krupp, Zeiss, Leica sekä laivayhtiö Hamburg-America Line.

Monien teollisuusmiesten lähtiessä tapaamisesta kourallinen heitä kutsuttiin toiseen pienempään tapaamiseen jota johti tri. Bosse varusteluministeriöstä. Siellä jaettiin itse huippueliitin salaisuudet.

Bosse selitti, että vaikka natsipuolue kertoi teollisuusmiehille sodan olleen jo hävitty, vastarinta liittoutuneita vastaan jatkuisi kunnes vakuudet Saksan yhtenäisyydestä saavutettaisiin. Hän laati salaisen kolmen vaiheen strategian neljännelle valtakunnalle.

Ensimmäisessä vaiheessa industrialistien tuli "valmistautua rahoittamaan natsipuoluetta jonka täytyy mennä pinnan alle 'Maquisina'", hän sanoi viitaten ranskalaisen vastarinnan nimikkeeseen.

Toisessa vaiheessa hallitus myöntäisi suuria summia saksalaisille teollisuusomistajille luodakseen "vakaan sodanjälkeisen perustan ulkomailla" samalla kun "olemassaolevat talousreservit annetaan puolueen käyttöön jotta vahva saksalainen imperiumi voidaan luoda häviön jälkeen".

Kolmannessa vaiheessa Saksan yhtiöt loisivat "nukkuvien" agenttien verkoston ulkomailla kulissiyhtiöiden avulla. Yhtiöiden tulisi toimia työkaluina sotilastutkimukselle ja tiedustelulle kunnes natsit palaisivat valtaan.

"Näiden olemassaolosta tulee tietää vain muutaman ihmisen jokaisessa teollisuudenhaarassa ja natsipuolueen johtajien", Bosse julisti.

"Jokaisella haaralla tulee olla yhteyshenkilö puolueeseen. Kun puolueesta tulee tarpeeksi vahva ottaakseen vallan Saksasta, teollisuudelle maksetaan heidän ponnisteluistaan ja yhteistyöstään erilaisin myönnytyksin ja määräyksin".

Ainutlaatuiset paljastukset: Vuoden 1944 "Red House Report", jossa on yksityiskohtaiset "suunnitelmat Saksan industrialistien salaisesta toiminnasta".

Maastavietyjen summien tuli kulkea joko kahden zürichiläisen pankin tai sveitsiläisten toimijoiden kautta jotka ostivat omaisuutta Sveitsistä Saksan hyväksi viiden prosentin komissiolla.

Natsit olivat siirrelleet salaa varoja puolueettomien maiden kautta jo vuosia.

Sveitsiläispankit, erityisesti Swiss National Bank, hyväksyivät varastettua kultaa natsien miehittämistä maista. Ne ottivat vastaan omaisuuksia joika oli viety juutalaisilta yrittäjiltä Saksassa ja miehitetyissä maissa. Vastikkeeksi annettiin ulkomaista valuuttaa jota natsit tarvitsivat elintärkeiden sotahankintojen tekemiseen.

Liittoutuneet olivat seuranneet sveitsiläisten taloudellista yhteistyötä natsien kanssa tarkasti.

"The Red House Report" dokumentin laatija huomauttaa: "Aiemmin Saksan teollisuuden pääoman vienti neutraaleihin maihin tapahtui varsin vaivihkaa ja omin avuin."

"Nyt natsipuolue on teollisuusmiesten takana ja patistaa heitä pelastautumaan hankkimalla varoja Saksan ulkopuolelta ja edistääkseen puolueen suunnitelmia sodanjälkeiseen toimintaan."

Ulkomaisen valuutan maastavienti oli natsi-Saksassa teknisesti kiellettyä, mutta kesällä 1944 säädöksillä ei ollut enää merkitystä.

Yli kahden kuukauden kuluttua Normandian maihinnoususta natsit olivat liittoutuneiden ja neuvostoliittolaisten puristuksissa sekä lännestä että idästä. Hitler oli haavoittunut salamurhayrityksestä. Natsijohto oli hermostunut, jakautunut ja kinasteleva.

Vuosien saatossa SS oli rakentanut jättiläismäisen taloudellisen imperiumin ryöstelyn ja murhaamisen avulla. He aikoivat säilyttää sen.

Tapaaminen Maison Rougessa vaati SS:n suojelusta, sanoo tohtori Adam Tooze Cambridgen yliopistosta, joka on kirjoittanut teoksen "Wages of Destruction: The Making And Breaking Of The Nazi Economy".

Hän sanoo: "Vuonna 1944 keskustelu sodanjälkeisestä suunnittelusta oli kielletty. Oli erittäin vaarallista puhua siitä julkisesti. Mutta SS ajatteli pitkäjänteisesti. Jos aiottiin luoda toimiva koalitio sodan jälkeen, ainoa turvallinen tapa tehdä se olisi luoda se [vallassaolevan] terrorikoneiston ohjauksessa."

Juonikkaat SS-johtajat kuten Otto Ohlendorf ajattelivat jo pitkälle etukäteen.

Komentajana Einsatzgruppe D:n palveluksessa joka toimi itärintamalla vuosina 1941 ja 1942 Ohlendorf oli vastuussa 90,000 miehen, naisen ja lapsen murhaamisesta.

Korkeasti koulutettu älykäs lakimies ja ekonomisti Ohlendorf osoitti suurta huolehtivaisuutta tapporyhmänsä ampujien psykologisesta mielenterveydestä: hän määräsi että usean ampujan tulisi ampua yht'aikaisesti samaan uhriin jotta vältyttäisiin henkilökohtaisen vastuun tuntemisesta.

Talvella 1943 hänet siirrettiin talousministeriön palvelukseen. Ohlendorfin näennäinen tehtävä oli keskittyä vientiin, mutta hänen todellinen tehtävänsä oli säilyttää SS:n mahtava euroopanlaajuinen talousimperiumi Saksan häviön jälkeen.

Ohlendorf joka myöhemmin hirtettiin Nürnbergissä oli erityisen kiinnostunut saksalaisen ekonomistin Ludwig Erhardin työstä. Erhard oli kirjoittanut laajan suunnitelman siirtymisestä sodanjälkeiseen talouteen Saksan häviön jälkeen. Tämä oli vaarallista etenkin kun hänen nimensä oli mainittu vastarintaryhmien yhteydessä.

Mutta Ohlendorf, joka oli myös SD:n, natsien kansallisen turvallisuuspalvelun johtaja, suojeli Erhardia heidän ollessaan samaa mieltä sodanjälkeisen Saksan talouden stabilisoimisesta. Ohlendorf oli itse SS:n johtajan Heinrich Himmlerin suojeluksessa.

Ohlendorf ja Erhard pelkäsivät hyperinflaatiota joka oli tuhonnut Saksan talouden 20-luvulla. Moinen katastrofi tuhoaisi SS:n talousimperiumin.

He molemmat olivat samaa mieltä siitä, että sodanjälkeisen päätavoitteen tulisi olla nopea rahatalouden vakauttaminen vakaan valuutan turvin. He ymmärsivät että tämän tulisi olla ystävällismielisen miehittäjävaltion määräämä, sillä millään sodanjälkeisellä Saksan valtiolla ei olisi mahdollisuutta yksinään luoda uutta valuuttaa jolla olisi mitään arvoa.

Valuutasta tuli Deutschmark, joka esiteltiin 1948. Siitä tuli mahtava menestys ja se käynnisti Saksan talouden. Vakaan valuutan kera Saksasta tuli jälleen kerran puoleensavetävä kauppakumppani.

Saksan talousmiehet pystyivät nopeasti jälleenrakentamaan talousimperiuminsa läpi Euroopan.

Sota oli ollut erittäin tuottoisa Saksan taloudelle. Vuonna 1948 huolimatta kuuden vuoden sodasta, liittoutuneiden pommituksesta ja sodanjälkeisen jälleenrakennuksen kustannuksista, teollisuustuotantovälineiden, rakennusten ja muun pääoman arvo oli jo suurempi kuin 1936, suurilta osin varustelukilvan ansiosta.

Erhard pähkäili kuinka Saksan teollisuus voisi laajentua läpi hajonneen Euroopan mantereen. Vastaus tuli ylikansallisuuden kautta: vapaaehtoisen kansallisen suvereeniuden luovuttamisen avulla ylikansalliselle organisaatiolle.

Saksa ja Ranska olivat vetureita Euroopan hiili- ja teräsyhteisölle (ECSC), Euroopan Unionin edeltäjälle. ECSC oli ensimmäinen ylikansallinen organisaatio ja se luotiin huhtikuussa 1951 kuuden Euroopan valtion toimesta. Se loi hiilelle ja teräkselle yhteisen markkina-alueen jota se säännösteli. Tämä oli elintärkeä ennakkotapaus jatkuvalle maiden kansallisen suvereeniuden menetykselle - prosessi joka jatkuu edelleen.

Mutta ennen kuin yhteinen kauppa-alue voitaisiin luoda, natsiteollisuusmiesten tuli saada armahdus ja natsipankkiirien ja -toimihenkilöiden tuli päästä takaisin töihin. Vuonna 1957 John J. McCloy, USA:n korkein virkamies Saksassa, armahti teollisuusmiehet jotka olivat tuomittu sotarikoksista.

Kaksi voimakkaimmista natsi-industrialisteista, Alfried Krupp (Krupp Industries) ja Friedrick Flick jonka Flick Group omisti 40 prosentin osuuden Daimler-Benzistä, vapautettiin vankilasta oltuaan siellä hädintuskin 3 vuotta.

Krupp ja Flick olivat olleet keskeisiä hahmoja natsien taloudessa. Heidän yhtiönsä kohteli orjatyövoimaa kuin karjaa joka pakotettiin työskentelemään kuolemaan asti.

Krupp-yhtiöstä tuli pian yksi Euroopan johtavista teollisuusyhteenliittymistä.

Flick Group rakensi myös nopeasti uuden Euroopanlaajuisen bisnesimperiumin. Friedrich Flick ei katunut sodanaikaisia toimia ja kieltäytyi maksamasta ainuttakaan D-markkaa kompensaationa kuolemaansa heinäkuuhun 1972 asti (hän eli 90-vuotiaaksi) jättäessään jälkeensä yli miljardin dollarin omaisuuden.

"Monille johtavista teollisuushahmoista jotka olivat läheisiä natsien kanssa Euroopasta tuli peite edistääkseen Saksan kansallisia etuja Hitlerin tappion jälkeen", sanoo historioitsija Dr Michael Pinto-Duschinsky, entisten juutalaisten orjatyöläisten neuvonantaja.

"Saksan talouden ja sodanjälkeisen Euroopan talouksien jatkuvuus on huomiotaherättävää. Joistakin natsien talouden johtavista hahmoista tuli Euroopan Unionin johtavia rakentajia."

Monet tunnetuista merkeistä olivat käyttäneet orja- ja pakkotyövoimaa mukaanlukien BMW, Siemens ja Volkswagen, joka valmisti ammuksia ja V1-raketteja.

Orjatyövoima oli keskeinen elementti natsien sotakoneistossa. Monet keskitysleirit olivat liitetty tehtaisiin joiden toimihenkilöt toimivat käsi kädessä SS-upseerien kanssa valvoessaan leirejä.

Kuten Krupp ja Flick Hermann Abs, sodanjälkeisen Saksan voimakkain pankkiiri, oli menestynyt kolmannessa valtakunnassa. Jalonoloinen, elegantti ja diplomaattinen Abs nousi Saksan suurimman pankin Deutsche Bankin hallitukseen 1937. Kun natsi-imperiumi laajeni, Deutsche Bank oli innolla mukana "arjalaistamassa" itävaltalaisia ja tsekkoslovakialaisia pankkeja, jotka olivat juutalaisten omistuksessa.

Vuonna 1942 Absilla oli 40 johtotehtävää joista neljännes oli natsien miehittämissä valtioissa. Monet näistä arjalaistetuista yhtiöistä käyttivät orjatyövoimaa. Vuonna 1943 Deutsche Bankin omaisuus oli jo nelinkertaistunut.

Abs oli myös I. G. Farbenin hallintoneuvostossa Deutsche Bankin edustajana. I. G. Farben oli yksi natsi-Saksan voimakkaimmista yhtiöistä ja oli BASF:in, Bayerin, Hoechstin ja sisaryrityksistä 1920-luvulla luotu liitto.

Se oli niin läheisissä toimissa SS:n ja natsien kanssa, että se oli mukana hallinnoimassa orjatyövoimaleiriä Auschwitzissä nimeltä Auschwitz III jossa kymmenettuhannet juutalaiset ja muut vangit kuolivat valmistaessaan keinotekoista kumia.

Kuten kaikki menestyvät bisnesmiehet, I. G. Farbenin johtajat hajauttivat sijoituksensa.

Sodan aikana yhtiö oli rahoittanut Ludwig Erhardin tutkimustyötä. Sodan jälkeen 24 I. G. Farbenin johtajaa sai syytteen sotarikoksista liittyen Auschwitz III:en - mutta vain 12 tuomittiin ja määrättiin vankilaan puolestatoista kahdeksaan vuoteen. I. G. Farben pääsi vapaaksi massamurhista.

Abs oli yksi tärkeistä henkilöistä Saksan sodanjälkeisessä jälleenrakentamisessa. Oli suurilta osin hänen ansiotaan juuri kuten "Red House Report" määräsi, että rakennettiin "vahva Saksan imperiumi" joka muodosti nykypäivän Euroopan Unionin perustan.

Abs laitettiin vastaamaan Marshall avun - jälleenrakennusrahojen - määräämisestä Saksan teollisuudelle. Vuonna 1948 hän oli tosiasiallisesti johtamassa Saksan taloudellista elpymistä.

Ratkaisevasti, Abs oli myös jäsen Euroopan League for Economic Co-operation organisaatiossa, joka oli intellektuellien vuonna 1946 muodostama lobbausryhmä. Liiga oli vannoutunut yhteisen kauppa-alueen muodostamiselle johtaen myöhemmin Euroopan Unioniin.

Sen jäseninä oli industrialisteja ja finanssimiehiä. Se loi määräyksiä jotka ovat silmiinpistävän tuttuja tänään; rahapoliittisesta integraatiosta; yhtenäisistä kuljetuksista; energiasta ja hyvinvointiprosesseista.

Kun Länsi-Saksan ensimmäinen liittokansleri Konrad Adenauer tuli valtaan 1949, Abs oli hänen tärkein taloudellinen neuvonantajansa.

Kulissien takana Abs työskenteli voimakkaasti jotta Deutsche Bankin annettaisiin muodostua uudelleen hajauttamisensa jälkeen. Vuonna 1957 hän onnistui ja palasi aiemman työnantajansa palvelukseen.

Samana vuonna kuusi ECSC:n jäsentä allekirjoitti Rooman sopimuksen, joka loi Euroopan talousyhteisön (EEC). Sopimus vapautti kauppaa ja loi entistä vahvempia ylikansallisia instituutioita mukaanlukien Euroopan parlamentin ja Euroopan komission.

Kuten Abs, Ludwig Erhard menestyi sodanjälkeisessä Saksassa. Adenauer teki Erhardista Saksan ensimmäisen sodanjälkeisen talousministerin. Vuonna 1963 Erhardista tuli kansleri Adenauerin jälkeen kolmen vuoden ajaksi.

Mutta Saksan taloudellinen ihme joka oli erittäin tärkeä "uuden Euroopan" idealle oli rakennettu massamurhan varaan. 2,700,000 ihmistä kuoli orja- ja pakkotyövoimana saksalaisten yhtiöiden alaisuudessa natsien aikana.

Joitakin ajoittaisia kompensaatioita maksettiin, mutta vasta vuonna 2000 Saksan teollisuus suostui sitoviin globaaleihin korvauksiin luomalla 6 miljardin dollarin rahaston. Mitään laillista vastuuta ei edelleenkään myönnetty ja henkilökohtaisia korvauksia myönnettiin vähäinen määrä.

Orjatyövoimana käytetty henkilö saisi 15000 D-markkaa ja pakkotyövoimalaiset 5000. Jokaisen korvauksen saavan tuli luvata ettei hakisi enää oikeutta.

Vertailukohtana tälle vuonna 2001 Volkswagen teki voittoa 3.6 miljardia dollaria.

Ensi kuussa 27 Euroopan Unionin jäsenvaltiota äänestää historian suurimmassa ylikansallisessa äänestyksessä. Euroopassa on nyt rauha. Saksa on muodollinen demokratia ja siellä on jälleen merkittävä juutalainen yhteisö. Holokausti on painettu kansalliseen muistiin.

Mutta "Red House Report" on silta aurinkoisesta nykypäivästä synkkään menneisyteen. Josef Göbbels, Hitlerin propagandaministeri, sanoi: "50 vuoden kuluttua kukaan ei ajattele kansallisvaltioita".

Toistaiseksi kansallisvaltiot ovat olemassa [vaikka siitä voi olla montaa mieltä]. Mutta nämä kolme kirjoitettua sivua ovat muistutus siitä että nykypäivän ponnistelut Euroopan liittovaltion luomiseksi on sidottu SS:n ja Saksan neljännen valtakunnan - ekonomisen eikä sotilaallisen - suunnitelmiin.

http://www.mailonsunday.co.uk/news/article-1179902/Revealed-The-secret-r...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Ping (nimimerkki)

Mies on sekaisin kuin seinäkello.

Dr. Schmidt (nimimerkki)

Paranoiassa on yleensä jokin totuuden siemen...

totta se on (nimimerkki)

Kapitalismin mustaa historiaa = natsit olivat oikeistoa bisnesyhteyksineen.

Tuomas Hako (nimimerkki)

Ohlendorf sanoi itse myöhemmässä oikeusprosessissaan, että höpinät 90 000 tapetusta Venäjällä olivat häneltä saatu hirvittävällä kidutuksella eikä mikään Einsatz-juttu pidä paikkaansa. Todellisuudessa vain puolueeseen kuuluneet juutalaiset tapettiin ja myös osana partisaanisotaa vuosien saatossa vastatoimina partisaani-iskuihin.

Veikkaan, että nuokin dokumentit on väärennetty, kuten monet EInsatz-dokumentit. Riitti vain se, että oli ss:n kirjoituskoneet ja leimasimet voittajien hallussa. Tällaiset väärennökset ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa eli muiden raporttien ja eri maiden asiakirjojen, silminnäkijöiden todistusten ym. Tässä ilmeisesti siionistit haluavat paljon kultaa Sveitsistä väittämällä ss:n ryöstäneen ties mitä. Ehkäpä Saksalta aletaan vaatia korvauksia olemattomasta kullasta. Oikeastihan natsien kultavaranto hävisi ilmeisesti suoraan USA:n armeijan mukana.

Pentti Juhani Järvinen (nimimerkki)

Selvähä se, että saksalaiset suuryritykset ja -yrittäjät pyrkivät pelastamaan rahojaan ja omaisuuksiaan, kun tappio sodassa oli varma. Joitakin auttoi se vanha ja tunnettu fakta, että USA oli investoinut Saksaan I MS:n jälkeen. Ja Sveitsin ohessa varoja siirrettiin Ruotsiin, Espanjaan ja Etelä-Amerikkaan. Vastaavasti Hitlerin puolue laati ja jakeli ohjeita sotaa seuraavasta ajasta. Mutta sen mahdolliset johtajat joko hirtettiin tai he tekivät itsemurhan. Kyllähän Saksa nitistetiin perin pohjin, ja sen nousu riippui paljolti Morgenthaun ideoista luopumisesta ja sijoitusavusta teollisuudelle. Se fakta, jonka he tiesivät, oli ettei Eurooppaa voinut puolustaa Neuvostoliittoa vastaan ilman Saksaa eikä se siihen pystynyt ilman USA:n apua. Siinä kaikki.

Gagarin (nimimerkki)

Vaikka Neuvostoliitto ja Yhdysvallat systemaattisesti pyrkivät tuhoamaan Saksan kansan he eivät siinä onnistuneet. Nyt koko Euroopassa käyetetään Saksan valuuttaa, jonka nimi muutettiin D-Markasta Euroksi - ilmeiseti kosmeettisista syistä.

Tuomas Hako (nimimerkki)

Saksan valtio on toisaalta veloissa korviaan myöten ja enemmänkin, joten korkomenot ovat tulevaisuudessa iso ongelma. Suuryritykset omistetaan ulkomailta ja koko ajan enemmän kaikkea muutakin. Saksalta lypsetään edelleen ties mitä omaisuuksia edellisten jatkoksi "sotakorvauksena". Saksalla on huomattavasti vähemmän vaikutusvaltaa EU:ssa maksuihinsa nähden. Saksan johtajat ovat perinteisesti USA:n käsinukkeja. Saksassa ei saa puhua objektiivisesti ja tieteellisesti historiasta eikä esim. natsismin aikakaudelta saa kertoa mitään positiivisata asiaa. Mikä tahansa tilaisuus voidaan kieltää erinäisten pykälien nojalla. Esim. Hess-aiheinen seminaari "natsismia ylistävänä", vaikka kyseessä olivat eturivin tiedemiehet keskustelijoina. Aiheesta kun oli tullut ilmi erinäistä uutta tietoa, joille Saksan hallitus ei halunnut julkisuutta. Jos saksasa puhuu totta esim. keskitysleireistä, voi joutua vankilaan vuosiksi holokaustin vähättelijänä, vaikka faktat olisivat kiistattomat ja eri maiden omista arkistoista. Puolustusasianajajakin voi saada tällöin pitkän tuomion.

Saksa on paska maa ja ihmiset täysin alistettuja ehkä äärioikeiston osia lukuun ottamatta.

Käyttäjän kaarle kuva
Kalle Kataja

Huomioitavaahan on, että George H.W. Bushin isäksi nimetty Prescott Bush oli tekemisissä näiden natsien kanssa, ja joutui siitä tuomiollekin.

Hän tuki natseja vielä sodan aikana ja sen jälkeenkin.

Natsiajan tiedemiehet ja terävimmät tyypit olivat perustamassa NASA:a ja CIA:n edeltäjää.

Nyt USA hyökkää maihin ja pommittaa valheisiin perustuen.

George W. Bush kuuluu isänsä tavoin salaseuraan nimeltä Skull & Bones, ja ei suostu puhumaan aiheesta. Natsit palvoivat samoin kuoleman kulttia.

Poliittinen eliitti kokoontuu myös vuosittain Kaliforniassa "Bohemian Grove" nimiseen paikkaan johon kuuluu pakanallisia ja taikauskonnollisia rituaaleja, jotka koitetaan painaa huumorilla tai villaisella.

Terveellä järjellä pitäisi nähdä, että aika outoa huumoria löytyy.

Hedelmistä sen näkee, mitä porukkaa on takana.

Tämä koskee myös häirikkövaltiota Lähi-Idässä, joka käyttäytyy lähes täysin samalla tavalla kuin natsit aikoinaan Saksassa.

Suurin silmänkääntötemppu oli ilmiselvästi jättää natsien hakaristit ja muut vanhat vaatteet kaappiin, ja toimia näennäisesti vastapuolella. Teot kuitenkin paljastavat mentaliteetin.

Hitlerin takana toimineet henkilöt ovat olleet varjoissa vaikuttamassa kokoajan ja käyttäneet mitä moninaisimpia maskeja.

Kari Luoto

Hitlerin rahoituksesta puolet tuli Prescott Bushin johtamasta pankista, toinen puoli saksalaiselta teollisuudelta. Molemmat tahot olivat kuitenkin Rotschildin ja hänen sionistiensa liittolaisia. Sionistit puolestaan pyrkivät liittoon Saksan kanssa ja tekivät koko sodan ajan yhteistyötä SS:n kanssa Euroopan juutalaisten hävittämiseksi.

Neljäs valtakunta on yhtä, kuin NWO, ja se hallitsee jo suurinta osaa maailmasta, Suomi mukaanlukien. Myös Kokoomus on sionistinen fasistipuolue, joka ajaa Suomea länsiliittouman orja-alueeksi. Mielenkiintoinen tilanne, presidentti ja pääministeri ovat kumpikin maanpettureita, eikä kansa tajua asiasta hölkäsen pölähtämää.

Pekka Kuosmanen (nimimerkki)

Mielenkiintoista.

Sakari Behm

Silloin EU olisi tuon salaliiton tulos?

Käyttäjän kaarle kuva
Kalle Kataja

Sanoisin, että nykyinen EU on vasta väliaskel ja vielä muotoutumassa.

Ihmisille ei saisi ikinä markkinoitua epädemokraattista hallintoa, mutta EU:ssa mainostamiseen ja imagon hiomiseen on satsattu paljon.

Lissabonin sopimuksen myötä saadaan presidentti, EU:sta tulee oma oikeushenkilö ja se voi alkaa sooloilemaan sopimuksia jotka sitovat suoraan myös jäsenmaita.

Keskitetty valta on paljon helpommin hallittavissa. Onhan se nähty demokratioissakin, että rahalla ja isolla lobbauksella haluttuja henkilöitä saadaan päättäviin asemiin, mutta vielä helpompaa se on kun lobattavia henkilöitä on pieni nippu kun valitaan mm. komissiota ja tulevaa presidenttiä.

EU:n parlamenttihan on jo aika pitkälti pelkässä kumileimasimen asemassa ja komissio sanelee mitä tehdään. Ja parlamenttikin voi vain hyväksyä tai hylätä nämä oikeasti päättävät virat, jotka esitetään oikeiden taustavaikuttajien syvistä riveistä.

Nuivahko (nimimerkki)

Meinaat, että natsien suunnitelmista sikisi jotakin hyvääkin? Yhdistyneen Euroopan potentiaali on nimittäin valtaisa. Nyt vain näyttää pahasti siltä, että koko maanosaa ollaan suorastaan lahjoittamassa muslimeille, joiden uskonkappaleet eivät juuri eroa natsismista.

Käyttäjän kaarle kuva
Kalle Kataja

Onhan kaikessa aina mukana hyvää ja pahaa, minkä takia tämäntyyppiset porukat aina onnistuvatkin myymään ihmisille ajatuksen antaa heidän keskittää maksimaaliset resurssit ja valta pienelle porukalle.

Vallanhimoisten ja ahneiden sikojen toiminnasta tulee lopuksi kuitenkin lähinnä iso sotku ja tallottuja ihmisiä.

Oma ego, suurvalta-ajattelu, kilpailumielisyys ja se, että ison alueen johtoon päästäkseen täytyy olla häikäilemätön valehtelija ja kaveerata ison rahan/firmojen kanssa joille "moraali ei kuulu", eivät ole yhteensopivia yhteisen hyvän kanssa.

Rajojen avaaminen maahanmuuttajille ilman, että on pelisäännöt kunnossa, on näiden tyyppien intresseissä koska sieltä löytyy halpaa työvoimaa ja konfliktit ihmisten välillä estävät massoja näkemästä että todellinen ongelma ovat nämät taustapelurit.

Hyvin mennään halpaan siinä että maahanmuuttajat ovat pääasiallinen ongelma.

Eihän olisi mitään ongelmaa, jos olisi ensin rakenteet ja säännöt kunnossa että kotiväestöllä olisi kaikilla töitä ja maata ja asunnot ja hyvinvointia, johon voisi hyvin ottaa vieraita selvillä pelisäännöillä (samat kaikille) joita noudatettaisiin.

Suuret rikokset ja vääryydet tehdään kyllä tyystin muualla kuin muslimien toimesta ja siitä ollaan jääty kiinni housut jaloissa että terrorismia on järjestetty niin että syyt laitetaan valheellisesti muslimien piikkiin.

Sota on "hyvää" bisnestä ja yhteiskuntien hajottaminen ja konfliktien aloittaminen ihmisryhmien kesken samoin.

Hajota ja hallitse.

Vesa Raiskila

Iron Sky -elokuvan voisi nähdä kuvaavan tätä viihdeteollisella symbolismilla.

Toimituksen poiminnat

Sivut